Castiglioni Chianti 2010
Tommi | 28.5.2013 | 08:00

Alko 005675 (10,99 e)
Rypäleet: Sangiovese 90 %, Merlot 10 %
Maa / alue: Italia / DOCG Chianti
Tuottaja: Frescobaldi

Kuva: Alko

Taustaa: ”I ate his liver with some fava beans and a nice Chianti” on eittämättä eräs elokuvahistorian mieleenpainuvimmista repliikeistä. Mainoskasvona Hannibal Lecter ei liene aivan halutuimmasta päästä, mutta oikeassa hän oli: Chiantin alue Italian Toskanassa tuottaa parhaimmillaan maailman herkullisimpiin kuuluvia viinejä.

Chianti-viinien laatu on perinteisesti vaihdellut melkoisesti ja suuren maantieteellisen alueen tuottamien vinettojen joukkoon osuu siten väistämättä myös pettymyksiä. Seudun itseoikeutettu kuningasrypäle Sangiovese tuottaa kirsikkaisia ja mukavan hapokkaita viinejä, joita usein maustetaan Cabernet Sauvignonin ja Merlot’n tapaisilla tuhdin hedelmäisillä lajikkeilla – tosin aivan viime aikoina heiluri on alkanut taas kääntyä puhtaiden Sangiovese-lajikeviinien suuntaan. Kympin tuntumaan hinnoiteltu Castiglioni Chianti on suurtuottaja Marchesi de’ Frescobaldin ripauksella Merlot’ta terästetty ja modernilla mikrohapetustekniikalla pehmennetty peruschianti.

Silmä: Purppuraan vivahtavan punainen ja läpinäkymättömän tumma.

Nenä: Kirsikkainen ja kevyen mausteinen. Hyvällä tahdolla joku voi löytää taustalta myös ripauksen mansikkaa tai vadelmaa.

Suu: Keskitäyteläinen maku on tumman kirsikkainen, makeaan vivahtavan mausteinen, kevyen yrttinen, keskitanniininen ja melko hapokas. Päivän kököttely jääkaapissa pehmentää viiniä ja nostaa sen tummia sävyjä esiin.

Käyttö: Toimii loistavasti tomaattia ja yrttejä sisältävien liharuokien kanssa – testaa esim. tomaattinen pasta bolognese ja avot! Raikas punaviini voi kuulostaa oudolta, mutta tämä todella raikastaa suun haarukallisten välissä. Tarjoile 15-18 asteessa. Niin ja toimiihan tämä tarvittaessa myös maksan kanssa…

Tuomio: Alueen modernimman laidan tyypillisenä edustajana melko tummasävyinen, mutta silti raikas ja erinomaisesti ruoalle sopiva viini. Itse voisin lipitellä hyviä chianteja vaikka joka päivä, mutta silloin koko muu viinimaailma tulisi mustasukkaiseksi…

(maahantuojan näytepullo)

 



Alkon uutuudet: rosé- ja punaviinit / toukokuu 2013
Tommi | 25.5.2013 | 08:00

Toukokuun Alkon uutuudet -sarja täydentyy tänään fransmannien ja (harmillisen) hinnakkaiden pullotteiden hallitsemalla rosé- ja punkkulistauksella. Viinit ovat jälleen aakkosjärjestyksessä. Nauttikaa! (kaikki kuvat: Alko)


HUIPUT

Chapoutier Cornas Les Arenes 2010

Alko 438287 (34,00 e)
Rypäleet: Syrah 100 %
Maa / alue: Ranska / AC Cornas
Tuottaja: M. Chapoutier

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymätön purppura. Upea pippurinen tuoksu, jossa myös tammea, karpaloa ja yrttejä. Hieno. Täyteläinen, tanniininen, tyylikäs. Muutama vuosi tekee vielä hyvää. Rhônen Syrah määrää.


KIITETTÄVÄT

Cantine Salvatore Rutilia 2009

Alko 469177 (19,83 e)
Rypäleet: Tintilia 100 % (never heard)
Maa / alue: Italia / DOC Tintilia del Molise
Tuottaja: Cantine Salvatore

Lyhyt kuvaus: Jo selvästi kehittynyt, keskisyvä rubiini. Myös tuoksu on kehittynyt ja siitä voi löytää kirsikkaa, lakritsia, tuhteja yrttejä ja tammea. Maku on täyteläinen ja reilun tanniininen. Pientuottajan laadukas viini on jo nyt maukas, mutta hyötyy vielä 2-3 vuoden kypsyttelystä. Tintilia on paikallinen, vasta pari vuotta sitten DOC-statuksen saanut rypäle ja mielenkiintoinen tuttavuus.

Domaine St Hilaire 2012 (ROSÉ)

Alko 472697 (15,89 e)
Rypäleet: Grenache 60 %, Syrah 40 %
Maa / alue: Ranska / AC Coteaux d’Aix-en-Provence
Tuottaja: Yves Lapierre / Domaine Saint Hilaire

Lyhyt kuvaus: Provencen pinkeä. Vaalean pinkki väri. Tuoksussa vadelmaa, mausteisuutta, sitrusta. Tyylikäs, kuiva maku on erittäin hapokas. Tässäpä ruokaviini kesän paremmille kevyille herkuille. Rosé-sarjan voittaja.

Marojallia 2010

Alko 494667 (98,10 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 76 %, Merlot 24 %
Maa / alue: Ranska / AC Margaux
Tuottaja: Domaines Philippe Porcheron / Château Majorallia

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymättömän tumma purppura/violetti. Miellyttävä keskivoimakas tuoksu, jossa herukkaa, kirsikkaa, tammea ja kahvia. Erittäin tanniininen ja tuhti maku kaipaa vielä useita vuosia vyön alle ennen kuin korkki kannattaa avata. 12-14 kuukautta viiniä maustaneiden uusien tynnyrien vaikutus on yllättävän hienosti integroitunut.  Vuosikerta on hyvä ja sen tyypillinen, reilu hapokkuus tarjoaa helposti 20 vuotta aikaa odottaa. Tulee olemaan hieno.

Santa Carolina Wild Spirit Mourvèdre 2010

Alko 476487 (17,98 e)
Rypäleet: Mourvèdre 100 %
Maa / alue: Chile / Cahcapoal (Rapel Valley)
Tuottaja: Santa Carolina

Lyhyt kuvaus: Hieno, mehevä tuoksu. Mustaherukkaa, karhunvadelmaa, mausteita, vaniljaa. Runsas tanniinisuus pehmenee vielä parin vuoden odottelulla, mutta on tämä jo nytkin hieno.

 



Alkon uutuudet: valkoviinit / toukokuu 2013
Tommi | 23.5.2013 | 08:00

Voihan vinetto maistaa säännöllisesti läpi Alkon uutuudet ja poimii joukosta parhaat päältä. Aloitamme toukokuun tiiviin juttusarjan valkkareista, joiden molemmat huiput löytyivät tällä kertaa yhdestä ehdottomasta suosikkimaastani eli Itävallasta. Viinit ovat aakkosjärjestyksessä. Enjoy! (kaikki kuvat: Alko)


HUIPUT

Kracher Beerenauslese Cuvée 2009

Alko 537514 (16,82 e)
Rypäleet: Welschriesling 75 %, Chardonnay 25 %
Maa / alue: Itävalta / Prädikatswein Burgenland
Tuottaja: Kracher

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä kullankeltainen. Voimakkaan jalohomeinen tuoksu, jossa aprikoosia, sitrusta ja hunajaa. Erittäin makea, keskihapokas. Makuprofiili seuraa tuoksua, jalohome dominoi. Vaatii vielä muutaman vuoden monipuolistuakseen. Lupaava, joskin vuosikerta 2010 on huhujen mukaan vielä parempi.

Tement Morillon Muschelkalk 2011

Alko 583807 (19,89 e)
Rypäleet: Morillon (=Chardonnay) 100 %
Maa / alue: Itävalta / Qualitätswein Südsteiermark
Tuottaja: Weingut Tement

Lyhyt kuvaus: Hyvin vaalea keltainen. Herkullinen ja mielenkiintoinen tuoksu, jossa yrttisyyttä, sitrusta ja 6 kuukauden mittaisen sakkakypsytyksen tuomaa leveyttä. Kuiva, hapokas, mineraalinen, erittäin tyylikäs. Hyötyy vielä 2-3 vuoden lisäkokemuksesta kellarioloissa, mutta jo nyt: avot! Huomaa myös mielenkiintoinen ja suosiotaan lisäävä lasitulppa.


KIITETTÄVÄT

Anakena Single Vineyard Riesling Tiaca 2011

Alko 555547 (14,53 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Chile / DO Leyda Valley
Tuottaja: Viña Anakena

Lyhyt kuvaus: Vaaleahko keltainen. Huikea, tunnistettava ja selvästi petroolinen Rieslingin tuoksu. Greippiä, tiukkaa mineraalisuutta. Rutikuivasta ja hapokkaasta mausta löytyy myös kevyttä yrttisyyttä. Laadukas, mutta vielä turhan nuori – kehittyy suotuisasti 10 vuoden ajan. Mielellään pariksi vuodeksi kellariin, vaikka maistuukin jo nyt.

Clos Nardian 2010

Alko 592997 (44,40 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc 40 %, Sémillon 40 %, Muscadelle 20 %
Maa / alue: Ranska / AC Bordeaux
Tuottaja: Château Teyssier

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä keltainen. Kallis ja jopa hieman luotaantyöntävän tamminen tuoksu huolimatta vain 6 kk kypsytyksestä uudessa ranskalaisessa tammessa. Ei mitään järkeä juoda vielä kehityksen tässä vaiheessa, vaan kaipaa vähintään pari lisävuotta integroituakseen paremmin. Potentiaalia kehittyä todella monipuoliseksi, koska kuivasta mausta löytyy tammen ja sitruksen lisäksi mm. mandariinia ja yrttejä. Viinin tuottaja Château Teyssierin huippuviini Le Dôme 2010 sai muuten hiljattain viinikriitikko Robert Parkerilta täydet 100 pistettä – ja viini myytiin loppuun neljässä päivässä.

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Alko 519237 (9,56 e)
Rypäleet: Riesling 50 %, Gewürztraminer 35 %, Viognier 15 %
Maa / alue: Chile / Valle del Bío Bío
Tuottaja: Viña Cono Sur

Lyhyt kuvaus: Aromipommi: omenaa, mineraalisuutta, sitrusta, trooppista hedelmää, litsiä, kukkaisuutta. Raikas ja hapokkaan hedelmäinen makuprofiili, joka seuraa tuoksua. Tropiikki reilusti esillä. Loistava hinta-laatu reippaan hedelmäisen tyylin ystäville.

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Alko 545127 (19,83 e)
Rypäleet: Pinot Bianco 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Alto Adige
Tuottaja: Colterenzio

Lyhyt kuvaus: Vaalea keltainen. Keltaluumuinen, sitruksinen. Kuiva, erittäin raikas ja miellyttävä suutuntuma, jota 6 kk sakkakypsytys monipuolistaa mukavasti. Valkoista hedelmää, sitrusta, yrttejä, hapokkuutta. Fokusoitunut ja mineraalinen fiilis. Hieno PB osuuskuntatuottajalta.

 



Maanantain Mauton #2: Cantina West
Tommi | 20.5.2013 | 08:00

Prologi: Kaveriporukan karting-ajojen jälkeiseksi rennoksi ruokapaikaksi valikoitui lauantaina Helsingin keskustan meksikolaishenkisestä ruokalistastaan ja tequilatytöistään tunnettu Cantina West. Tilasin pihvin kyytipojaksi lasillisen punkkua, joka tuotiinkin pian pöytään. Olen vuosien mittaan saanut eteeni sen verran monta viinilasillista, että tiedän, milloin kaato on jäänyt vajaaksi – ja nyt näytti vahvasti siltä. Tämä on muuten yllättävän yleinen ongelma ainakin pääkaupunkiseudun ruokaravintoloissa (mm. taannoin Hesarin tutkimana).

Kysyin tarjoilijalta ystävällisesti olisiko lasia mahdollista täydentää pienellä lorauksella, koska viinin määrä näytti silmääni hieman vajavaiselta. 15 sekunnin ponnistuksen vaativan ”jaaha, vai näin on päässyt käymään, pahoitteluni, tässä olkaa hyvä” sijaan kysymykseni käynnisti 15 minuutin ja neljän näytöksen mittaisen kafkamaisen farssin.

Let the show begin…

1. näytös: Tarjoilija kertoo minulle, että kaikki juomat kyllä mitataan baarimestarin toimesta, joten viiniä on lasissa varmastikin oikea määrä. Olen jo hyväksymässä selityksen, kunnes kaverini toteaa nähneensä kyseisen baarimestarin kaatavan viinin lasiini vapaalla kädellä eikä suinkaan insinöörimäisesti 4 cl:n erissä. Räikeän valheen johdosta sinänsä merkityksettömästä asiasta tulee sillä sekunnilla periaatekysymys.

2. näytös: Huomautan tarjoilijallemme tiskillä, että viini on luotettavan silminnäkijähavainnon mukaan kaadettu lasiin ns. silmällä eikä suinkaan mittaamalla. Ehdotan jälleen, että tilanteen voisi korjata helposti lirauttamalla lasiin hieman lisää. Tarjoilija toteaa, että se ei ole mahdollista (miksi ihmeessä?) – mutta kertoo, että viinin määrä voitaisiin tulla tarkistamaan pöytäämme mittaamalla se silmieni edessä. Siis että mitä että?

3. näytös: Katson tarjoilijaa suu auki, kun toinen (ja ilmeisesti senioriteetiltaan vanhempi) tarjoilija kysyy, mikä on hätänä. Kerron tilanteen ja hän päättää piipahtaa pöydässämme. Tässä kohtaa luulen sinisilmäisesti, että homma on viimein ratkaistu ja pääsemme kaikki jatkamaan iltaa paria viinisenttiä tärkeämpien asioiden parissa.

As if.

Tarjoilija tutkailee lasiani ensin kauempaa ja laskeutuu tämän jälkeen 10 hengen seurueemme edessä kyykkyasentoon. Tutkailtuaan pöydän reunan tasalta viinin pinnan tasoa haukan lailla ja osoitettuaan sormella lasin pinnasta kohdat, joissa kyseisen lasisarjan 12 cl ja 16 cl kaatorajat suunnilleen sijaitsevat (”siis juuri tuossa kohtaa, jossa lasi alkaa kaareutua sisäänpäin”) hän toteaa, että lasi on täytetty ihan oikein. Tilanteen absurdius vie sanat suustani tarjoilijan poistuessa takavasemmalle.

Väliaika – kahvia ja pullaa

4. näytös: 10 minuuttia edellisestä. Olemme porukassa jo naureskelleet koko episodille, kun grande finale käynnistyy pyytämättä ja yllättäen. Ilmeisesti takahuoneen puolella aiheesta tällä välillä keskustellut Kyykkäävä Tarjoilija ilmestyy taakseni 4 cl:n mitta-astia kädessään ja kysyy: ”No niin. Oliko vajaus mielestänne 4 senttiä vai vähemmän?” Kolmannen kerran vartin sisään rassaan vaikut korvistani ja mietin tosissani, kuulinko ihan oikein.

Siis WTF??? Asiakkaanko pitäisi kaiken edeltäneen nautinnon jälkeen vielä kertoa, kaataako lasiin 1, 2 vai 3 1/2 senttilitraa? Miten vaikeaa olisi ollut alunperin vain viedä lasi pois ja tuoda se hetken päästä takaisin hyvän mielen lisällä täydennettynä? V-käyrän puhkottua normaalisti melko korkealla riippuvan sietorajan vain täydet neljä lisäsenttiä kelpaavat ja ne valuvatkin pian lasiini pahoittelun ja illanjatkojen toivotuksen kera.

Epilogi: Odotamme laskua puoli tuntia ennen kuin meille tullaan kertomaan koko laskutusjärjestelmän olevan kaatunut. Kun 45 minuutin kohdalla meitä istutetaan edelleen pöydässä ilman tilannetiedotusta tai ehdotusta vaihtoehtoisesta ratkaisusta, kävelen tiskin kautta ulos ja pyydän lähettämään laskun perään. Jos arvata pitää, niin yrittävät varmaankin pokkana laskuttaa täyden hinnan.

Tuomio: Voihan vineton ”Toukokuun asiakaspalveluteko” –palkinnon saa: Cantina West!

Tämä kaveri päätti odottaa lasin täydennystä ja laskua ns. loppuun asti

 



Perjantain Parempi Puteli #2: Arboleda Carmenère 2009
Tommi | 17.5.2013 | 08:00

Alko 412787 (huom. uudempi vuosikerta 2010 on jo tarjolla) (16,99 e)
Rypäleet: Carmenère 100 %
Maa / alue: Chile / DO Valle de Colchagua
Tuottaja: Viña Arboleda

Kuva: Alko

Taustaa: Olen nyt kirjoittanut pari postia (se här och här) tästä eräänlaisesta Chilen kansallisrypäleestä, joka on tarinaltaan kiehtova veijari. Cabernet-perheeseen kuuluva Carmenère katosi nimittäin käytännössä kokonaan alkuperäiseltä kotikentältään Bordeaux’n Médocista viinikirvakatastrofin seurauksena jo 1890-luvulla eikä sitä epäluotettavasti kypsyvänä enää haluttu myöhemmin istuttaa uudelleen. Vain hyvä tuuri pelasti lajikkeen lopulliselta unohdukselta – köynnöksiä oli näes kuskattu muiden Bordeaux-lajikkeiden mukana jo 1850-luvulla mm. suotuisamman ilmaston Chileen. Carmenèrea tosin luultiin siellä Merlot’n myöhempään kypsyväksi klooniksi (”late-ripening Merlot”) ja joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet Chilen Merlot-viinien raaka-aineesta oli jossain vaiheessa todellisuudessa Carmenèrea, mikä antoikin niille muun maailman Merloo-vinetoista poikkeavan aromiprofiilin. Carmenère ”löydettiin” uudestaan vasta vuonna 1994, kun Ranskassa tehdyt DNA-tutkimukset varmistivat chileläisten köynnösten perimän ja pian tuo pitkä ja kapoinen maa olikin jo intopiukeana uudesta ja uniikista vientituotteestaan. Nimenomaan Carmenèrelle optimoidut viljely- ja valmistusmenetelmät ovat viime vuosina kehittyneet vauhdilla ja vaikka oppimiskäyrällä ollaankin vähitellen aiempaa loivemmassa nousussa, niin tekemistä riittää vielä vuosikymmeniksi. Suuret volyymit ovat saaneet rinnalleen myös kalliimman kategorian tuotteita, mutta laatutuottajien merkittävistä markkinointipanostuksista huolimatta mielikuvien perus-Carmenère tulee vielä pitkään olemaan edullinen bulkkituote, jota typifioivat tuhdin hedelmäisyyden ja mausteisuuden ohella myös hieman raa’at, välillä häiritsevästikin vihreää paprikaa muistuttavat aromit. Promopuskua ja laatutuotteita tarvitaan siis lisää.

Voihan vineton Carmenère-trilogian päättää portaan verran edellisiä hinnakkaampi pullote nimekkään Eduardo Chadwickin Arboleda-merkiltä. Viiniin puserretut rypäletertut ovat peräisin laadukkaista punaisistaan tunnetun Colchaguan laakson lempeän välimerellisessä ilmastossa kasvaneista tuolloin 12-vuotiaista köynnöksistä. Ennen pullotusta viini kypsyi 12 kuukautta pääosin vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä – tuottaja ilmoittaa uusien tynnyreiden osuudeksi suurpiirteisesti 38 prosenttia – joskin osavastuu valmiin viinin tynnyriaromeista on suotu myös ameriikan tammelle. Markkinointitekstien perusteella odotettavissa on sekä väriltään että aromeiltaan tuhti lajiketulkinta.

Silmä: Läpinäkymättömän tumma, vielä nuorekas purppura.

Nenä: NAM. Tuhtia karhunvadelmaa, mukavaa mustaherukkaa ja sangiovesemäistä kirsikkaa. Kaiken yllä omaan makuuni täydellisyyttä hipova tammikypsytyksen luoma kerros vaniljaa, suklaata, kahvia ja savua. Si!

Suu: Erittäin täyteläinen, keskitanniininen. Vihreys loistaa poissaolollaan. Tuoksua seuraavien tuhtien ja monipuolisten aromien leimaava Arboleda nousee riittävän hapokkuutensa ansiosta uuden maailman tylsempien hedelmäpommien yläpuolelle ja saa samalla useiden vuosien lupaavan ikääntymispotentiaalin.

Käyttö: Erinomainen viini kesän laadukkaammille grillituotoksille ja muille reippaille liharuoille.

Tuomio: Arboleda Carmenère on tämänkertaisen Carmenère-sarjan huipennus ja ylipäänsä loistava ostos. Nostakaamme katseemme ylös kohti nämäkin rypäleet kypsyttänyttä auringonjumalaa ja lausukaamme nöyrä gracias!

(maahantuojan näytepullo)

 



Costa Vera Carmenère 2011
Tommi | 14.5.2013 | 08:00

Alko 438767 (7,28 e)
Rypäleet: Carmenère 100 %
Maa / alue: Chile / DO Maipo Valley
Tuottaja: Viña Indómita

Kuva: Alko

Taustaa: Viime viikolla käynnistyneen Voihan vineton Carmenère-trilogian keskimmäisessä osassa on sektiossa lähes hämmentävän edukas Costa Vera Carmenère. Suurten volyymien Maipon laaksosta tuleva punkero kustantaa Alkossa vaivaiset seitsemän eunukkia – mutta mitä tällä hinnalla käytännössä ostetaan? Well, hyllyhinnasta arvonlisä- ja alkoholijuomaveroa on yli puolet eli 3,75 euroa. Kun lisäksi vähennetään Alkon kate (1,18 e), kierrätyspantti (0,08 e), Palpan kierrätysmaksu (0,10 e) ja oletetusti keskisuuren volyymin tuotteen logistiikkakustannukset Alkon tarjoamana (0,32 e) niin saadaan Alkon maksamaksi verottomaksi ostohinnaksi 1,85 euroa. Jatketaan aritmetiikkapajaa vähentämällä tästä vielä maahantuojan kate, kuljetuskulut yli Atlantin sekä tietenkin tuottajan ja mahdollisesti sopimusviljelijöiden katteet Chilessä ja pääsemmekin viimein kysymyksenasettelun kovaan ytimeen: voiko alle eurolla per pullo todellakin tuottaa juomakelpoista viiniä?

Silmä: Nuorekkaan purppurainen, läpinäkymättömän tumma.

Nenä: Tummaa marjaa ja selvästi erottuvaa vihreää paprikaa, joka on hyvin tyypillinen edullisemman (ja joskus kalliimmankin) Carmenèren tunnusaromi. Viinin lämmetessä ja tuoksun auetessa nousee ilmoille myös hentoa savuisuutta.

Suu: Nuorekkaan hedelmäinen, mutta samalla vihreä ja hieman vetinen. Tanniinien pölyinen suutuntuma jättää Chiantin Sangiovesetkin kauas kakkoseksi, sillä fiilis on nielaisun jälkeen kuin perunajauhoa lusikoisi. Jälkimaku jatkaa vihreällä ja jauhoisella linjalla, vaikkakin rinnalle löytyy onneksi myös mukavaa hedelmää ynnä kohtuullisen kivat hapot.

Käyttö: Sinänsä hedelmäisen viinin vihreys ja jauhoisuus peittyvät parhaiten suolaisen ruoan kanssa, joten nauti viini 12 asteeseen viilennettynä esimerkiksi pizzan tai makkaran seurana.

Tuomio: Ei nyt aivan surkea, mutta kyllä laatu vastaa tässä raaka-aineen hintaa. Jos kuitenkin sattuu tykkäämään perunajauholla kuorrutetusta paprikasta, niin tilannehan on mitä mainioin ja hyvä ruoka/viini-yhdistelmä syntyy illallispöytään kuin itsestään.

(maahantuojan näytepullo)

 



Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken 2011
Tommi | 10.5.2013 | 08:00

Alko 554127 (9,99 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Saksa / Qualitätswein Rheingau
Tuottaja: Schloss Schönborn

Kuva: Alko

Taustaa: Saksalaiset viinit ovat 2000-luvulla kokeneet huikean renessanssin. Yhdysvaltojen ja Britannian massamarkkinoille suunnattujen makeanlatteiden valkkareiden rinnalle ja ohi on noussut modernit viljely- ja valmistusmenetelmät ja viileän ilmaston mahdollisuudet täysimääräisesti hyödyntävä tuottajasukupolvi. Pieni Rheingaun alue Rein-joen varrella on Manner-Euroopan pohjoisimpia viinintuotantoalueita ja ehdotonta Riesling-rypäleen valtakuntaa. Alueen tyypilliset tulkinnat tästä jo keskiajalla tunnetusta ja taas suosiotaan kasvattavasta lajikkeesta ovat konsentroituneen hedelmäisiä ja pirteän hapokkaita. Samat ominaispiirteet nousevat esiin myös tässä Schloss Schönbornin teknisesti moitteettomassa ja raikkaan hedelmäisessä viinissä.

Silmä: Vaalea vihertävänkeltainen.

Nenä: Värin ohella sitruksen, vihreän omenan ja päärynän rapsakat aromit viestivät rypäleiden viileästä kasvuympäristöstä.

Suu: Mikään ei voita saksalaisen tai alsacelaisen Rieslingin rapsakkaa fiilistä! Hengästyttävä hapokkuus (8,1 g/l !) kuivattaa pienestä jäännössokerista huolimatta hedelmäisen ja tuoksun aromeja seuraavan maun täysin ja nostaa jälkimaussa veden voimakkaasti kielelle. Javoll!

Käyttö: Rieslingit ovat mahtavan monipuolisia ruokaviinejä ja esim. joulupöydän todellisia moniottelijoita. Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken kaveeraa mielellään voissa paistettujen kesän kalansaaliiden kyljessä ja pelittää mainiosti myös uunipossun, kevyesti itämaisittain maustetun ruoan ja äyriäisten rinnalla. Nauti hyvin viilennettynä vaikkapa sunnuntain äitienpäivälounaan kyytipoikana…

Tuomio: Maukas johdanto Saksan nykytarjontaan, vaikka Rieslingin monivivahteisuutta etsivät joutuvatkin hakemaan vastauksia hintaluokkaa ylempää. Ja linnakin on varsin vaikuttava.

 



Tabalí Reserva Carmenère 2010
Tommi | 8.5.2013 | 08:00

Alko 934047 (tilausvalikoima, huom. tarjolla on jo uudempi vuosikerta 2011) (10,48 e)
Rypäleet: Carmenère 100 %
Maa / alue: Chile / D.O. Limarí Valley (ei siis Maipo Valley, kuten Alkon tuotetiedoissa)
Tuottaja: Viña Tabali

Kuva: Viña Tabali

Taustaa: Muutaman Carmenère-pullotteen sarjan aloittava reilun kympin punkero monopolin tilausvalikoimasta. Pohjois-Chilessä lähes autiomaisissa olosuhteissa sijaitsevan ja 1990-luvulta lähtien yhä suurempaan maineeseen nousseen Limarín laakson rypäleistä puristettu Tabalí Reserva Carmenère 2010 vietti 10 kuukautta ranskalaisessa tammessa ennen pullotusta. Carmenère itsehän on melkoinen sankaritarina, mutta siitä lisää vaikka seuraavan arvion yhteydessä.

Silmä: Läpinäkymättömän tumma / lähes musta, mutta reunoiltaan nuorekkaan violetti.

Nenä: Karhunvatukkaa, mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa, tammea, mausteita. Viinin kehittyessä lasissa yllättäen myös hetken häivähdys sikarilaatikkoa.

Suu: Täyteläinen, tamminen, mausteinen, tumman marjainen. Ei lajikkeelle ominaista vihreän paprikan aromia, mikä ei varsinaisesti haittaa allekirjoittanutta. Hyvin pienikokoiset ja lähes jauhoisen tuntuiset, keskirunsaat tanniinit. Tuhti 14,5 volttia korostaa viinin painoa ja lämmittää nielua jälkimaussa. Kokonaisvaikutelma on melko paksu ja hedelmä peittyy jonkin verran tynnyriaromien taakse, vaikka mistään ylettömästä tammipommista ei suinkaan olekaan kyse. Sokkona Cabernet Sauvignon olisi ollut arvaukseni rypälelajikkeeksi.

Käyttö: Toimi hyvin reilusti marmoroidun ja pannulla medium+ -kypsäksi paistetun mehevän ulkofilepihvin kyydittäjänä. Lienee hyvä vaihtoehto myös kesän tuhdimmanpuoleisille grilliruoille.

Tuomio: Tuhti ja rehellisesti uuden maailman tyylinen, makunystyröitä kohtuullisesti hyväilevä hyvän hinta-laatusuhteen chileläinen. Haluaisin silti löytää sen hapokkaamman, raikkaamman ja elegantimman Carmenèren version, jota kuulemma nykyään on saatavilla. Kun vain tietäisi mistä etsiä. Auttakaa, hyvät immeiset!

(maahantuojan näytepullo)

 



Can Vendrell Cava Brut
Tommi | 5.5.2013 | 08:00

Alko 583887 (12,99 e)
Rypäleet: Macabeo, Xarel.lo, Parellada
Maa / alue: Espanja / DO Cava
Tuottaja: Albet i Noya

Kuva: Alko

Taustaa: Aiemman postauksen innoittamana pyrin lähikuukausina laajentamaan melko suppeaksi ja kenties yksipuoliseksikin vuosien mittaan jäänyttä cava-näkemystäni. Tätä vauhdittamassa oli hiljattain luomucavaggio Can Vendrell Cava Brut pieneltä katalonialaiselta tuottajalta, jolle jo etukäteen iso käsi disgorgement-päivän steittaamisesta bäkleibelissä. Kyseessä on siis se maaginen hetki, jolloin pullossa tapahtuvan toisen käymisen ja sitä seuraavan kypsytyksen ajan putelissa vankina ollut hiivasakka poksautetaan pihalle ja kuplajuoma makeutetaan (jos makeutetaan) haluttuun tasoon lisäämällä siihen liraus sokerin ja viinin sekoitusta. Disgorgementin jälkeen kymmenen eunukin lähimaastossa vaikuttavia kuplivia ei kannata yleensä säilyttää kovin pitkään ennen niiden upottamista, joten tieto ko. ajankohdasta on kuluttajalle tärkeä. Kahdesta hyllyssä makaavasta ulkoisesti identtisestä vuosikerrattomasta pullosta toinen voi olla tuore ja raikas, toinen kaksi vuotta vanhan erän ylijäämä ja siten jo pahasti väsyneen puolelle lipsahtanut. Silti suurin osa ns. perinteisellä (samppanja)menetelmällä tuotetuista kuohuviineistä ei vieläkään tätä oleellista infoa sisällä – joskin tilanne on hiljalleen paranemaan päin.

Silmä: Hiljalleen kupliva vaalea keltainen.

Nenä: Reilua sitrusta ja kypsää omenaa. Lisäksi alle kympin heimoveljiään enemmän pullokypsytyksen aromeja ilmaiseva: taustalta löytyy nääs hieman pullokypsytyksen aikana hajoavan hiivasakan tuomaa paahteisuutta ja paahtoleipää. Parin lasillisen jälkeen voi paatunut friikki löytää jopa häivän toffeeta muistuttavia höyryjä.

Suu: Erittäin kuiva. Sitruksisuus ja omenaisuus edelleen framilla, kevyt paahde vaikuttaa taustalla. Sopiva hapokkuus ja kuplat raikastavat suun valmiiksi seuraavalle suupalalle.

Käyttö: Aperitivos, äyriäiset, kalat, raikkaat salaatit. Älä tarjoa jääkylmänä vaan 8-10 astetta lienee jees: käytännössä siis kama jääkaapista lasiin ja 5 minuutin piinallinen odotus.

Tuomio: Hyvin kuivan cava-tyylin ystäville. Ihan positiivinen kokemus hintaluokassaan ja luomustatuskin lienee monille plussaa.

(maahantuojan näytepullo)

 



Sima – väärinymmärretty
Tommi | 2.5.2013 | 08:00

”Anna pieni simasuu, moni siihen rakastuu.” –Trad.

”Jääkäri löytää perille vaikka sadan metrin sumussa ja kymmenen pullon simassa.” –Luutnantti Keränen

”Em cima, em cima, em cima, em cima!” – Bellini, Samba de Janeiro

Vappupäivän kansallisromantiikkaa

Kysyn: Tiesitkö, että “sima” oli alunperin synonyymi medelle ja hunajalle? Olueen ja muihin syntisiin sihijuomiin siman rinnasti kansansäkeitä epätarkasti 1800-luvun puolivälissä tulkinnut Elias ”Lönkka” Lönnrot. Nykyisentyyppistä makeaa simaa on Suomen herraspiireissä nautittu kuitenkin jo 1700-luvulla, vaikka koko kansan juomaksi se levisikin sokerin (tai alunperin hunajan) kalleuden vuoksi vasta selvästi myöhemmin. Suomalainen siman makea versio poikkeaa onneksemme edukseen lähinaapuriemme veltommista viritelmistä.

Kysyn myös: Kuka kekkuli keksi, että simaa juodaan vain vappuna? Reseptiikan onnistuessa jääkylmä ja sopivasti poreileva simancello on lähes lyömätön kesäjuoma, joten liity sinäkin V.I.S.V.A.*-yhdistyksen paikallisosastoon ja pistä pönttö pöhisemään jo tänään! Alla toimivaksi todettu kemiallinen ja funktiolähtöinen ohjeistus herkullisen simaggion sihistämiseen.

Emännän ehtoisempi simaresepti

1 pinkki ämpäri
8 litraa kiehuvaa vettä
500 g valkoista sokeria
500 g fariinisokeria
2 sitruunaa
1/3 tl kuivahiivaa
Rusinoita

Kuori ja pilko sitruunat. Kaada kiehuva vesi pinkkiin ämpäriin ja lisää sekaan sitruunanpalat ja sokerit (luomusitruunasta voit lisätä mukaan myös kuoret). Sekoita säyseästi pari minuuttia. Kun voda on jäähtynyt hiivapaketin kyljessä ohjeistettuun kelvin-lukemaan, lisää hiiva ja sekoita jälleen rauhallisesti. Peitä pinkki ämpäri löyhästi kannella ja selviydy seuraavaan aamuun. Ennen pullotusta (lasipullot määräävät) pudota puteleihin vielä teelusikallinen sokeria sekä rusinoita maun mukaan, eikun siis paljon. Siivilöi raakasima kannuun, suppiloi kannusta pulloon, siirrä pullot kylmäosastolle ja svenaile noin 3 vuorokautta – kas, herkku onkin jo valmis. Tarjoile jääkylmänä ja muista syödä myös järvessä kelluvien ruumiiden tapaan tyylikkäästi turvonneet rusinat. Rohkeimmat voivat perusversion hallitessaan eksperimentoida vaikkapa pujauttamalla pinkkiin ämpäriin palasen inkivääriä.

* Vapun Ikeestä Sima Vapaaksi Asap

 


Avainsanat: