Siiderillä uuteen vuoteen: La Brique Cidre Bouché Brut
Tommi | 30.12.2014 | 15:54

Alko 782297 (5,20 e / 0,75 l)
Maa / alue: Ranska / Normandia
Tuottaja: Cidrerie de la Brique

La Brique Cidre Bouché Brut_kuva

Taustaa: Paatuneimmankin viinisiepon kannattaa aika ajoin kohdata vanha totuus vaihtelun virkistävästä vaikutuksesta. Hyviä ruoka-, nautiskelu- ja juhlajuomia löytyy myös viinihyllyjen ulkopuolelta.

Euroopassa monet viininviljelylle perinteisesti liian viileät alueet kuten Pohjois-Ranska, Iso-Britannia ja Irlanti soveltuvat erinomaisesti omenantuotantoon. Täällä valmistuvatkin Euroopan parhaat siiderit. Omat suosikkini tulevat myös calvadoksistaan tunnetusta Ranskan Normandiasta ja ajatus matkasta paikan päälle kutittelee säännöllisesti mieltä. Samppanjapulloon pakatut ja pullokäyneet, usein pienten perheyritysten valmistamat herkut räjäyttävät esanssisiin massalitkuihin tottuneen silmät väkivaltaisesti auki tarjoten samalla nautinnollisen visiitin kypsän omenaisuuden ytimeen. Alkon hyllyiltä löytyy nykyisellään useampikin hyvä pullote, joista esimerkiksi hiljattain valikoimaan tullut La Brique Cidre Bouché Brut täyttää paikkansa ansiokkaasti.

Nenä ja suu: Kuivan, mutta tuhdin hedelmäisen juoman omena on muhevan ylikypsää. Taustalla leijuu perinteisille maalaissiidereille ominaista tallintaustaa sekä yllättävä tervapastillin häivä. Jälkivaikutelmassa kevyet tanniinit kuivattavat suuta sitä mukaa, kun hapot nostavat vettä kielen päälle.

Käyttö: Maukas ranskissiideri on sellaisenaan hyvä vaihtoehto juhlien aperitiiviksi ja toki loistava saunaseuralainen, mutta myös mielenkiintoinen valinta aterioiden kylkeen: suolaiset lätyt, merenelävät, vaaleat lihat ja juustot. Tarjoile 4-8 asteessa.

Tuomio: Tyypillisiä brittiserkkujaan hedelmäisempi ja pehmeämpi tyyli iskee kuin miljoona volttia ja avaa vuoden 2015 sen ansaitsemalla maukkaudella.

ps. Siiderin valmistuksesta kiinnostuneille suosittelen joululahjaksi saamaani erinomaista ja perinpohjaista Claude Jolicoeurin ”The new cider maker’s handbook – A comprehensive guide for craft producers” -eeposta, jonka opit aion itse panna käytäntöön parin vuoden sisällä. Puusepät ja kimpparahoittajat: tervetuloa mukaan :)

 



Rochefort 10 – maailman paras (joulu)olut?
Tommi | 23.12.2014 | 13:39

Alko 719164 (6,35 e / 0,33 l)
Maa / alue: Belgia
Tuottaja: Notre Dame de Saint Rémy

Rochefort 10

Kuva: Alko

Taustaa: Luostariolut-termiä hyödynnetään nykyisin häpeilemättömän kaupallisesti ja jopa täysin harhaanjohtavasti. Aitoa munkkien luostarissaan panemaa olutta halajavien kannattaakin etsiä käsiinsä ”Trappist”-nimeä kantavia pullotteita. Kahdeksasta nimeen oikeutetusta luostarista kuusi sijaitsee Belgiassa ja belgialaiset munkit ovatkin jo pitkään paistatelleet maailman kruunaamattomina ohrapirtelökuninkaina.

Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimo sijaitsee lähellä Rochefortin kaupunkia Belgiassa. Jo vuonna 1595 aloitettu oluenpano tekee siitä maailman vanhimman trappistipanimon. Rochefort 10 on luostarin kolmesta oluesta arvostetuin ja erinomainen valinta joulun herkutteluhetkiin.

Silmä: Syvän mahonginruskea olut synnyttää korkean ja hienojakoisen kuohun, joka kuitenkin katoaa korkeasta alkoholipitoisuudesta (peräti 11,3) johtuen melko nopeasti.

Nenä ja suu: Pehmeästä aromimaailmasta voi löytää mm. suklaata, kahvia, maltaisuutta, mämmiä, laadukasta sahtia ja pähkinää. Alkutunnelman aavistuksenomainen makeus taittuu tyylikkäästi jälkimaun pehmeäksi katkeroksi. Korkeat voltit eivät tunnu missään.

Käyttö: Olut soveltuu erinomaisesti niin sellaisenaan herkutteluun kuin kotikaljan premium-korvikkeeksi joulupöytään. Myös pähkinäarominen juusto – esimerkiksi pitkään kypsytetty gruyere – tuhdin trappistioluen kyljessä on loistava joulunajan jälkiruokakombo. Pikkupullosta riittää 2-3 hengelle, viilennä 10-14 asteeseen. Huom. tämä olut hyötyy lisäkypsytyksestä, joten säästä pari putelia kellarin perälle odottamaan tulevia jouluja – itselläni on mahonkiset jouluaatot varmistettu aina vuoteen 2021 asti.

Tuomio: On se ja vielä ehtii. Hyvää joulua!

 


Avainsanat:

Maanantain Mauton: Hawage Oy
Tommi | 1.12.2014 | 17:15

Lehdistötiedote 1.12.2014:

Pitkittyneeltä syystauolta palaavan Voihan vineton talvikausi 2014-15 käynnistyy juhlallisella ”Voihan vinetto! Luovaa alkoholimarkkinointia 2014″ -kilpailun voittajan julkistuksella. Tuomariston yksimielisellä päätöksellä tittelin vie kotiin Hawage Oy, lääkeyhtiö Vitabalans Oy:n Hämeenlinnassa toimiva tytäryhtiö.

Kilpailun arvovaltainen tuomaristo perustelee valintaansa seuraavasti:

”Hawage Oy on erikoistunut markkinoimaan viinihiivoja kotiviinien valmistukseen. Yhtiön mukaan sen valikoimaan kuuluvat viinihiivat mm. Bordeaux-, Madeira-, Port-, Sherry-, Sauternes- ja Tokayer-viinilaatujen valmistukseen. Tuomariston mukaan Hawage osoittaa tuotevalikoimallaan juuri sellaista innovaatiokykyä, jota Suomi kipeästi tarvitsee pitkittyvän laman ja kansantaloutta uhkaavan matalan kasvun aikakauden taittamiseksi, sekä kunnoitusta herättävää kykyä välttää kotimaisten ja eurooppalaisten valvontaviranomaisten puuttuminen viihdearvoa sisältäviin tuoteväittämiin tässä alkoholivalvonnan ja -rajoitteiden luvatussa maassa. Raadin mukaan onkin suuri vääryys, että kliiniseen tieteelliseen tutkimusnäyttöön ja eettisesti vankalla pohjalla seisovaan markkinointiin perustuva liiketoiminta generoi vuosittain vain joidenkin kymmenien tuhansien liikevaihdon. Saatujen tuotenäytteiden perusteella etenkin mustaherukka-Bordeaux ja puuhun homehtuneista omenoista rakkaudella kypsytetty Sauternes kyykyttävät ranskalaisia kopioitaan mennen tullen. Valtion verotulojen nimissä tuomaristo kehottaa viininystäviä kohdentamaan aiemmin Viron-tuontiin käytetyt varansa vastedes rehellisen suomalaisen yrittäjyyden tukemiseen.”

Hawagen edustajan mukaan yhtiön Suomessa markkinoimat viinihiivat ovat eurooppalaisen päämiehen valmistamia ja seuraavaa suurta läpimurtoa ja merkittävää kasvuloikkaa odotetaan Suomen markkinoille erikseen räätälöidyistä viinahiivoista. Voihan vineton korviin kantautuneiden markkinahuhujen mukaan tuotekehitysputken päästä odotetaankin kotimaan markkinoille pian mm. Suomi- ja Leijona-viinojen valmistukseen kehitettyjä hiivakantoja. Yhtiö vahvistaa Voihan vinetolle markkinatestauksen positiiviset tulokset paljastamalla, että kukaan Lahden alatorilla säännöllisesti kokoontuvista juoma-ammattilaisista ei huomannut sokkotestissä alkuperäisten ja Hawagen tuotteiden avulla valmistettujen pullotteiden eroja. Koe suoritettiin sokkotestinä olosuhteiden pakosta.

 


Avainsanat:

Cono Sur Premium Tasting
Tommi | 13.8.2014 | 18:11

Voihan vinetto palaa pitkältä kesälomalta suoraan laatuchileläisten pariin. Kevät ja alkukesä etenivät päivätyön saneleman aikataulun mukaan siinä määrin, että osallistuminen tarjolla olleisiin viinieventteihin oli lähes luokattoman heikkoa. Maahantuoja Winestaten kutsu Cono Surin ”Premium Tastingiin” Katajanokan Kasinolle osui kuitenkin nassakasti menovapaaseen torstai-iltaan ja kun ns. parempien chileläisten laajempaan maisteluun ja arviointiin ei yleensä mahdollisuuksia juuri siunaannu, olin heti intopoikaa ja hyväksyvä etusormi liikahti hetkessä enterille.

Kun kesä vielä teki tuloaan

Lämpimän kesäillan miellyttävästi taustoittaman tilaisuuden itseoikeutettuna vetäjänä toimi Cono Surin palkittu pääviinintekijä ja toimitusjohtaja Adolfo Hurtado, joka aloitti session avaamalla Suomessakin vahvasti läsnä olevan viinitalon historiaa ja nopeaa nousua erääksi uuden maailman tunnetuimmista viinibrändeistä. Vaikka jättimäisen Concha y Toron omistama Cono Sur perustettiin vasta 21 vuotta sitten, on yhtiö nykyisin jo Chilen toiseksi suurin viinien viejä heti emonsa jälkeen. Paljon asioita on siis tehty oikein ja toki myös taustaresurssit ovat omistustaustasta johtuen vähintäänkin kohtuullisessa kuosissa.

Cono Sur omistaa riittävän oloiset 1 600 hehtaaria tarhoja ulottuen pohjoisen Atacaman aavikon reunamilta aina Etelä-Chilen viileille viinintuotannon raja-alueille. 30 miljoonan pullon kokonaistuotannosta peräti 5 miljoonaa on Pinot Noiria ja tämä nostaakin kaikella todennäköisyydellä firman maailman suurimmaksi yhden brändin Pinot Noir –tuottajaksi (for what it’s worth).

Vaikka ensimmäiset köynnökset istutettiin Chileen jo 1500-luvun puolivälissä, on maan moderni viinihistoria suhteellisesti ottaen nuori (Adolfon maistama vanhin paikallinen vuosikerta on Cabernet-Carmenere –blendi vuodelta 1968) ja sen huippuviinikategorian taival on tätäkin lyhyempi. Vaillinainen aikajana yhdistettynä chileläisten viinien maineeseen edullisina, helppoina ja uudelle viinimaailmalle tyypillisesti suoraviivaisen hedelmäisinä johtaa helposti johtopäätökseen, jonka mukaan 1) Chilestä ei löydy maailmalla kilpailukykyistä huippulaatua, ja 2) chileläinen viini ei ikäänny.

All white – eikun black ’n white

Cono Surin tasting tarjosi kuitenkin evidenssiä vastakkaiseen suuntaan, joskaan ei aivan yksiselitteisellä tasaisuudella. Mielessä pyörinyt avainsana kotiin matkatessa oli elegantti – adjektiivi, jota ei useinkaan yhdistetä Chileen. Testattujen viinien freesit happorakenteet ja niiden kliseiset hillot välttäneet hedelmäprofiilit loivat uskoa maan potentiaaliin murtautua vientimarkkinoilla myös nykyisten stereotypioiden ulkopuolelle.

Ikääntymispotentiaaliakin päästiin testaamaan ryystämällä peräti seitsemän OCIO-viinin eri vuosikertaa (joista osa oli peräisin Winestaten Tuomas Meriluodon MW omasta kellarista). Johtopäätös oli, että kyllähän se ikääntyy – but then again, niin viidenkympin pullohinnalla pitääkin.

Adolfo Hurtado ja baby

Maistetut vinetot alla kronologisessa järjestyksessä.

***************

Single Vineyard Sauvignon Blanc 2013

Hyvin viileältä alueelta Casablancan laaksosta, meren läheltä. Ei maloa, terästankki, pullotettu heinäkuussa 2013. Nenässä kevyttä herukkaa, mutta suussa todella reipasta sitrusta ja happoa (luonnolliset hapot kuuleman mukaan 7,2).

20 Barrels Sauvignon Blanc 2013

Tämäkin on Casablanca Valleyn tuotoksia, mutta tarhat sijaitsevat edellistä korkeammalla ja saavat siten osakseen enemmän tuulta ja viileyttä. Köynnökset pääosin Sancerre-klooneja. Ei maloa ja vain stainless steel => funny name considering… Selvästi edellistä vihreämpi ja reippaan herukkainen, myös enemmän hedelmän konsentraatiota.

Single Vineyard Chardonnay 2013 (Alko)

85 % tehtiin tankissa ja 15 % ensin kävi ja sen jälkeen kypsyi ranskalaisessa tammessa muutaman kuukauden ajan ennen romanttista yhtymistä tankkiserkkunsa kanssa. Casablanca, ei maloa. Reippaan hedelmäinen profiili saa hieman lisää mielenkiintoa tammen kevyestä vaikutuksesta.

20 Barrels Chardonnay 2013

Uudessa tammessa käytetty ja kypsytetty (10 kk) versio. Mielenkiintoinen viininvalmistustekninen knoppi on, että uusien tammitynnyreiden tiukin aromi laimennetaan kolmen viikon suolaliuoskäsittelyllä. Profiilissa reipasta (mutta ei pistävää) tammea ja huikean hyvät hapot – erittäin maukas ja mielenkiintoinen viini. Adolfon mukaan merisumu kuljettaa rannikolle suolaa, joka tarttuu myös rypäleiden kuoriin ja kulkeutuu sitä kautta myös viiniin. Joskus he joutuvat jopa lantraamaan sekaan muuta viiniä, jotta säädöksissä sallittu suolapitoisuus ei ylity – wtf! Sisemmällä mantereen puolella ei tule samaa efektiä.

Single Vineyard Riesling 2013 (Alko)

Viileästä ja sateisesta Bío-Bíon laaksosta, jossa kasteluveden riittävyys ei yleensä ole ongelma. Tankki, ei maloa, käyminen keskeytetään 7,5-8 g/l jäännössokeritasolla. Hieman edellisiä syvempi väri, selvää piikiveä, erittäin rapsakat hapot.

Single Vineyard Pinot Noir 2012

San Antonion laakso Casablancan eteläpuolella ja vieläkin lähempänä merta, vielä nuori 7-vuotias tarha. 18 kk 1-2 vuotta vanhoissa barrique-tynnyreissä). Keskisyvä, hieno eläväinen rubiini. Selkeän hedelmävetoinen, mutta tammikin on selvästi läsnä. Maukas ja hyvät hapot.

20 Barrels Pinot Noir 2012 (vuosikerta 2011 Alkossa)

Casablanca, tarha istutettu 1989. Viikon mittainen hiilidioksidikäyminen antaa lisää väriä ja tanniinia rypäleiden kuorista ja siten 40 prosenttia uuttamisesta on tehty jo ennen varsinaista alkoholikäymistä. 14 kk kypsytys barrique-tynnyrissä. Selvästi tanniinisempi, voimakkaampi ja raskaampi kuin edellinen. Värikin on hieman syvempi ja lisäksi (Pinot Noirille hämmentävästi) lähempänä purppuraa kuin rubiinia.

Single Vineyard Syrah 2012

San Antonio Valley, 15 kk ranskalaisessa tammessa (80 % uutta). Adolfon mukaan tämä tehdään ja kohdellaan kuten Pinot Noir –viinit. Syvähkö purppura, tanniininen, tuhdin hedelmäinen, mutta myös hyvin hapokas. Raikas tapaus.

20 Barrels Syrah 2012

Pohjoisen Elqui Valley: lähellä merta ja siten viileä, vaikka sijaitseekin lähellä Atacaman aavikkoa. 17 kk uudessa ranskistammessa. Syvä purppura väri, reipas hedelmä ja runsaat tanniinit. Silti edeltäjänsä tapaan erittäin raikas. Molemmat maistetut Syrah’t ovat varmasti mahtavia ruokaviinejä. Tuotanto vain 1 200 laatikkoa = 14 400 pulloa.

OCIO 2002

Vuonna 1999 käynnistetty OCIO-projekti on tärkeä pala Chilen viinihistoriaa, sillä kyseessä on nykyisellään eittämättä eräs maan tunnetuimmista viineistä. Projektiin etsittiin aikanaan mukaan Burgundin guru Martin Prieur, jonka johdolla viinistä muovattiin monien mielestä Chilen paras Pinot Noir –pullote (näin siis huhujen mukaan, itselläni ei ole huhun vahvistamiseen tai kumoamiseen riittävään laajaa kokemusta). Kuriositeettina mainittakoon mm. käsin kerättyjen terttujen parin päivän mittainen kuivatus, jonka aikana haihtuu 5-6 prosenttia rypäleiden painosta=vedestä. Terästankissa tapahtuvan hiilidioksidikäymisen jälkeen rypäleet poljetaan perinteiseen tyyliin jaloilla ja normikäymisen jälkeen syntyvä viini siirretään uusiin ranskalaisiin barrique-tynnyreihin. Herra Prieur saapuu kypsytysajan lopulla Chileen maistamaan tynnyrit läpi, jonka jälkeen parhaat valitaan pullotettavaksi OCIO-etiketin alle. Vuosituotanto vain 6 000 – 12 000 pulloa.

Kylmä 2002 oli OCIOn ensimmäinen vuosikerta. Keskisyvän tiilenpunainen, pehmeän hedelmäinen, herkullinen, silti kepeän elegantti. Maukkain maistetuista siskoistaan, vaikka moniulotteisuutta olisikin kaivannut lisää.

OCIO 2005

Viime aikojen kuumin vuosikerta. Ensimmäinen pullo oli reippaan hapettunut, mutta toinen erinomaisessa kunnossa. Selvästi kuivempi, muhkeampi ja tanniinisempi kuin 2002.

OCIO 2006

Viileähkö vuosikerta. Supertanniininen ja hieman kehittyneempi kuin 2005, mutta ei erityisen nautinnollinen.

OCIO 2009

Todella maukkaan hedelmäinen. Raikas ja nuorekas, mutta silti jo orastavaa kompleksisuutta. Erinomainen potentiaali pitkäänkin kypsyttelyyn.

OCIO 2010

Kylmä vintage. Herkullisen hedelmäinen, raikas.

OCIO 2011 (Alko)

Adolfon mukaan yleisesti erinomainen (ja lämpimähkö) vuosikerta Chilessä. Reippaan mokkainen ja kahvinen, hillomaisempi kuin edeltäjänsä. Nuorekkaan pistävä, selvästi haastavampi kuin 2010.

OCIO 2012

Kylmä vuosikerta. Niin nuori ja tanniinien jyräämä, että laatua on mielestäni haastavaa tunnistaa. Adolfon mielestä kuitenkin kolmesta nuorimmasta paras ikääntymispotentiaali. Vaikea kysymys koulutuksen tässä vaiheessa.

20 Barrels Cabernet Sauvignon 2007

Alto Maípo (Chilen paras Cabernet-alue), vuonna 1962 istutettu tarha. Aivan puhtaasta lajike-cäbistä ei ole kuitenkaan kyse, sillä blendissä on lisäksi yhteensä 10 prosenttia Carmenerea ja Syrah’ta. 18 kk uudessa ranskalaisessa tammessa. Lähes läpinäkymättömän tumma, rubiini väri. Tuhti tunnelma, hieman turhankin raskaan puolella. Cassista ja punaista marjaa, myös kevyttä kehitystä.

20 Barrels Cabernet Sauvignon 2011 magnum

”Perfect vintage” Chilessä etenkin Cabernet’lle. Selvästi edellistä maukkaampi, hedelmäisempi ja raikkaampi, joten väite on helppo uskoa.

Silencio Cabernet Sauvignon 2010

Uusi, vasta tämän vuoden marraskuussa markkinoille laskettava ”ikoniviini”, jossa Cabernet Sauvignon dominoi 98 prosentin osuudella, loput Carmenerea – varmaankin patrioottisesta periaatteesta. Eri spesiaalitarhoilta kerättävät rypäleet tuottavat vuosina 1960-75 istutetut köynnökset. Viini kypsyy 25 kk ajan barrique-tynnyrissä. Tuotanto on lievästi sanottuna rajallinen, sillä vain 9 tynnyriä eli noin 2 000 pulloa valittiin pullotukseen. Täysin erilainen kuin edeltävä 20 Barrels Cab. Reippaan tanniininen, mutta myös yllättävän hapokas ja elegantti, lisäksi erittäin tyydyttävästi vain 13,3 volttia – ei siten aivan perinteinen Chilen icon Cab. Suomen noin 120 pullon allokaatio tullaan myymään kolmen pullon puulaatikoissa.

OCIO x 7

Pitkäjalkainen chileläinen (etualalla)

 

 



Alkon uutuudet / kesäkuu 2014
Tommi | 24.6.2014 | 20:15

Voihan vinetto testasi jälleen läpi Alkon uutuudet, jotka tarjoavat kesälomien ratoksi useita tutustumisen arvoisia pullotteita sekä valkoisten että punaisten pataljoonista. Etenkin kolme hienosti kypsynyttä herkkua saivat monopolin nuoreen ja suoraviivaiseen peruskauraan kyllästyneen nenäni villiintymään lähes euforiseen kesätunnelmaan. Enää tarvitaan se kesä.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Matarromera Prestigio 2005 (PUNA)

Alko 484297 (29,90 e)
Rypäleet: Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Merlot
Maa / alue: Espanja / DO Ribera del Duero
Tuottaja: Matarromera

Jo lähtökohtaisesti on mahtavaa saada monopolin valikoimaan valmiiksi kypsytetty Ribera del Duero. Läpinäkymättömän syvä tiilenpuna. Herkullinen, jo mukavasti kehittynyt profiili tarjoilee kuivattuja hedelmiä, mausteita ja jopa suklaata. Maku on täyteläinen ja tanniininen hedelmähappojenkin tukiessa kokonaisuutta hyvin. Tuhti ja konsentroitunut maku kantaa pitkälle jälkimakuun ja kokonaisuus on silti suhteellisen raikas. Hieno viritys, joka kestää kellarissa vielä toiset 9 vuotta. Tanniinit kipristelevät ikenissä vielä pari minuuttia nielaisun jälkeen. Tuhdeille liharuoille.

McGuigan Bin 9000 Semillon 2007 (VALKO)

Alko 573077 (24,50 e)
Rypäleet: Sémillon
Maa / alue: Australia / Hunter Valley
Tuottaja: McGuigan Simeon Wines

Hunter Valleyn legendaarisia Semillon-viinejä näkyy Alkon hyllyillä aivan liian harvoin, mutta nyt valikoimaan on saatu jo mukavasti vuosia vyön alle kerännyt McGuiganin tuotos. Tämän kohdalla rehellisesti sanoen toivoin etukäteen, että laatu vakuuttaisi. Keskisyvää lähestyvä kullankeltainen. AAAAH, mikä ihana tuoksu. Keltaluumu, reilu yrttisyys ja pulloiän suoma kevyt petrooli sulautuvat kepeän 11 voltin myötä leijuvan seksikkääksi valkoviinikokemukseksi. Reilu hapokkuus suo vielä useita kellarivuosia lisää. Ostoslistalle meni.

Quinta da Bica Reserva 2004 (PUNA)

Alko 449307 (20,10 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Alfrocheiro, Jaen, Tinta Roriz
Maa / alue: Portugali / DOC Dão
Tuottaja: Quinta da Bica

Pienen perhetuottajan kymmenvuotias punkku Portugalin pohjoisen puoliskon keskiosista. Erittäin syvä rubiini/tiilenpuna. Ikääntynyttä vuosikertaportviiniä muistuttava tuoksu viestii kuivattuja hedelmiä, nahkaa ja mausteita – maan kuningaslajike Touriga Nacional hieroo jälleen hajuepiteeliä nautinnollisesti. Täyteläinen ja tanniininen maku seuraa tuoksua ja on kerrassaan hieno. Kypsyy hyvin vielä 5-8 vuotta. Alan pikku hiljaa olla vahvasti sitä mieltä, että Portugali ei juurikaan petä 20+ –hintaluokassa.


KIITETTÄVÄT

Belgvardo Vermentino 2013 (VALKO)

Alko 513027 (14,90 e)
Rypäleet: Vermentino
Maa / alue: Italia / IGT Toscana
Tuottaja: Marchesi Mazzei

Mielenkiintoinen ja ruokaviinien luvattu lajike, tällä kertaa Toscanan länsirannikolla sijaitsevalta Maremman viinialueelta. Vaalea keltainen. Erittäin kutsuva tuoksu, jossa kypsää sitrusta, karviaismehuisuutta ja yrttejä. Rapsakka hapokkuus tekee tästä erinomaisen ja monipuolisen ruokaviinin.

Roger Champault Sancerre les Pierris Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 480987 (15,43 e)
Rypäleet: Pinot Noir
Maa / alue: Ranska / AC Sancerre
Tuottaja: Roger Champault

Pinot Noirista puserrettu ja paremmin Sauvignon Blanceistaan tunnetun Sancerren alueen perherosé. Houkuttavan haalea pinkki. Herkullinen tuoksu, jossa jo etukäteen maukkaan oloista punaista marjaa. Erittäin hapokas ja pari päivää liian raa’an punaherukan dominoima makumaailma on erittäin raikas. Toimii.

Rotari Rosé Brut 2010 (KUOHU)

Alko 571003 (3,88 e / 0,20 l piccolo-pullo, kokonainen pullo on 13,95 e)
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
Maa / alue: Italia / DOC Trentino
Tuottaja: Mezzacorona

Suuren osuuskuntatuottajan maukas Brut on jo kokeiltu aiemmin ja odotukset tähänkin vuosikertakuohuvaan olivat korkealla. Todella kaunis oranssin ja pinkin rakkauslapsi. Hentoa punaista marjaa ja kevyttä paahteisuutta. Maukas, hienostuneen hedelmäinen ja punaherukkaisen vadelmainen kokonaisuus. Mukavat, pienet kuplat. 3,5 vuoden ikä ei tunnu vielä missään vaan tämä – tai ainakin normipulloon pakattu versio – kestäisi varmaankin toisen mokoman. Hieno aperitiivi, salaatit, kevyet kala- ja äyriäisruoat, sushi. Jes!

Santa Helena 100+ Parras Viejas Cabernet Sauvignon 2011 (PUNA)

Alko 443067 (29,90 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Chile / Colchagua Valley (Rapel)
Tuottaja: VSPT

Yli satavuotiaista köynnöksistä puserrettu chileläinen – hei Old World, repikää siitä! Syvä, tiilenpunaan reunoilta taipuva rubiini. Mustaherukka ja -pippuri nousevat keihäänkärkenä esiin tammenkin maustamasta tuoksusta. Pelot yliuutetusta uuden maailman pommista häipyvät onneksi taustalle herkun valuessa parempaan talteen pitkin limakalvoja. Täyteläinen – kyllä. Tanniininen – kyllä. Fokusoitunut – kyllä. Hilloinen – ei. Melko elegantti vanhojen köynnösten taidonnäyte melkein kohtuuhintaan.

Tarapaca +Plus Organic Red Blend 2011 (PUNA)

Alko 420157 (15,99 e)
Rypäleet: Syrah, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot
Maa / alue: Chile / DO Maipo Valley
Tuottaja: Viña Tarapacá

Syvä purppura. Bordeaux-blendiä muistuttava tuoksuprofiili on yllättävän nuorekas ja raikas. Makuunkin seuraavat boysenmarja ja mustaherukka yhdistyvät maukkaasti kevyeen savuisuuteen ja mausteisiin. Tanniinit ovat reippaat, joten tässäpä erinomainen nuori viini punaiselle lihalle. Viini onnistuu olemaan makoisa menemättä liiallisuuksiin konsentraation, uutoksen tai tammen kanssa. Kypsyy halutessasi hyvin useamman lisävuoden.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2010 (PUNA)

Alko 405047 (29,90 e)
Rypäleet: Malbec
Maa / alue: Argentiina / La Consulta (Uco Valley, Mendoza)
Tuottaja: Bodegas Trapiche

Rikollisen painava pullo ja tällä perusteella olin jättää tyystin suosittelematta. Ei mitään järkeä! Läpinäkymätön purppura. Konsentroituneen karhunvatukkainen ja muhevan tamminen tuoksu. Tämä laadukas ja erittäin täyteläinen Malbec lienee monille liikaa tuhdin ja hilloisen kanssa leikittelevän tummamarjaisuutensa kanssa, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden kokea kympin perus-Malbecista poikkeava elämys. Päihittää harmillisesti itselläni kypsytyksessä olevan vuoden 2007 Trapichen tarha-Malbecin. Kokemuksen keskisyvällä rintaäänellä ainakin porotournedos toimii näiden kanssa erinomaisesti.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Babylon’s Peak Shiraz Grenache 2012 (PUNA)

Alko 485137 (9,98 e)
Rypäleet: Shiraz 75 %, Grenache 25 %
Maa / alue: Etelä-Afrikka / WO Swartland
Tuottaja: Babylon’s Peak (nettisivu on vielä työn alla)

Detaljit ja kuvaus Voihan vineton juhannussuosituksessa.

 



Voihan juhannusvinetto: Babylon’s Peak Shiraz Grenache 2012
Tommi | 19.6.2014 | 16:59

Alko 485137 (9,98 e)
Rypäleet: Shiraz 75 %, Grenache 25 %
Maa / alue: Etelä-Afrikka / WO Swartland
Tuottaja: Babylon’s Peak (nettisivu on näemmä työn alla)

Kuva: Alko

Juhannus on (sään armollisesti salliessa) kesän grillijuhla numero yksi.

Perinteiseen suomalaiseen jussipossutteluun kuuluvat elimellisesti ainakin karsinogeenivaroituksia halveksien käristetyt mehevät pihvit ne arvokkaasti aateloivine marinadeineen. Ainoa oikea valinta juhannuslihojen seuraan on tällöin tuhdin täyteläinen, herkullisen hedelmäinen ja vähintään kevyesti tammikypsytetty punaviini.

Täyteläisyydellä pyritään viiniterminologiassa kuvaamaan lähinnä punaviinin tuhtiutta, voimakkuutta ja painon tunnetta sen pyöriessä pitkin suun sopukoita. Globaali viiniviisari on viime vuosina kääntynyt kohti astetta elegantimpia tulkintoja, mutta puffaan junttimaineen uhallakin nyt juhannuksen grilliherkkujen seuraan koko kevään täyteläisintä alle kympin uutuutta.

Taustaa: Babylon’s Peak on Bassonin perheen lähes satavuotisia perinteitä vaaliva viininvalmistamon nimi ja brändi. Perheen Nooitgedacht-farmilla tuotettiin perheen omaa viiniä aina vuoteen 1948 asti ja jälleen vuodesta 2003 lähtien – tässä välissä rypäleet kuskattiin ajan trendin mukaisesti paikalliselle osuuskunnalle käsiteltäviksi ja pullotettaviksi. Viineille nimensä antanut korkea graniittikukkula jököttää jykevästi tilan mailla ja sen varjossa viljellään lähinnä Etelä-Afrikan perinteistä tähtivalkoista Chenin Blancia sekä tyypillisiä Rhônen laakson lajikkeita eli mm. Shirazia (Syrah), Grenachea, Mourvédrea ja Viognieria. Babylon’s Peak Shiraz Grenache 2012 kuuluu Alkon kesäkuun uutuuksiin. Rhônen lajikkeiden eteläafrikkalaiset tulkinnat ovat tyypillisesti alkukotiaankin voimallisempia, joten tuhtia ja lihoille sopivaa grilliviiniähän tästä on lähdettävä hakemaan.

Silmä: Lähes läpinäkymättömän tumma rubiini.

Nenä: Aromimaailmaa hallitsevat hillomainen marjaisuus, muheva mausteisuus ja jo hieman kehittynyt mokkaisuus.

Suu: Reippaiden volttien tukema ja suutuntumaltaan erittäin täyteläinen viini on myös runsaan tanniininen. Kokonaisuus on kaikesta huolimatta tasapainoinen ja makumaailman fokus kirkas.

Käyttö: Suoraviivaisen mehevä Grilliviini, jonka aromikkuus ja voima kestävät ne lihatiskin sedän tuhdeimmatkin mörkömarinadit. Runsaahkot tanniinit sovittavat viinin hyvin myös punaiseksi jätetylle lihalle. Tarjoile noin 18 asteeseen viilennettynä.

Tuomio: Hyvän hinta-laadun übertuhti kesäpunkku. Hyvää juhannusta!

 



Diplomaa kohti
Tommi | 31.5.2014 | 17:38

Kun toisilla koulu päättyy, toisilla se on vasta alussa.

Viinikoulu Haaga sai kolmen vuoden piinallisen odotuksen jälkeen kasaan tarvittavat osallistujat syyskuussa alkavaan WSET Diploma –kurssiin. Tehtyäni toiveikkaan ilmoittautumisen jo tammikuussa päätin huolellisen pohdinnan jälkeen pitää nimeni listalla tänään päättyvän ilmoittautumisajan loppuun asti.

Alkujaan helpoksi luulemani osallistumispäätös ei ollutkaan lopulta ihan odotetun suoraviivainen, sillä päivätyöläiseltä vaadittava panostus on merkittävä niin ajankäytöllisesti kuin taloudellisesti – lomapäiviä, vapaailtoja ja rahaa palaa tässä enemmän kuin tarpeeksi. Intohimo viineihin, yleinen tiedonjano ja kiinnostus alkoholijuomien ympärillä pyörivään globaaliin liiketoimintaan veivät onneksi lopulta voiton suoraviivaisempaan excel-optimointiin taipuvaisen korteksin osasta. Perheelliselle tällainen projekti ei olisi myöskään mahdollinen ilman kotoväen tukea, joten siitä iso kiitos jo etukäteen asianosaisille.

WSET Diploma

Siitä se lähtee

Vajaan vuoden puristus käynnistyy viikon visiitillä kuuluun Geisenheimin viiniyliopistoon ja jatkuu sen jälkeen syksylle, talvelle ja keväälle siroteltujen luentopäivien, tenttien ja etäopiskelun rimpsuna. WSETin virallinen 600 opintotunnin minimisuositus jäänee kyllä osaltani saavuttamatta, mutta toisaalta ahkera aiheeseen ”perehtyminen” kotona ja tapahtumissa tukee oppimista tehokkaasti…

Pusken raporttia kurssitunnelmista tänne viimeistään syyskuiselta Saksan reissulta ja ekaa tenttiäkin pukkaa jo lokakuussa. Kirjoja pitänee siis alkaa kahlaamaan jo kesän aikana. Viinikirjojen avaamiseen ei onneksi tarvita kuin vartti löysää ja lasin pohjallinen sitä itseään.

ps. Vielä 6 tuntia aikaa ilmoittautua mukaan…

 


Avainsanat:

Alkon uutuudet / toukokuu 2014
Tommi | 29.5.2014 | 13:16

Vihdoinkin!

Alkon uutuudet paikkaavat toukokuussa talven ja alkukevään raikkausvajeet tarjoamalla useita maukkaita valkkareita ja rosé-viinejä eri puolilta maailmaa. Vaikka todellisia huippuviinejä ei tällä kertaa osunutkaan lasiin, löytyy uutuuksien joukosta mm. maukas chileläinen Riesling sekä loistava saksalainen rosé-herkku. Punkkuja ei sitten yltänytkään listoille, vaikka pari kolkuttelikin makuhermoja ihan kivasti.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Nada.


KIITETTÄVÄT

Casa Marin Cartagena Riesling 2012 (VALKO)

Alko 575977 (17,49 e)
Rypäleet: Riesling
Maa / alue: Chile / San Antonion laakso
Tuottaja: Viña Casa Marin

Casa Marin Cartagena Riesling

Vaaleahko keltainen. Tuoksu paljastaa lajikkeen sekunnissa: petrolia ja piikiveä muistuttavaa tunnelmaa, kypsää sitrusta, keltaista omenaakin. Viini on kevyesti jäännössokeroitu, mutta reilut hapot pitävät tunnelman kuivan puolella. Alsacemaisen öljyinen suutuntuma, tasapainoinen kokonaisuus. Hyötynee vielä parin vuoden odottelusta. Toimii.

Château Vignelaure Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 426647 (19,49 e)
Rypäleet: Grenache Noir, Syrah, Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Ranska / AC Coteaux d’Aix en Provence
Tuottaja: Château Vignelaure

Château Vignelaure Rosé

Vaaleahko, kimaltavan pinkin ja oranssin sekoitus. Nenä on suhteellisen hentoinen, vadelmainen, punaherukkainen, kevyen mansikkainenkin. Kuiva ja hapokkaan raikas suutuntuma seuraa tuoksua ja on yllättäen myös kevyen tanniininen. Monipuolinen ruokajuoma: kalat, kanat, salaatit, kevyet liharuoatkin. Ja tietty sellaisenaan hyvin viilennettynä. Hyvä näyte Provencen herkullisista pinkeistä viineistä, mutta kahdenkympin hintaluokassa on toki lupakin odottaa rautaista laatua ja kenties tässä on lopulta pari euroa liikaa.

Neiss Pinot Noir Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 488897 (13,99 e)
Rypäleet: Pinot Noir (saksalaisittain Spätburgunder, mutta pullo löytänee hyllyltä kuluttajan koriin paremmin näin)
Maa / alue: Saksa / Pfalz
Tuottaja: Ludi Neiss

Neiss Pinot Noir Rosé

Alkon kesäroseiden voittaja ja myös erinomainen hinta-laatu. Aiemminkin hyväksi todettu saksalaistuottaja, saignée-menetelmä. Vaaleahko, oranssi roosa. Kevyen mausteinen ja punamarjainen nenä. Suussa kuiva, sitruksisen hapokas ja maukkaan hedelmäinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus houkuttaa nauttimaan toisenkin lasillisen. Hyvin viilennettynä sellaisenaan tai monipuolisten ruoka-annosten kera. Toimi loistavasti niin halloumi-juustolla ryyditetyn savulohisalaatin kuin lohipastankin kera. Perinteinen eteläranskalainen kalakeitto olisi varmasti taivaallinen mätsi. Erittäin tasapainoinen ja rehellisen nautinnollinen esitys.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

San Simone Prestige Sauvignon 2013 (VALKO)

Alko 505087 (12,85 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc
Maa / alue: Italia / DOC Friuli Grave
Tuottaja: San Simone

San Simone Prestige Sauvignon

Olen pitkähkön tauon jälkeen alkanut taas lämmetä Sauvignon Blanceille ja kesähän on mitä parasta aikaa niiden nauttimiseen. Vaalea keltainen. Nenästä löytyy yrttejä ja karviaista eikä niinkään sitä yletöntä herukanlehteä, joka aiheuttaa pahimmillaan kasvolihasten akuuttia kouristelua. Kuivassa maussa herukka puskee enemmän framille, mutta raikas hapokkuus pitää homman balanssissa. 5 kk sur lie tuo hedelmäiseen kokonaisuuteen lisää painoa. Aika kiva ruokaviini.

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 458037 (10,24 e)
Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara
Maa / alue: Italia / DOC Bardolino Chiaretto
Tuottaja: Tommasi

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé

Keskisyvä prinsessapinkki. ”Kemiallisen” mansikkainen (huom. ei negatiivinen ilmaisu) ja punaherukkainen. Erittäin miellyttävä ja suunmyötäinen hedelmäisyys, jossa kevyttä mausteisuutta ja vadelmaakin. Saa odottamaan innolla tulevan kesän lomaa ja Tommasi-vierailua Gardajärven ympäristössä.

 



Maanantain mauton: surkeussokeri
Tommi | 12.5.2014 | 18:30

Juttelin männä viikolla parin ruotsalaisen maahantuojan kanssa ja he valottivat minulle ansiokkaasti sikäläisen markkinan erikoisuuksia. Lähinnä Tukholmaan keskittyvän samppanjamanian lisäksi Ruotsiin on parin viime vuoden aikana iskenyt uskomattomat mittasuhteet saanut jäännössokeristen punaviinien invaasio.

Ensin nostivat päätään venetolaiset, nuo alkuperäiset rypäleiden osittaiseen kuivatukseen perustuvan appassimento-tekniikan mestarit. Heidän lempilastensa amaronen ja ripasson myynnin ampaistua jyrkkään nousuun on sokerivaunun kyytiin hypännyt myös koko muu Italia ja etenkin edullisista volyymiviineistään tunnetut, Apulian kaltaiset eteläiset maakunnat. Jopa aiemmin niin luotettavan Veneton keskimääräinen laatu on kärsinyt valtaisan inflaation, kun liitoksistaan jo moneen kertaan revenneeseen markkinarakoon tungetaan kiihtyvällä tahdilla kakkoslaadun raaka-aineista mahdollisimman halvalla tuotettua (mutta onnistuneesti pakattua) tuubaa. Ilmiö on – joskin toistaiseksi pienemmässä mittaluokassa – valitettavan tunnistettava myös kotoisen monopolimme hyllyiltä.

 

Formula for success

Veneton perinteisten laatutuottajien puntissa tutisee varmasti pelko pysyvästä haitasta alueen brändille – siellä kun on lähihistoriassa tehty sama virhe. Soaven, tuon Veneton mainion valkkarin, maine tuhottiin vuosikymmeniksi 1970- ja 80-lukujen massiivisella dollarin kuvien motivoimalla ylituotannolla. Volyymin joustaessa jälleen jatkuvasti ylöspäin laatu joustaa väistämättä alaspäin ja alsacelaisen Claude Gisselbrechtin minulle esittelemä termi misery sugar, surkeussokeri, on jälleen enemmän kuin osuva. ”It means sugar that hides the misery of the wine.”

Ilmiö on Ruotsissa vahvasti sidoksissa siihen, että peräti 60 prosenttia viineistä myydään siellä laatikoissa. En sinänsä dissaa monissa yhteyksissä käteviä bäggäreitä, mutta länsinaapurissa merkittävä osa pakkausmuodosta edustaa nimenomaan juuri tätä yhtä ja samaa viinityyliä. Niinpä uskomattomat määrät 8-20 sokerigrammaa litralta sisältävää bulkkia survotaan Italian satamista joka viikko kohti Pohjoismaiden lukratiivisia markkinoita. Kun vielä Italian oma Primitivo-rypälekin nimetään pakkauksissa paremmin myyvän Amerikan-siskonsa mukaan Zinfandeliksi, voi perinteikkään viinimaan todeta myyneen sielunsa kruunut silmissään kiiltäen.

Tapaamieni maahantuojajentlemannien mukaan tilastoista voi tällä hetkellä suoraan todeta, että aiemmin kuivaksi käytetyn punaviinin valmistuksen muokkaus nyt kevyesti jäännössokeriseksi nostaa automaattisesti myyntikäyrän kulmakerrointa. Kaksi kolmasosaa Ruotsin myydyimmistä viineistä on italialaisia – ja kyllä, melkein kaikissa on jäännössokeria. Samalla viinijournalistien perinteinen yksinvalta maahantuojien tärkeimpänä mainoskanavana on lakonisen kommentin perusteella tullut tiensä päätökseen: ”It used to be 100% journalists. Now it’s 20% journalists and 80% sugar.” Vahva ehdokas Voihan vineton Quote of the Year 2014 -kilpailuun.

Pohjolan kolme vierekkäistä monopolimarkkinaa tarjoavat kaupallisen koulutuksen oppikirjoihin erittäin mielenkiintoisia case studyja. Viini – aivan kuten muutkin kulutustavarat – ovat toki moninaisten syklien armoilla ja ennustankin jäännössokeristen punaviinien suosion hiipuvan pikku hiljaa klassisten muotioikkujen tapaan normaalimpiin mittasuhteisiin. Toivon kuitenkin samalla, että ne onnistuvat nyt suosionsa huipulla paistatellessaan johdattamaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä viinin ja viinikulttuurin pariin.

 


Avainsanat:

Hugel, Grotesk ja David Ling
Tommi | 23.4.2014 | 19:58

Vajaan työviikon hektiseen tunnelmaan hyvin istuva power lunch koostui tänään Groteskin erinomaisesta lounasmenusta sekä Alsacen huipputalo Hugelin vientipäällikkö David Lingin brittiläisen viihdyttävästä seurasta.

David Ling – jo 41 vuotta Hugelilla

David lähti vuonna 1973 Hugelille kuuden viikon kesätöihin ja on edelleen samalla reissulla – ”Some people just learn more slowly than others”. Muistona viiniuran alkutaipaleelta on myös varpailla (menestyksettä) vastaan otettu laatikollinen vuoden 1961 Mouton-Rothschildia. Mielenkiintoista tarinaa mm. viinitilallisen haasteista ristiriitaisen lainsäädännön koukeroissa tippui myös Suomen viralliselta viini-isältä Juha Berglundilta.

Lähes 400 vuoden mittaisen historian koulima ja jo 1930-luvulla viiniä tynnyreissä Oy Alkoholiliike Ab:lle pullotettavaksi toimittanut perheyritys Hugel johdatti viime vuosikymmenellä myös allekirjoittaneen ensimmäistä kertaa Alsacen viinien pariin. Talon viinejä löytyy Alkon perusvalikoimasta kaksin kappalein: Viiden perinteisen Alsace-lajikkeen raikas sekoite Gentil on varustettu hyvällä hinta-laatusuhteella ja vastaavasti puolikuivan ja kuivan välimaastossa leikittelevä aromikas Gewürztraminer on monipuolinen ruokaviini, joka ensimmäisenä koulutti meikäpojan arvostamaan GW:n persoonallista aromipalettia.

Keittiön ylläritervehdys

Gentil toimi tänään hyvin viileän raikkaana aperitiivina ja kitalakea päällystävän mausteinen Gewürz taasen yllätti pelittämällä erinomaisesti keittiön tervehdyksenä tarjotun ja mm. chilillä tuunatun entrecôte-annoksen kyljessä. Lihaisan pääruoan kanssa nautittu ja Suomessa harmillisesti vain ravintolamyynnissä piileskelevä Pinot Noir Jubilee 2008 oli myös positiivinen kokemus, vaikka ei yltänytkään aivan parhaiden viime viikkoina testaamieni saksalaisserkkujensa tasolle.

Alkuruokana maiskuteltiin paistettua haukea, kananmunaa ja paahdettua kukkakaalia

Kuten olen jo aiemmin tunnustanut, on Alsacen valkkaritaivas lähellä omaa viinisydäntäni. Kiersin aluetta viimeksi kesällä 2011 ja silloin taskuun tarttui mm. erinomaisen vuoden 2007 Hugel Gewürztraminer Selection de Grains Nobles ”S”. Tätä namua ei kuitenkaan voi korkata vielä pariin vuosikymmeneen syyllistymättä anteeksiantamattomaan hätäilyyn, joten nyt alkaisi olla korkea aika tehdä alueelle uusi keikka ja tuoda mukana myös jotain aiemmin nautittavaa.

Pääruokana tarjoiltiin kotimaista luomukaritsan satulaa, palsternakkaa ja paistolientä

(maahantuoja tarjosi lounaan)

 



Alkon uutuudet / huhtikuu 2014
Tommi | 18.4.2014 | 10:43

Alkon uutuudet pitävät viinien osalta huhtikuussa sisällään mm. piikissään olevan vuosikertaportin, mielenkiintoisen itävaltalaiskuohukkaan ja jälleen yhden herkullisen lisätodisteen vuoden 2002 erinomaisuudesta Champagnessa. Yksi pääsiäiäsviiniehdokaskin löytyi. Kevään puskiessa päälle täydellä voimallaan pitää kuitenkin ihmetellä valkoviinien surkeaa edustusta uutuuslistalla (vain kolme).

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Sandeman Vintage Porto 1994 (PORT)

Alko 320324 (27,20 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tinta Amarela
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Sandeman

Keskisyvä tiilenpunainen, reunoilla jo oranssiakin. Reippaan kehittyneessä tuoksussa leijuu herkullisen tawnymaisia vivahteita: pähkinää, nahkaa ja kuivattuja hedelmiä. Ahhh. Makea ja  erinomaisen hienosti kehittynyt makumaailma on monipuolinen, Pinot Noir’maisen seksikäs ja yksinkertaisesti huumaava. Sandemanin herkku erinomaiselta portviinivuodelta on kehittynyt puolikkaassa pullossa huippuunsa, joten juo tämä parin vuoden sisällä. Tässäpä loistava tilaisuus nauttia kypsää laatua kohtuuhintaan.


KIITETTÄVÄT

De Castelnau Millésimé Brut 2002 (SAMPPANJA)

Alko 524467 (49,50 e)
Rypäleet: Chardonnay, Pinot Meunier, Pinot Noir
Maa / alue: Ranska / AC Champagne
Tuottaja: Champagne de Castelnau

Huippuvuosikerta 2002 ja 9 vuoden pullokypsytys – what could go wrong? Keskisyvä kullankeltainen. Herkullisen paahteinen tuoksu antaa myös keltaisia hedelmiä. Kuiva ja runsas maku on erittäin herkullinen ja jättää kitalakeen konsentroituneen paahteen ja hapon tunnun. Jää silti jälkeen maaliskuun uutuuksien ykköstähdestä.

Graham’s Crusted Port (PORT)

Alko 350927 (26,30 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tinto Cão
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Symington Family Estates

Syvä, hieman kehittynyt rubiini/tiilenpunainen. Kirsikkainen, viikunainen, mausteinen, monipuolinen tuoksu. Makeassa maussa herkullista monipuolisuutta. Pehmeä tunnelma saa pirteyttä jälkivaikutelmassa ikeniä pitkään kuplittavasta rakenteesta. Hieno ja mukavasti kypsynyt viini, erinomainen hinta-laatusuhde.

Lapostolle Cuvée Alexandre Atalayas Vineyard Chardonnay 2011 (VALKO)

Alko 528827 (21,00 e)
Rypäleet: Chardonnay
Maa / alue: Chile / Casablanca Valley
Tuottaja: Lapostolle

Keskisyvä keltainen. Ananasta, tammea, sitrusta. Kuivan maun tammi ja keltainen hedelmä ovat herkullisessa tasapainossa ja jälkimaun hapot raikastavat kokonaisuutta mukavasti. Tyylikkäästi tammitetun Chardonnayn ystäville.

Redoma Tinto 2007 (PUNA)

Alko 477987 (29,30 e)
Rypäleet: Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Amarela, Tinto Cão, Touriga Nacional, Sousão, Touriga Brasileira
Maa / alue: Portugali / DOC Douro
Tuottaja: Niepoort

Syvä rubiini. Nahkaa, mausteita, tammea, karpaloa, kirsikkaa, nam! Täyteläinen ja tanniininen – potkua riittää, mutta hedelmä ei puske kokonaisuutta kumoon. Vielä pari vuotta kellarissa ja tästä saadaan loistava viikonlopun parempien liharuokien kumppani. Toimii hyvin myös pääsiäisen premium-punkkuna.

Stift Klosterneuburg Mathäi Brut (KUOHU)

Alko 544037 (16,84 e)
Rypäleet: Grüner Veltliner
Maa / alue: Itävalta / Niederösterreich
Tuottaja: Weingut Stift Klosterneuburg

Mielenkiintoinen Grüner-kuohari, joka on kypsynyt hiivasakkojen päällä pullossa noin vuoden verran. Vaaleahko keltainen, pienet kuplat. Melko runsaassa tuoksussa on ainakin kypsää vihreää omenaa, sitrusta, kevyttä yrttiä ja muutakin mausteisuutta. Kuiva ja tyylikäs maku seuraa uskolllisesti tuoksua.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Fiorentino Prosecco Extra Dry (KUOHU)

Alko 559437 (9,97 e)
Rypäleet: Glera
Maa / alue: Italia / DOC Prosecco (alue ulottuu sekä Veneton että Friuli-Venezia-Giulian puolelle)
Tuottaja: ICQRF (tässä tiedossa lienee joku moka, sillä Google-haulla löytyy vain samanniminen Italian maataloustuotteiden ja piratismintorjunnan valvontaviranomainen)

Vaalea keltainen, pienet kuplat. Sitrusta, kevyttä omenaa, kevyttä yrttisyyttä. Kuiva, hapokas, herkullisen omenainen ja tuoksua yrttisempi. Pientä miinusta tulee hieman kitkerästä jälkimausta, mutta toisaalta tässä meillä on kerrankin hieman persoonallisempi prosecco – siitä siis pisteet kotiin. Vähän hassua ja proseccon yleistä tyyliä kuvaavaa on se, että tässä ”extra-kuivassa” pullotteessa on enemmän jäännössokeria kuin normikuivissa kuohuviineissä yleensä.

 



Moselin lauantai kuvina
Tommi | 6.4.2014 | 00:33

Mosel-viikonlopun lauantai tarjoili puolensadan viinin lisäksi erinomaisen luennon automatisoidusta rypäleiden optisesta lajittelusta, kaksi tilavierailua, ikimuistoisen tastingin keskellä Weingut Carl Loewenin überjyrkkää ja 118-vuotiaiden Riesling-köynnösten peittämää Maximin Herrenberg -tarhaa sekä reipashenkisen tastingin ja dinnerin viiden Moseljünger-viinintekijän seurassa.

Väsyn hiipiessä puseroon pusken tällä kertaa eetteriin pitkän kuvasarjan ja luotan mielikuvituksen hoitavan loput. Sieben acht, gute Nacht!

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)

 


Avainsanat:

Bischöfliche Weingüter
Tommi | 5.4.2014 | 01:48

Moselin-retken toinen päivä avautui asiallisesti 12 Bernkasteler Ring -viinin tastingillä. Tämä VDP:n kaltainen, mutta yksinomaan Mosel-Saar-Ruwerin alueeseen rajoittuva 32 laatutuottajan organisaatio reguloi, valvoo ja promoaa jäsentensä parhaita viinejä.

Perjantai ja Robinson?

Kepeän aamupäivän ja raskaan lounaan jälkeen suuntasimme Trierin kaupungissa toimivaan Bischöfliche Weingüter -viinitaloon, jonka piiitkän tynnyrivaraston päässä odotti 9 risukkaa talon eri tarhoilta. Yhtiökokonaisuuteen kuuluu kaksi muutakin tuottajaa ja omistajana häärää nykyaikana melko eksoottinen eläin eli katolinen kirkko. Keskiajalla tilan omistanut munkki meni nimittäin naimisiin ja myi vuosia myöhemmin tilan kirkolle jahvea hyvitelläkseen ja syntisen tekonsa vuoksi hävittyä taivaspaikkaansa havitellakseen.

Wanhat Fuder-tynnyrit palveluksessa

 

Tuoreempaa pystysyytä

Talo eroaa Moselin modernin laidan tuottajista etenkin tammen käytössä, sillä pitkä kellarikerros oli täynnä perinteisiä 1000 litran vetoisia, saksalaisesta tammesta värkättyjä Fuder-tynnyreitä. Osa näistä on jo 70 vuotta vanhoja ja niitä uusitaankin pikku hiljaa niukan saatavuuden (ja kassavirran – uusi tynnyri kustantaa 2 500 – 3 000 euroa kipale) asettamissa rajoissa. Tammen hyödyntämisessä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesti viinin maustamisesta, sillä pitkän käyttöiän lisäksi vain tynnyrien kansi ja pohja on paahdettu kevyesti. Esittelyä vetäneen enologi/viestintä- ja markkinointivastaava Anna Reimannin mukaan tynnyri tarjoaa täysin hapettomaan terästankkivalmistukseen verrattuna mahdollisuuden korostaa rypäleen ja terroirin aromeja – samoin kuin talon myös suosimat villihiivat. Erikoisuuksiin kuuluu myös 25 000 nimen vahvuinen postituslista, jolle myydään merkittävä osa tuotannosta. Listalla on jostain syystä paljon professoreita ja tohtoreita (tosin Saksassahan näitä riittää muutenkin yli tarpeen).

Iltapäivän happomenu

Schiefer Riesling Qualitätswein trocken 2012

Terästankkitavaraa. Erittäin vaalea keltainen, ”talon Riesling” päivittäiseen kulutukseen (kyllä, se on mahdollista). Rypäleet Saarin alueelta, perinteinen liuskekivimaaperä. Poikkeuksellisesti täysin rutikuivan oloinen, erittäin tuhti sitruksinen hapokkuus, suoraviivainen. Vakuuttava aloitus.

Ruwer Riesling Qualitätswein trocken 2012

Myös pääosin terästankin lapsi, vaikkakin pikku osa kävi tammessa. Ns. ”jokiviini”, Bischöfliche kun omistaa tarhoja sekä Moselin, Saarin että Ruwerin rannoilla ja näistä kaikista on portfoliossa oma vinettonsa. Sinistä liuskekiveä, jyrkät tarhat, jokikolmosten viilein ilmasto. Hedelmäisempi tuoksu, mutta suussa teräksisen kuiva, superhapokas, jää ikeniin minuutiksi, bony ass stuff.

Kanzemer Altenberg Riesling Spätlese trocken 2012

Tynnyrissä käynyt ja kypsynyt. Talon jyrkin ja myös suhteessa hyvin lämmin tarha Saarissa. Hyvin kevyttä tammea nenässä. Edellisiä voimakkaampi, mutta hapokkuus paremmassa tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Fritz Willi Riesling Qualitätswein feinherb 2012

Jyrkältä Friedrich-Wilhelm-Gymnasium -tarhalta, jonka nimi muokattu etikettiin houkuttamaan nuorempaa kuluttajaryhmää. Tuoksussa nallekarkkia sitruksen seassa. Puolikuivan puolella, mutta lopussa taittaa takaisin kuivaan.

Kaseler Nies’chen Riesling Spätlese feinherb 2012

Spätlese ei anna tuoksussa juuri lisäarvoa. Puolikuiva sokeripitoisuuden 20 g/l teknisellä luokituksella. Erittäin hapokas, mutta lopulta vähän tylsä ja simppeli, vaikka mukavia fenoleja pyöriikin pitkään poskien takaosissa. Spätlese-luokitus tuntuu jälkimaussa monipuolisuutena ja kypsyytenä, Rieslingin perusaromit aiempia paremmin esillä.

Scharzhofberger Riesling Kabinett 2012

Hyvin omaperäinen tuoksu aiempiin verrattuina: kevyttä hiivaisuutta jäljellä ja joukon tarkkanenäisimpien mukaan jopa pientä reduktiivisuutta. Klassinen kabinett: puolikuiva, herkullinen, tyypillinen… mutta auttamatta liian nuori. Edellisten happopommien jälkeen kaipaisi jopa lisää hapokkuutta.

Graacher Domprobst Riesling Spätlese 2012

Hieman lämpimämmällä Mittelmoselin alueella sijaitseva, harmaata liuskekiveä sisältävä jyrkkä tarha. Kypsää hedelmäisyyttä ja erinomainen tasapaino.

Kanzemer Altenberg Riesling Auslese 2010

Erinomainen suoritus. Sokeri 100, hapot 10. Kypsää hedelmää, korkeat hapot ja kevyttä jalohometta, joka varmastikin tulee vahvistumaan lisävuosien myötä. Ruokasuosituksina mainittiin mm. hapokkaat juustot, omenamurunen ja aprikoosia sisältävät herkut. Pääviesti: ruoassa pitää olla hapokkuutta. Ostin pullon.

Falkensteiner Hofberg Riesling Eiswein 2002

Upea, syvähkö kullankeltainen väri. Halolla päähän: trooppista hedelmää, kevyttä jalohometta, supermakea, mieletön konsentraatio, happoja löytyy. Ostin tätäkin mukaan.

Ostos #1

 

Ostos #2

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)

 



Dr. Pauly-Bergweiler
Tommi | 4.4.2014 | 00:32

Bernkastel-Kausin postikorttikylässä sijaitseva Pauly-Bergweilerin vinjettotalo on Moselin viinien merkittävä viejä ja jokiristeilyturistien suosikkikohde. Omistaja-vetäjä Stefan Paulyn tarjoama 12 Rieslingin maistatus tarjosi kiintoisia vertailukohtia eri tarhojen, makeusasteiden ja vuosikertojen välillä.

Picture perfect Bernkastel-Kues

700 000 pulloa vuodessa tuottavan talon päämarkkina on kohtalaisen yllättävä: Texas. Opimme, että siinä missä vientimarkkina suosii enemmän hedelmäistä ja puolikuivaa tai -makeaa risukkatyyliä, on kotimarkkina lähes täysin kuivien tulkintojen – tosin myös erikseen mainittuina Norja ja Suomi vetävät kuulemma myös pääosin kuivaa. Pelkkä keittiö ei selitä maiden eroja tässä suhteessa, sillä myös Thaimaassa kuiva tyyli on suositumpi vaikka voisi olettaa, että nimenomaan siellä hedelmäisempi ja makeahko tyyli toimisi paremmin paikallisen mätön kyljessä.

House of Herr Doktor

Täysin rutikuivaksi käytettyjä viinejä ei löydy juuri lainkaan vaan kaikkiin jätetään vähintään 6-7 litragramman sokeri pyöristämään happojen terävimpiä reunoja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että samaan kypsyys- tai makeuskategoriaan kuuluvat viinit ovat nykyisin selvästi makeampia kuin 25 vuotta sitten. Esimerkiksi tyypillinen spätlese-viini pyöri ennen 60-70 gramman hujakoilla, mutta nyt ollaan jo yli 100 grammassa.

Vuosikertojen erot ovat kohtalaisen suuria ja esimerkiksi vuodet 2013 ja 2014 vaikuttavat toistensa täydellisiltä vastakohdilta – 2013 on viileänä ja sateisena todella hapokas, kun taas 2014 on köynnösten kehityksen osalta tällä hetkellä peräti neljä viikkoa edellä viime vuotta.

Jyrkkä meininki Alte Badstube am Doktorbergin huipputarhalla

Omiksi suosikeikseni maistettujen viinien joukosta nousivat talon etelään suunnatulta lippulaivatarhalta tuotetut Bernkasteler alte Badstube am Doktorberg Riesling Spätlese Trocken 2011 sekä suuremmalta huipputarhalta niitetty nuori Wehlener Sonnenuhr Riesling Kabinett 2013. 50 grammaa sokeria litrassa sisältänyt herkku oli tunnelmaltaan puhdas ja kirkas sekä toki aivan liian nuori, mutta kyllä tämä tulee olemaan 10 vuoden päästä todella upea.

Hyvän vuosikerran 1976 Braunberger Juffer Riesling Auslesen huikean hieno kullankeltainen väri sekä aprikoosihilloinen ja jalohomeinen tuoksu nostivat odotukset turhankin korkealle – puolikuivan puolelle taittaneessa maussa botrytis dominoi turhan selvästi ja kokonaisuus jäi siten ohueksi. Illallisen yhteydessä nautittu, erään toisen tuottajan -75 olikin sitten huomattavasti mielenkiintoisempi.

Sieben acht, gute Nacht.

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)



Mosel, ich komme!
Tommi | 3.4.2014 | 12:07

Deutsches Weininstituten järjestämä Moselin valloitus alkaa tunnin päästä täältä Frankfurtin lentokentän ykkösterminaalista. Sitä odotellessa on hyvä satsata sinivalkoisten siipien jäljiltä tyhjyyttään murisevan eturepun lepyttelyyn.

Breakfast of champions

29 osallistujan joukosta löytyy 12 eri kansallisuutta ja suuria viinimaita edustavat Suomen lisäksi mm. muut Pohjoismaat ja Benelux ilman Luxia. Suurin osanotto on kuitenkin Pohjois-Ameriikasta.

Päivän ohjelmaan kuuluu bussimatka komeaan Bernkastel-Kuesin kylään, tasting Weingut Pauly-Bergweilerilla ja lopulta dinner Ylä-Moselin suurimmassa kaupungissa Trierissä, jossa sijaitsee myös reissun tukikohta.

Riesling heaven, here we come.


Avainsanat:

Trapiche ja Daniel Pi
Tommi | 29.3.2014 | 20:17

Eteläeurooppalaisen myöhäinen torstai-ilta tarjosi mukavia ruoka- ja viinielämyksiä. Neljän tunnin ja Ravintola Sipulin loihtiman seitsemän ruokalajin jälkeen tunnelma oli väsynyt, mutta onnellinen – olinhan saanut muiden osallistujien tapaan nauttia Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi’n hyvästä seurasta ja viihdyttävistä tarinoista.

Ravintola Sipulin kutsuvaa torstai-illan tunnelmaa

Trapiche on Argentiinan suurimpana viinitalona maan viinimaineen soihdunkantaja ja sen tuotteita löytyykin nykyisin lähes joka maailmankolkasta. Alkon perus- ja tilausvalikoimasta löytyy peräti 13 Trapichen pullotetta, joista olin aiemmin testannut kuitenkin vain muutaman. Hyllyillä viime syksyn kertaostona hyllyillä käynyt Broquel-sarjan Pinot Noir ei iskenyt lainkaan, mutta pari vuotta sitten kellaroimani erä kolmenkympin tarha-Malbecia vuodelta 2007 on kestänyt aikaa hyvin.

Oli se hyvää.

Illallisen menu oli maukas ja monipuolinen, vaikka lopuksi tarjoillut kaksi jälkiruokaa olivatkin samankaltaisuudellaan tyylipuhdas overkill. Viinien puolelta suosikeiksi nousivat haudutetun merianturan seurana erinomaisesti pelittänyt ja lajikeskaalalla mitattuna poikkeuksellisen raikas Viognier 2012 sekä porotournedoksen kanssa kilpaa laulanut, mausteisen hedelmäinen Finca Jorge Miralles Malbec 2009. Jälkiruokia escorttasi hyvin aromeiltaan vahvasti ananasmehun ja aprikoosin suuntaan kumartanut, täysin jalohomeeton late harvest –Chardonnay vuodelta 2010.

Vuodesta 1992 Trapichella vaikuttanut Daniel Pi vastaa sekä tarha- että valmistusprosesseista – kuten myös illallisvieraiden viihdyttämisestä

Trapichen tarha- ja viinintekoprosesseista kokonaisuudessaan vastaava Daniel osoittautui erittäin miellyttäväksi tuttavuudeksi ja illan aikana kuulluista tarinoista varsinkin yksi poltti pysyvän muistijäljen. Daniel oli aikoinaan hieromassa rypälekauppoja kahdeksankymppisten viljelijäveljesten kanssa, kun juuri ennen diilin vahvistusta veljekset totesivat: ”we must first ask our father”. Ja toden totta: takahuoneesta pölähti framille tilan suurista linjoista edelleen vastannut 103-vuotias teräsvaari! Lapset pysyvät näemmä aina lapsina, olivat he sitten vauvoja tai vaareja.

Danielin ja myös paikalla olleen Argentiinan suurlähettilään tehokkaat mainoslauseet sytyttivät välittömän palon kokea maan viinit ja lihapainotteinen keittiö paikan päällä. Argentina, here I come.

(maahantuoja tarjosi possuttelun)

 



Alkon uutuudet / maaliskuu 2014
Tommi | 21.3.2014 | 18:30

Alkon uutuudet tarjoavat maaliskuussa useita hinnakkaita huippuja, mutta vain yhden alle kympin hinta/laatu-suosituksen. Kovimmat kicksit sain tällä kertaa Charles Heidsickin 10 vuotta pullokypsytetystä, reippaan paahteisesta vuosikerran 2000 samppanjasta sekä persoonallisesta Portugalin Carm Branco –valkkarista. Valkoviiniuutuuksia oli harmillisesti tarjolla vain muutama, vaikka ainakin itse kaipaisin kesän jo lähestyessä selvästi enemmän valkoisiin painottuvia listauksia.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)

HUIPUT

Charles Heidsieck Millesime Brut 2000 (SAMPPANJA)

Alko 535457 (65,40 e)
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
Maa / alue: Ranska / AC Champagne
Tuottaja: Charles Heidsieck

Lyhyt kuvaus: Peräti 10 vuoden pullokypsytys hiivasakan päällä ennen uudelleenkorkitusta. Kullankeltainen. Kypsän hedelmäinen, sitruksinen, kermaisen paahteinen, tyylikäs, huumaannuttava. Erittäin kuiva huolimatta nykyisin jo vanhahtavan korkealta kalskahtavasta 12 gramman sokeritujusta. Hieno, hieno, hieno. Näköjään myös FINE Champagne –lehden valinta vuoden 2013 parhaaksi samppanjaksi. Alkon samppanjahyllyssä hinta ja laatu kohtaavat yleensä vain muutaman kerran vuodessa, mutta se hetki on nyt.

Les Asteries 2011 (PUNA)

Alko 446027 (117,10 e)
Rypäleet: Merlot, Cabernet Franc
Maa / alue: Ranska / AC Saint-Émilion Grand Cru (Bordeaux)
Tuottaja: Château Teyssier

Lyhyt kuvaus: Tuottajan maukas nimikkoviini on ollut Alkon perusvalikoimassa jo jonkun aikaa ja nyt maaliskuun huippujen joukkoon nousee myös talon pilalle hinnoiteltu tarhaviini. Läpinäkymättömän tumma rubiini. Merlot-vetoinen ja modernit valmistusmenetelmät paljastava tuoksu on lupaava: karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mausteita, tammeakin. Konsentroitunut suutuntuma on tanniininen ja yllättävänkin hedelmävetoinen. Tästä tulee hieno, kunhan malttaa odottaa vielä muutaman vuoden aromien monipuolistumista. Hinnan ja laadun suhteesta voi toki olla montaa mieltä.

Luigi Bosca De Sangre 2011 (PUNA)

Alko 478147 (24,20 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Syrah, Merlot
Maa / alue: Argentiina / Maipu (Mendoza)
Tuottaja: Bodega Luigi Bosca

Lyhyt kuvaus: Syvä rubiini. Lähes ylitsepursuavan hedelmäisestä tuoksusta löytyy kaakaota, mustaherukkaa, kevyttä tammea ja mausteita. Täyteläisessä, mutta tuoksun lupauksia tiukempi suutuntuma tarjoaa erinomaista balanssia runsaiden tanniinien ja happojen välillä. Kellariin vielä pariksi vuodeksi ja avot! Jo nytkin erinomainen nuorekas viini roseeksi jätetyille lihakimpaleille.

Olivier Leflaive Volnay 1er Cru Mitans 2010 (PUNA)

Alko 460527 (40,50 e)
Rypäleet: Pinot Noir
Maa / alue: Ranska / AC Volnay 1er Cru (Burgundi)
Tuottaja: Olivier Leflaive

Olivier Leflaive Volnay 1er Cru Mitans 2010

Lyhyt kuvaus: Korkeintaan keskisyvä rubiini. Reilun mausteinen, karpaloinen, orvokkinen, antava. Keskitäyteläinen makuprofiili on tyylikäs ja jo valmis nautittavaksi sopivan liharuoan kera (mm. lintua). Säilyy varmasti vielä, pitäisikö poistaa pari pulloa odottamaan?


KIITETTÄVÄT

Carm Branco 2012 (VALKO)

Alko 599477 (13,50 e)
Rypäleet: Rabigato, Codega do Larinho, Viosinho (say what?)
Maa / alue: Portugali / DOC Douro
Tuottaja: Carm

Lyhyt kuvaus: Hyvin vaalea keltainen. Hieno, kypsän sitruunan ja yrttien sävyttämä tuoksu. Kuiva maku tarjoaa tuoksun aromien lisäksi kevyttä hunajaa ja mukava hapokkuus kantaa kokonaisuuden erinomaisesti aina jälkitunnelmaan asti. Hinta-laatusuhteellaan ja nykymaailmassa yhä harvinaisemmaksi käyvällä persoonallisuudellaan maaliskuun uutuuksien moraalinen número um.

Falesco RC2 Sagrantino di Montefalco 2008 (PUNA)

Alko 464247 (25,20 e)
Rypäleet: Sagrantino
Maa / alue: Italia / DOCG Sagrantino di Montefalco (Umbria)
Tuottaja: Vinicola Falesco

Lyhyt kuvaus: Syvä, reunoilta jo oranssin suuntaan vihjaava rubiini. Herkullinen tuoksu kantaa selässään kirsikkaa, nahkaa, tammen mausteita ja pikku hiljaa aromikarttaan ilmestyviä kuivattuja hedelmiä. Täyteläinen ja erittäin tanniininen rakenne on omiaan ronskin roseelle lihalle ja mahdollistaa niin halutessa vielä 10 vuoden lisäkypsytyksen. Jälkimaku on pitkä, mutta hieman hedelmätön.

Heumann Borosso 2010 (PUNA)

Alko 411477 (20,00 e)
Rypäleet: Cabernet Franc, Merlot, Cabernet Sauvignon, Blaufränkisch
Maa / alue: Unkari / Villányn alue (Siklósin maakunta)
Tuottaja: Heumann

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä rubiini. Miellyttävä, karpaloinen ja kukkainen tuoksu, jossa kiiltää myös kevyttä nahkaa. Täyteläisessä ja keskitanniinisessa maussa rypälesekoitteen tasapaino on kohdallaan, vaikkakin etanolia voisi poistaa voltin verran. Kirsikkaisen jälkimaun kruunaamana maukas kokonaisuus.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Finca Las Moras Organic Malbec 2013 (PUNA)

Alko 439887 (8,68 e)
Rypäleet: Malbec, Syrah
Maa / alue: Argentiina / San Juan
Tuottaja: Finca Las Moras

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymättömän syvä violetti. Houkuttavan konsentroitunut tuoksu tarjoaa tiivistettyä tummaa marjaa ja kevyttä pippurisuutta. Täyteläinen maku on sekin fokusoitunut olematta kuitenkaan ylikypsän hilloinen. Keskitanniininen, keskihapokas. Ei paha, siispä hyvä hinta-laatu. Yleisviini liharuoille – sellaisenaan lipiteltynä lienee useimmille turhan piukea.

 



Francesco Ricasoli interview, part two
Tommi | 17.3.2014 | 20:00

In the first part of the interview, Francesco Ricasoli (owner of the Barone Ricasoli estate in Chianti Classico) spoke about his background, how he purchased the old family winery back with his sisters in 1993, and how far the estate has come since. In this second part, the friendly baron discusses his wines, the new Gran Selezione denomination and the importance of terroir as well as serves a welcome reminder of the sometimes limited perspective of wine “experts”.

I have also included my brief notes on the Ricasoli wines that were on offer at the tasting arranged some months ago at Restaurant Nokka in Helsinki. Enjoy!

Fancy a tour of the Brolio castle? (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s finally talk about the wines. Is there a recognizable house style you are seeking to promote or is it more about the appellation?

A: When we are talking about this topic, we are naturally talking mostly about Sangiovese [i.e. the traditional main grape in the Chianti region]. The appellation as such does not really give you a strong identity to track. Therefore we are following our own style, while there is of course a link between some of the Sangioveses as this grape shows different characteristics in different parts of Chianti Classico. Definitely, we are looking more into the kind of Sangiovese that delivers pleasure, length and elegance more than a huge body and structure. The texture and intensity are important, but only when combined with elegance, length and balance. For me this is key. And in the end, it’s of course about the pleasure of drinking wine instead of just tasting it.

Regarding balance, we are now facing the problem of having too much alcohol in the wines. How we can balance this is an interesting question. Considering that most of our vineyards are still quite young I think that each year we will get more and more satisfaction out of them.

Q: How are you tackling climate change – which is also related to alcohol levels?

A: I don’t really know because the changes we have made have a much bigger effect than climate change. Better handling of the clones, higher density of the vines, lower yields, more careful vinification… How much do they contribute to the characteristics of the wines – such as alcohol levels – and what is the effect of climate change? It’s very difficult to say. In vintages such as this one [i.e. the somewhat challenging 2013] – because it’s almost like the old times – we’ll have to wait and see even though we now have all those things I mentioned working for us.

Q: Would you describe your wines as traditionalist or modern, or something in between?

A: Depends on what you mean by traditional.

Q: Let’s say we are comparing to the Chianti style of the 1970’s or 1980’s. The new technology makes it possible to manipulate the wine more by enhancing extraction, softening it already before it reaches the bottle and so on…

A: Then I’ll definitely say our wines are modern. Everything has changed and the wines have a different character. However, the link with the past is Sangiovese. Maybe we make the wines in a different way now, but still they’re Sangiovese. And most importantly: it’s Sangiovese you cannot replicate elsewhere.

The wines of today must be technically well-made because the consumer nowadays has hundreds or even thousands of wine regions to choose from. It’s really a matter of style. Some are fond of Malbec – nothing wrong with that – and others love the spiciness and acidity of Sangiovese and the new Chianti style. But in the end, my competitor is really not Chilean or Californian or French – it’s my neighbour, my friend next door. A consumer chooses our [Chianti Classico] wine because he or she wants that kind of specific taste. A Sangiovese produced anywhere else in the world has a different taste. Good or bad, but different.

Q: This touches upon a very good point you made during the tasting and it’s also something many people – including myself – have not really thought about in depth. If you have a typical Tuscan blend in front of you, with the Merlot and the Cabernet Sauvignon blended with Sangiovese, the straightforward assumption is often that these other varieties should contribute to the blend some of that typical, fruit-forward and powerful New World style. But, instead they are really Tuscan Merlot and Tuscan Cabernet.

A: Yes, and this is key! Even the so called wine experts and writers don’t understand – or don’t want to understand – this concept. Presumably they have been tasting mostly varietal wines and not enough terroir wines.

I really invite you to taste our Casalferro because it’s a real cru. A 100% Merlot, but a Merlot that has been turned completely upside down and one you would never believe to be 100% Merlot. It’s a Tuscan Merlot and has some of the basic characteristics of the variety but at the same time a lot of freshness and acidity that typically don’t belong to Merlot. But they belong to our soil and culture – and Sangiovese. I warmly recommend this wine – the 2010 is fantastic and you will probably be surprised by the strength of the terroir in this wine. I mean, I could blend this with our Sangiovese and it probably wouldn’t distract the harmony, but if you’d get a typical varietal Merlot from Alko it would totally kill the balance. Blending is not a matter of percentages, but of what you are blending.

[Casalferro is currently not distributed in Finland, but is available e.g. in some of the online wine stores focused on Italian wine]

Q: This is certainly a revelation to many people as it’s not the way most are used to thinking about blending.

A: The rule of the Consorzio is that Chianti Classico can only be made with a minimum of 80% of Sangiovese [and up to 100%] and a maximum of 20% of certain other varieties. It is a completely wrong way to rule Chianti Classico!

It’s not a chemical process where you add percentages together. You should put the rules into the vineyards and not into the wine – rule where the vineyards can and should be. There are of course soils that are not well adapted to Sangiovese and so in that sense it’s already too late, but if you’d really want to take things seriously you’d first need to define the ideal soil for Chianti Classico and then say: ok – you must have 80% of Sangiovese and 20% of other varieties in your vineyard, but if you’re not happy with your Sangiovese in a given year you could then produce a Chianti Classico with 50% Merlot. But only if your vineyard is in the right spot. It is of course a completely different philosophy, but it really makes a difference.  In my opinion, forcing percentages in wine is not right.

Q: So how do you feel about the new DOCG Chianti Classico Gran Selezione appellation?

[Gran Selezione is a new denomination “above” the Chianti Classic Riserva, required to be made exclusively from a winery’s own grapes grown in its finest vineyards according to strict regulations. In addition to having the chemical and organoleptic characteristics of premium quality wines, Gran Selezione can be marketed only after a minimum 30-month maturation and an obligatory period of bottle refinement.]

A: I am in the board of the consortium so I’m also responsible for the Gran Selezione. I am in favour of it because in the quality pyramid you have the Chianti Classico, the Chianti Classico Riserva, and now also the Gran Selezione. This gives a new box in which to put the highest quality made within our appellation – a good idea because here you can also put many of those IGT wines that are currently “Super Tuscans” but can now return to the Chianti Classico appellation. Chianti Classico is too often perceived as a flat commodity whereas the Super Tuscans / IGT wines are the most highly regarded, and that is of course bad for the appellation. But, time will tell.

Q: I guess it’s up to the market to decide.

A: Yes, the market and the producers. On paper it looks good but there has been a lot of shooting against this idea. I don’t understand it because it can only benefit us. We are not downgrading anything, we are upgrading. Beautiful wines are being made in this appellation, better than the ones in Montalcino – really elegant, beautiful wines. We started badly because the communication was not done too well.

Our Castello di Brolio can in theory be a Gran Selezione [and is, now that the appellation has been officially launched]. But in the end, we are not producing varietal nor appellation wines. We are producing terroir wines. When you are talking about the grand crus of the most famous wine regions, most of the consumers don’t even know where the appellation is located. Instead they know the name of the chateau. So whatever the appellation rules are – ok – but we are working hard to deliver the best possible expression of the terroir.

Francesco getting his hands (not to mention a pair of white trousers) dirty. (photo: Barone Ricasoli)

Q: One final question on your wines: What is your single favourite Ricasoli wine?

A: I really cannot say as it depends on the mood.

Q: And how about the estate – visits, contacts… I’ve understood you get quite a lot of visitors.

A: Yes, and we have a lot of information on the website. We also have a popular restaurant but no accommodation which is abundant in the surrounding area: Siena, Florence, Chianti… plenty of choices from Relais Chateaux to simple B&B. We have a museum, different tastings and different tours so you can easily stay in Brolio for a whole day.

Q: Sounds good! Many thanks for the interview.

A: Same to you and my best regards to all Finnish wine lovers.

***************

Among the wines I got to taste were the following examples of Ricasoli’s production.

Albia Rosé 2012 (see here, IGT Toscana, available in Alko’s order selection)

Delicate pink in colour, but rather rich and (to my personal taste) somewhat high in alcohol (13.5 vol-%). Sangiovese.

Torricella 2012 (see here, white, IGT Toscana)

Well executed Chardonnay-Sauvignon Blanc blend. Mineral, fresh, seems to even contain some tannin. Will certainly age well. The 13.5 vol-%  alcohol is well balanced in this one.

Chianti 2012 (see here)

Recognisable Chianti aromas of cherry, light dustiness, youthful tannins and nice acidity. Somewhere between the ultra-modern and more traditional styles with a hint of spiciness to top it all up.

Brolio Chianti Classico 2011 (see here, the 2010 available in Alko)

Compared to the basic Chianti shows some classy oak on the nose. Also slightly darker and much more versatile in character. Requires more time and a lot of the underlying potential is lost when drunk this young. Will shine in 5+ years. Delicious stuff and good value for money.

Rocca Guicciardia Chianti Classico Riserva 2010 (see here)

The additional ageing required by the Riserva denomination does not come through on the nose. Certainly rather good but, as is often the case within the Riserva category, the value-added provided by the higher price compared to the Brolio Chianti Classico is not too apparent to me.

Castello di Brolio 2008 (see here, Chianti Classico DOCG Gran Selezione, the 2010 is available in Alko’s order selection)

Still quite closed on the nose, but surprisingly easy on the palate. New vines have produced this fruity wine that does not exhibit the typical sensation of dust. Somehow resembles certain high-quality Aussie or Californian Cabernets that are made in a more elegant style (yes, they do exist – although often at 100 euros per bottle).

Castello di Brolio 2003 (see here)

A vintage produced by a superhot summer. Heavier, darker, even a bit volcanic in character. Somewhat stingy on the palate, perhaps due to the higher alcohol content. However, not overripe and can take on several more years of bottle age. A bit shorter than the 2008.

Castello di Brolio 2001 (see here)

Both new and old vines, cement vats used. Already nicely orange-tinted on the rim and emitting delicious tertiary aromas. Has an amazing structure more than a decade from bottling and will age graciously for another. My favourite of the three Castello di Brolios.

Granello 2011 (see here, sweet, IGT Toscana)

Made with the traditional passito method from grapes that have been dried for one month to concentrate the aromas and increase the sugar content. Mainly Sauvignon Blanc but the blend contains also small quantities of Chardonnay, Traminer, Riesling… No oak, no botrytis. Very fresh and acidic with straightforward fruit. Tasty.

Castello di Brolio Vin Santo (Chianti Classico) 2005 (see here)

Trademark amber in colour. High in viscosity with heavy legs. The saliva-inducing aroma cloud exhibits nuts, dried fruit and slight oxidation. On the palate the sugar and high alcohol is nicely balanced by sufficient acidity. The somewhat drier style compared to many of its peers enables Ricasoli’s Vin Santo to better display its underlying personality.

***************

So there you go. Many thanks to importer Vinetum for arranging the tasting and the interview.

All of my English language articles and interviews can be found here. Share your experiences here or on our Facebook page and remember to follow us on Twitter and Instagram!

 



Francesco Ricasoli interview, part one
Tommi | 4.3.2014 | 22:25

Some months ago I had the pleasure of meeting with Mr. Francesco Ricasoli of the Tuscan quality producer Barone Ricasoli, the oldest winery in the whole of Italy – i.e. old. After an interesting tasting at one of Helsinki’s nicest restaurants, Restaurant Nokka, Francesco was kind enough to sacrifice 45 minutes of his busy schedule for an interview. The man proved out to be a pleasure to chat with – reminiscent in character of Michel Laroche whom I also had the opportunity to meet in late 2013 (see the story here, in Finnish only).

Alko, the state-owned Finnish retail monopoly for all alcoholic beverages above 4.7% abv, currently lists one Barone Ricasoli wine in its basic selection, namely the Brolio Chianti Classico. The order selection additionally features the house rosé. My brief tasting notes on these and some of Ricasoli’s other labels will be included in the second part of the interview.

I also took some photos of Francesco after the interview with the camera I had borrowed from home. Unfortunately enough I was using the mean machine for the first time and, not surprisingly, failed miserably. Therefore, instead of suffering from my artistic output you now have a chance to enjoy some higher-quality photos I was kindly allowed to use by the producer.

Living history: Francesco Ricasoli, the 32nd Baron of Brolio (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s start with history. Barone Ricasoli is Italy’s oldest winery and one of the oldest companies in the world. How does it feel to carry this long history on your shoulders – does it make things easier or more difficult? Is there more pressure?

A: Well, a little bit of everything. But you know, I didn’t start my professional career in this business and therefore I consider myself a little bit lucky because I gained my experience elsewhere and entered this business with a more open view – like a blank piece of paper on which to write.

I also did it in abnormal circumstances since when I bought the company back in 1993, everything was in really bad condition after 20 years of foreign ownership and I didn’t really have time to think about the history and tradition. Instead there were a lot of urgent priorities. It was really a mess and the company went through the Italian version of Chapter 11 (reorganization under the bankruptcy laws of the US). My approach was passionate as we knew we were saving something special.

Having said that, when things settled down I started to really understand the value from a historical point of view. Of course the history, family traditions etc. are very important but they will not make you survive in today’s competitive environment. So it’s something that helps if the other things are already in your pocket. Sure, it’s better to have it than not – but I wasn’t thinking about it because a good team, a well-made product and investments that needed to be done were much more important. Now that we are competitive and sailing in much calmer waters than before we can also underline the historical role that we’ve had in the past.

Today I feel certain responsibility of something that doesn’t belong to me and is instead part of our culture and Italian heritage. Little by little I have been buying more shares from the family and so today the I’m almost the sole owner – which I don’t really realize, you know.

Q: Just to get it right – the company was sold in the 1970’s and then…

A: Yes – brand names, trademarks, winery, everything – but not the land. So when I started in ‘93, I practically put all the risk into the operations. Since I and my sisters inherited the rest I have been gradually buying also their shares.

Q: Tell us a little bit of your professional background. You just mentioned you didn’t have any wine experience before entering the business.

A: I studied economics but never finished the university. Instead I became a professional photographer and did it for more than 12 years. So yes, nothing to do with wine.

Q: It’s certainly an unusual background.

A: Yes, but in a certain way it also helps. As I said, I started free of any preconceptions and took also very tough decisions, not following the conventional rules of this business. And it worked.

Q: So what comes next?

A: Consolidation and fine-tuning. I don’t want to make things bigger – I think this is now a beautiful estate – instead the focus is now on doing things better and more refined. The investments we have made are still young and they need time to become to fruition. The potential is really high.

Q: Have you thought about the next generation? Do you have children?

A: I have a 19-year-old daughter that is going to study law. But she will soon start getting involved, a little bit, to understand what it is all about. We’ll see, only time will tell.

Q: For a company of your size and status there must be interested buyers calling you and asking whether you would be willing to sell up.

A: Yes.

Q: Is your goal to remain a family company for the foreseeable future?

A: For the moment, yes. No doubt, we are receiving all kinds of requests, but I don’t care. Money – what do you do with money?

Q: I guess you would need to know what else to do with it.

A: Exactly. This place is a real jewel and a success story, from being forgotten and in really bad condition to being elevated to where we are now, still performing well in our category. Several university theses have already been based on this case. We are a medium-sized winery producing good results and investing a lot, also in research. This keeps the team active and also very loyal – many have been there since the beginning, which is good for quality and continuity.

The Brolio castle – yes, I certainly would. (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s talk about the land then. Do you have any holdings outside Chianti?

A: No, everything is in Chianti: a very nice château and a big estate which we have replanted totally in the past 20 years. We have more than 230 hectares under vine – it’s the largest in Chianti Classico. It’s also very expensive to replant in such a rocky soil and to prepare the soil properly.

Q: Mostly Sangiovese, I suppose?

A: Mainly, yes – but also Merlot and Cabernet as well as some white varieties and experimental vineyards.

Q: And contract farmers?

A: Yes, and we also buy from completely external sources. For example, the Chianti [del Barone Ricasoli] you tasted earlier is completely outsourced in terms of grapes. Outside Siena, Maremma… We are trying to increase the amount of bought grapes because we have invested in a new cellar that can handle higher volumes. The tradition in Tuscany is to buy bulk wine, but we are moving to source better grapes instead – to control the whole process.

In terms of viticulture we are very much ahead in terms of new ideas and experiments. In the past 20 years it has changed dramatically.

Q: What kind of principles or philosophies do you follow in viticulture?

A: We are trying to understand the diversity of different exposures and different soils and to adapt ourselves accordingly. But also, we want to preserve the original morphology of the soil. In the first years of replanting we moved the soil around a lot, but nowadays we don’t do it anymore because that way – I believe – we preserve the endogenous character of a specific plot.

We are also organic in many of our vineyards already. We cannot be organic everywhere because certain things cannot be done economically. But where viable, we don’t use any chemical fertilizers but instead green manure. We also produce our own compost. We have a magnificent lab that is helping us to check what we are doing and we are providing assistance to other farmers and estates as well – so the lab is already becoming its own profit and loss centre and we are investing in new technology and people.

Q: Tell us a little bit more about your research activities. Based on what you told earlier it seemed very interesting.

A: Well, we did a research publication earlier this year about the zoning of the entire estate. This was a massive work that was done in 2008-2010 in cooperation with the University of Florence (Arezzo) and the Centre of Research in Agronomy at the National Centre of Research. We wanted to translate everything in English to make it more interesting so the publication took some time. We are very proud because this is the first time a big private estate has done such scientific zoning.

Q: That’s a huge undertaking with 230 hectares of vineyard!

A: Yes, but also very interesting because it turned out that in Brolio, we have practically all the different soil types that one can find in the entire Chianti Classico appellation. So with this research you get a nice picture of Chianti Classico. Also, there is information from the resistivity of the soil to the adaptability of different rootstock to the different soils so it’s a really deep and detailed insight into things that can be useful for an agronomist.

This has also been helping us to get a better insight into each individual vineyard to really understand the real meaning of terroir that everyone can feel in their mouth. I mean, if you say “I have a fabulous terroir”, most people don’t even know what you mean. I think the best way to describe a strong terroir is something that delivers personality and character to the wine, and this we have in some of our plots.

In three completely different vintages of 2008, 2009 and 2010 many of these plots were observed very closely. What we saw was that from these very specific plots the grapes that came into the winery were very consistent in style and character. This is really something tangible and considering how sensitive Sangiovese can be to minimal changes, it is truly amazing. This has been a very interesting discovery.

Also the clonal selection we have done is interesting. None of our wines are made with these new selections yet, but some of the microvinifications we have made have given nice and interesting results – but it will take time. At the end, if the job has been done properly we will be able to save some nice character from the “old times”: nice Sangiovese with small bunches and a little bit thicker skin, and also more interesting from an agronomical point of view.

Q: What about investments in technology – are you tech-oriented?

A: Yes. We just finished the remaining vinification cellar, which is quite basic but has certain tools that require fewer workers and at the same time give better control over what is happening. We have a central control panel on which you can separately program and control each vat – not only the temperature, but also the micro-oxygenation and punching down of the cap – plus the overall alarms and security in the entire cellar.

Overall, vinification is still done like in the old days and it’s merely the control that is much higher today. Let’s take temperature as an example: We have more than just one thermometer in each vat because one would simply not provide enough information to make the right decisions. So again, it’s the level of attention to detail that at the end of the day can make a difference.

***************

…to be continued…

 



Alkon uutuudet / helmikuu 2014
Tommi | 19.2.2014 | 18:30

Alkon uutuudet tarjoavat helmikuussa (muutamilla tammikuun viineillä höystettynä) tämän jalon lajin koko kirjon: kaikkea lähes täydellisestä viinikokemuksesta täysin yhdentekeviin pullotteisiin. Parin viikon bloggaustauolta palannut Voihan vinetto ahkeroi jälleen juuri sinun vuoksesi ja poimi parhaat päältä. Ilahduttavasti joukkoon mahtui useampikin hyvän hinta-laadun tuotos.

(kuvat: Alko ellei toisin mainittu; viinit aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Kopke 30 Years Old Port (PORT)

Alko 340447 (99,90 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Tinta Roriz, Touriga Franca, Tinta Barroca
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Kopke / Sogevinus Fine Wines Group

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä kastanjanruskea. Kevyen sherrymäisesti hapettunut tuoksu on upean pähkinäinen ja kuivattuja hedelmiä muistuttava. Huikea makuprofiili huipentuu todella pitkään jälkivaikutelmaan, josta voi poimia fariinisokeria, paahdettua kastanjaa, pomeranssia, kevyttä voimaisuutta ja mantelia. Voiko tätä edes sanoin kuvata? Ahhhhhh. Lähes täydellinen viinikokemus. Todella pitkä. Mieletön. Huikea. Käsittämätön. (vink vink: Helsinki-Vantaalla Finskin myymälässä puolikas pullo irtosi ainakin uuden vuoden tietämissä alle kolmeen kymppiin)

Täydellisyyttä lasissa. (Kuva: Voihan vinetto)


KIITETTÄVÄT

Conde de Superunda 2009 (PUNA)

Conde de Superunda

Alko 460537 (25,20 e)
Rypäleet: Syrah, Carignan
Maa / alue: Chile / Maule Valley
Tuottaja: Miguel Torres Chile

Lyhyt kuvaus: Testaajansa usein palkitseva Syrah-Carignan –sekoite. Läpinäkymätön violetti. Tammea, karhunvatukkaa ja mustikkaa täyteläisessä ja tuhdissa paketissa. Carignanin jännittävä ja tunnistettavan omintakeinen kitalakifiilis tuntuu lopussa hauskasti. Alkoholia voltti liikaa, mutta kokonaisuus toimii.

Osborne Manzanilla (SHERRY)

Osborne Manzanilla

Alko 360944 (7,04 e / 0,375 l)
Rypäleet: Palomino
Maa / alue: Espanja / DO Manzanilla
Tuottaja: Bodegas Osborne

Lyhyt kuvaus: Lähes vedenvaalea keltainen. Huikea tuoksu: pähkinää, mantelia, suolaisuuden tuntua (mille suola tuoksuu?). Slurrrrrps. Tyypillistä sherryä pehmeämpi maku on sekin upea, joten en voi kuin taas kerran ihmetellä herkullisten kuivien sherryjen halpoja hintoja. Ihmiset hyvät: 7 euron hintaan ostakaa hyllyt tyhjäksi ensi tilassa.

Wagner Stempel Siefersheimer Weissburgunder 2012 (VALKO)

Wagner Stempel Siefersheimer Weissburgunder

Alko 552947 (20,10 e)
Rypäleet: Weissburgunder (Ranskassa Pinot Blanc, Italiassa Pinot Bianco…)
Maa / alue: Saksa / Qualitätswein Rheinhessen
Tuottaja: Weingut Wagner-Stempel

Lyhyt kuvaus: Vaaleankeltainen. Nenässä kypsää sitrusta, yrttejä, kevyttä kermaisuutta. Hapokas ja kuiva (joskin ripauksella jäännössokeria terävimmistä kulmistaan pyöristetty) maku on Pinot Blanciksi reippaan hedelmäinen. Hieno lajiketulkinta ja maukas ruokaviini ainakin kanalle ja kalalle. Näin on näpyttimet.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Montes Twins 2012 (PUNA)

Montes Twins 2012

Alko 463417 (11,90 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Malbec, Tempranillo
Maa / alue: Chile / DO Valle de Colchagua
Tuottaja: Montes

Lyhyt kuvaus: Lähes läpinäkymätön tumma purppura. Mustaherukkaa, tammea, karhunvatukkaa. Täyteläinen ja tanniininen suutuntuma tarjoaa tuoksun aromien lisäksi kevyttä mokkaa. Hyvä rakenne monipuolisille liharuoille. Useita viinejä Alkoon saaneen chileläistuottajan astetta erikoisempi etiketti vetää suupielet ylös.

Old Coach Road Unoaked Chardonnay 2013 (VALKO)

Old Coach Road Unoaked Chardonnay

Alko 551987 (12,78 e)
Rypäleet: Chardonnay
Maa / alue: Uusi-Seelanti / Rabbit Islandin viinialue, Eteläsaari
Tuottaja: Seifried

Lyhyt kuvaus: Vaalea keltainen. Raikasta sitrusta, kevyttä melonia. Hapokas maku tarjoaa samaa ja lopputuloksena on raikas ja hintaluokkaansa mitä mainioin tammittamaton Chardonnay. Keksitkö muuten toista lajiketta, jonka tammituksesta tai sen puutteesta pitäisi erikseen varoittaa?

Savia Viva Familia Tinto A 2011 (PUNA)

Savia Viva Familia Tinto A

Alko 477357 (8,26 e)
Rypäleet: Syrah, Merlot, Tempranillo
Maa / alue: Espanja / DO Penedès
Tuottaja: Parés Baltà

Lyhyt kuvaus: Perheyritys luottaa luomupunkussaan tarinan voimaan, sillä takaetiketti kertoo viinitalon omistajaperheen romanttisesta häämatkasta 1970-luvun Suomeen. Keskisyvä rubiini. Marjaisuutta, muhevaa maustetta ja maan aromeja. Rakenteeltaan keskitäyteläinen ja yllättävänkin tanniininen. Karpaloinen jälkimaku viimeistelee mukiinmenevän kokonaisuuden. Plussaa myös ympäristöystävällisen kevyestä lasipullosta. Monipuolisesti liharuokien seuraan: esimerkiksi padat ja curry-bbq-kastikkeessa pitkään haudutettu possu.