Reilu mies, reilut viinit?
Tommi | 24.8.2013 | 08:00

Vernon Hennistä olisi tullut loistava TV-pappi. Miehen palava innostus päivän saarnansa aiheeseen suorastaan säteilee sitä seuraavan seurakunnan ylle. Pappismiehen sijaan edessäni seisoo kuitenkin pesunkestävä viinimies.

Finland rules ok

Reilun kaupan viineistään tunnetun eteläafrikkalaisen Thandi Winesin toimitusjohtaja Henn on Suomessa jo neljättä kertaa ja tulossa tänne uudelleen jälleen lokakuussa. Läheistä suhdetta selittää pitkälti se, että Alko on Thandin suurin yksittäinen asiakas maailmassa. ”Olen erittäin tyytyväinen menestykseemme Suomessa enkä voisi toivoa enempää. Olin myös yllättynyt kuullessani, että Suomessa viini on reilun kaupan tuotteista kolmanneksi suosituin heti kahvin ja kukkien jälkeen”, Henn kertoo innokkaana.

Reilu kauppa onkin Suomessa saanut kohtuullista jalansijaa, vaikka luvut ovat vielä melko pieniä. Keskimääräinen suomalainen osti vuonna 2012 reilun kaupan tuotteita noin 28 eurolla.

Suomessa vieraillut Thandin viinitalon toimitusjohtaja Vernon Henn oli vaikuttunut reilun kaupan viinien hyvästä menekistä Suomessa.

In all fairness…

Reilu kauppa, ’fair trade’, pyrkii takaamaan kehitysmaiden pienviljelijöille ja suurtilojen työntekijöille vakaat ja turvalliset olot. Tavoitteeseen tähdätään maksamalla järjestelmään kuuluville tuottajille takuuhintaa ja lisäksi erillistä, koko yhteisön käyttöön suunnattua reilun kaupan lisää. Kuluttajalle nämä eettisesti ja ekologisesti kestävän toiminnan kehittämiseen suunnatut maksut näkyvät luonnollisesti korkeampina hintoina kaupan hyllyssä. Hennin mukaan kaikki lähti alunperin liikkeelle etenkin kahvinviljelijöiden ja plantaasien työntekijöiden riistosta. ”Nykyisin reilu kauppa vaikuttaa paitsi viljelijöihin, myös laajemmin mm. tuotteiden turvallisuuteen, läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen ja mahdollistaa kestävän, pitkän tähtäimen tuotannon lyhyen aikavälin maksimoinnin sijaan.”

Kansantaloustieteen näkökulmasta reilu kauppa voidaan nähdä klassisena markkinatalouden mekanismeja vääristävänä tukena, joka aiheuttaa ylituotantoa ja voimistaa markkinahintojen muutoksia. Sertifioinnit, taustaorganisaatiot ja markkinointipanostukset tekevätkin reilusta kaupasta myös eräänlaisen lisenssijärjestelmän. Hyötyä tuottajille ja niiden työntekijöille voi siten kertyä vain, jos korkeampien kuluttajahintojen tuomat lisätuotot ylittävät järjestelmän ylläpitoon liittyvät kulut.

Tieteellistä näyttöä reilun kaupan vaikutuksista on toistaiseksi vähän ja ainakin teoriassa onkin täysin mahdollista, että standardeja noudattavat viljelijät saavat ylimääräisten kulujen jälkeen vähemmän käteen kuin ennen järjestelmään liittymistä. Kuluttaja saattaa myös olla ymmällään useiden keskenään kilpailevien reilun kaupan organisaatioiden sekamelskassa. Henn myöntääkin, että reilua kauppaa kohtaan esitetty kritiikki on osin aiheellista. ”On totta, että systeemi on melko kallis, mutta samalla se on vaatimuksiltaan todella tiukka. Kuluttaja voi siten luottaa sertifikaattiin ja sen taustalla oleviin lupauksiin.”

Thandin työntekijät omistavat yli puolet yhtiöstä, jonka menestys vientimarkkinoilla on luonut parempia oloja niin omistajaperheille kuin koko yhteisölle (kuva: Thandi)

Yhteisö > yksilö

Mistä tarkalleen ottaen kuluttaja siis maksaa ostaessaan Thandin tuottaman reilun kaupan viinin? Reilun kaupan lisä tilitetään Saksan Bonnissa sijaitsevalle FTO:n (Fairtrade International) reguloimalle ja eri eturyhmien demokraattisesti edustamalle elimelle, joka kokoontuu kerran kuussa käyden läpi saadut ehdotukset rahojen käyttökohteista. Erityisesti huomioitavaa on, että kunkin hankkeen pitää hyödyttää yksilön sijaan koko yhteisöä. Thandin tapauksessa on tosin maksettu erään yksittäisen nuoren yliopistomaksut, mutta sairaanhoidon ammattilaisena hän tulee valmistumisensa jälkeen hyödyttämään koko yhteisöä.

Thandin saaman preemion suuruus tonnilta rypäleitä on noin 15 euroa. Kun aiemmin raha liikkui pienissä erissä vasta viinien myynnin perusteella, nykyisin summa maksetaan rahastoon heti sadonkorjuun jälkeen. Järjestelmä on siten muuttuessaan mahdollistanut pitkäjänteisemmän suunnittelun. Parin viime vuoden aikana saatuja preemioita on säästetty esimerkiksi asumisen kehittämiseen. Henn toteaa, että FTO seuraa rahojen käyttöä hyvinkin tarkasti.

Työläiset, nuo nykyajan kapitalistit

Paul Cluverin perheen vuonna 1995 perustama Thandi myi ensimmäiset viininsä vuonna 2002 Britanniaan ja sai vuonna 2003 reilun kaupan sertifikaatin ensimmäisenä viinitalona maailmassa.  ”Projektin tavoitteena oli vähentää köyhyyttä ja tarjota työtä alueen noin sadalle perheelle. Kysynnän kasvun myötä mukana on jo 230 perhettä, jotka myös omistavat yhtiöstä enemmistön.”

Tiedustelen varovasti, miten normista poikkeava omistajarakenne on toiminut. ”Alku oli vaikea, mutta sen jälkeen on ollut huikeaa todistaa tavallisten työläisten muuttumista liikemiehiksi ja –naisiksi. Myynnin kulut, bruttokate ja osingot ovat tulleet heille tutuiksi ja on ollut upeaa nähdä Thandin aikaansaama muutos ja merkitys perheiden elämässä”, Henn toteaa leveän hymyn säestämänä.

Enemmän hedelmää, vähemmän tammea

Thandin viinien tyyli on vuosien mittaan hioutunut alkuaikoja kaupallisempaan suuntaan ja nykyisin avainsanoja ovat lähestyttävyys ja hedelmäisyys. Alunperin tavoitteena oli tehdä vain korkealaatuisia ja hinnakkaita viinejä markkinan yläsegmenttiin, mutta näiden tuotannossa viinin aikamatka sadonkorjuusta kuluttajalle osoittautui pian liian pitkäksi. Nykyisin viinit liikkuvat eteenpäin nopeammin ja pääomaa sitoutuu vähemmän varastoihin ja kalliisiin tynnyreihin – tosin pieni, eri brändillä myytävä osa viinejä valmistetaan edelleen perinteisellä tammikypsytyksellä.

Thandin perustanut Paul Cluverin perhe Elginin jylhissä kotimaisemissa (kuva: Thandi)

Mutta miten kuluttaja saadaan valitsemaan vaihtoehtoja notkuvasta hyllystä juuri Thandin pullo? ”Reilun kaupan merkki voi auttaa ensimmäisen ostopäätöksen teossa, mutta jo toisella kerralla sisältö ratkaisee”, toteaa Henn karun faktan. Tämä lienee ihan totta, sillä nykyisin yksinomaan Afrikassa on jo 21 sertifioitua viinintuottajaa.

Lähes koko Thandin 400.000 litran vuotuinen tuotanto myydään ulkomaille. Ajatuksena oli alusta asti keskittyä vientiin, sillä Afrikassa reilu kauppa ei ole erityisen iso juttu – tosin tämän eteen tehdään koko ajan lisää työtä ja ns. black empowerment on yleisesti tärkeää. ”Eurooppaan menee 85 prosenttia tuotannostamme ja Pohjoismaat on siellä tärkein markkina-alueemme. Myös vienti Aasiaan (Kiina, Etelä-Korea) on saatu kasvuun, vaikkakin siellä ratkaisee useimmiten hinta eivätkä niinkään eettiset periaatteet”, Henn hymähtää. Thandin tavoitteena on tuotannon kolminkertaistaminen, mutta tällä hetkellä rypäleiden saatavuus ei ole vielä aivan riittävä.

Saarnan loppuhuipennus

Elämään ja ihmisiin näkyvän positiivisesti suhtautuvana ja matkasaarnaajan roolilleen uskollisena Henn uskoo reilun kaupan kasvattavan jatkossakin suosiotaan. ”Kuluttajat vaativat aiempaa korkeampia eettisiä standardeja ja parempaa läpinäkyvyyttä. Kaikki voivat tehdä osansa reilun kaupan kautta. Kuten Michael Jacksonkin sanoi, maailman parantaminen kannattaa aloittaa peilissä näkyvästä ihmisestä.”

Toivoessani vielä viimeisiä sanoja Voihan vineton lukijoille Henn väläyttää vielä kerran karismaattisen matkasaarnaajan kykyjään: ”Fair trade is working – it is alive and growing. Every fair trade product is making a positive contribution somewhere. I promise you that.” Viinipapin edessä kyynikkokin hiljenee hetkeksi ja jää pohtimaan länsimaisen kulutuskulttuurin syvintä olemusta. Well done, Mr. Henn.

***************

Lopuksi vielä muutamia mielestäni hyvän hinta-laatusuhteen reilun kaupan viinejä Alkon valikoimista (kuvat: Alko):

 

250 Reserva Syrah, Alko 498517 (9,99 e)

 

El Condor Torrontes Chardonnay, Alko 576347 (8,98 e)

 

La Fonda Sauvignon Blanc, Alkon tilausvalikoima 903657 (7,98)

 

Lautaro Sauvignon Blanc, Alko 506857 (8,64 e)

 

Thandi Sparkling Wine Shiraz Rosé Sec, Alko 508797 (8,98 e)

 



Saint Clair Vicar’s Choice Sauvignon Blanc Bubbles 2010
Tommi | 16.8.2013 | 08:00

Alko 591767 (14,93 e) (huom. Alkossa on tarjolla uudempi vuosikerta – tämä kuitenkin säilyy hyvänä useamman vuoden)
Rypäleet: Sauvignon Blanc 100 %
Maa / alue: Uusi-Seelanti / Marlborough
Tuottaja: Saint Clair Family Estate

Kuva: Alko

Taustaa: Elämäni toinen Sauvignon Blanc -kuohari, jossa ainakin hinta lupailee edellistä parempaa. Tuottaja Saint Clair on vuosien mittaan haalinut kasan palkintoja Sauvignon Blanceistaan, vaikkakin tuotevalikoima kattaa myös muita lajikkeita. Suljinratkaisuna tässä on sinänsä hyödyllinen uudelleensuljettava muovihärpäke eli Zorkki-korkki, jonka avaus ei kuitenkaan ole noviisille aivan läpihuutojuttu. Viinin nimellä kunnioitetaan vuonna 1994 perustetun tilan omistajien sukulaispastoria – asiallinen huomionosoitus, jonka kaltaisten ratkaisujen soisi yleistyvän myös kotomaassa. Pastorin Paloviina, Suntion Syntinen Siideri tai Piispan Parempi Pontikka antaisivat ihan uutta mojoa vanhoille suosikeille – saa käyttää!

Silmä: Vaalea ja vienosti vihertävä kullankeltainen, bubblar.

Nenä: Raikasta mustaherukanlehteä, sitrusta ja reilusti ruohoista tai heinäistä vihreyttä. Uuden-Seelannin yyberaromikkaiden kuplattomien lajikeserkkujensa tavaramerkki passionhedelmä loistaa poissaolollaan.

Suu: Erittäin kuiva ja reilun hapokas. Mustaherukanlehti dominoi makumaailmaa sitruksen ja kevyen karviaisen tukiessa taustalla. Karviaisen kuoren kevyen hapanta kitalakikuorrutusta muistuttava jälkivaikutelma on pitkä ja yleisfiilis raikas.

Käyttö: Sellaisenaan aperitiivina Sauvignon Blancin ja/tai rutikuivien kuoharien ystäville. Food matching vaikkapa osterit, vuohenjuustosalaatti, sitruksella tuunattu reippaan kermainen äyriäispasta tai kenties paistetut vaaleat järvikalat.

Tuomio: +1) Riippumatta siitä pitääkö Uuden-Seelannin SB:stä, on ilahduttavaa, ettei lajikkeen ominaispiirteitä ole pyritty turhaan peittelemään – mikäpä tällaisen pointti muuten olisikaan? Sama pätee esimerkiksi Itävallan persoonallisiin Grüner Veltliner -kuohukkaisiin. +2) Aromiprofiilia ei ole joidenkin Uuden-Seelannin esimerkkien mukaisesti väännetty väkisin yliaromikkaaksi mustaherukka- ja passionpommiksi.

Pähkinänkuoreen pakattuna  Saint Clair Vicar’s Choice on asiallinen paketti ja mielenkiintoinen tajunnanlaajennus NZSB:n ystäville, ja ennen kaikkea myös sen karttajille. Pullote säilyy tuottajan mukaan raikkaana kolmisen vuotta, mikä on helppo uskoa – tämä 2010 kun on edelleenkin timangisessa kuosissa.

Rakastan viiniä! Rakasta sinäkin.

(maahantuojan näytepullo)

 



Leva Chardonnay Muscat 2011
Tommi | 10.8.2013 | 08:00

Alko 588337 (9,71 e) (huom. vuosikerta 2012 on jo tuloillaan hyllyille)
Rypäleet: Chardonnay 60 %, Muscat 40 %. Tuottajan sivujen perusteella tästä löytyy myös paikallista Dimiat-rypälettä, mutta kenties kyseessä on erikoiserä Alkolle? Kenties.
Maa / alue: Bulgaria / Sungurlaren laakso
Tuottaja: Vinex Slavyantsi

Taustaa: Erinomaisen Carpe Diem Merlot’n myötä Bulgarian viineihin herännyt kiinnostukseni sai tällä viikolla testattavaksi kohtuullisia arvioita saaneen Chardonnay-Muscat –sekoitteen. Vajaan kympin Leva Chardonnay Muscat on myös brändyä, vermuttia ja (yleensä järkyttävän pahaa) rakia valmistavan Vinex Slavyantsin tuottama. Yli satavuotias viinitalo on Bulgarian mittakaavassa suuri eri tuotteiden kokonaistuotannon lipoessa vuositasolla 15 miljoonaa litraa.

Silmä: Vaaleahko keltainen. Lasi hikoilee elokuun ukkosella kuin sen arvioija jokakeväisissä karting-ajoissa.

Nenä: Kahdesta lajikkeesta selvästi aromikkaamman eli Muscatin dominoima. Nenuun leijailee lähinnä reilua rusinaa ja kukkaisuutta, joskin Chardonnay yrittää tarjoilla taustalla puolivillaisesti myös kevyttä sitrusta ja ehkä vähän trooppista hedelmääkin.

Suu: Kuiva ja mukavan hapokas, mistä kärkeen propsit. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin orastavan outo ja ei-niin-onnistunut kahden toisistaan täysin poikkeavan lajikkeen sekoitus: Muscatin dominoidessa myös makuprofiilia Chardonnay ei pääse kunnolla esiin ja lopulta molemmat lajikkeet tuntuvat vain hailakoilta versioilta itsestään. Jälkimaku on pitkähkö, mutta samalla kepeän kitkerä.

Käyttö: Sellaisenaan ei siis skulaa ainakaan tässä suussa, mutta kenties kalat, äyriäiset ja raikkaat salaatit? Kenties.

Tuomio: 1 + 1 =  1,15. Perusvireeltään neutraali Chardonnay ja über-aromikas Muscat eivät sovi yhteen tässä mittakaavassa. Tilanne voisi kenties pelastua Muscatin osuuden laskiessa 5-10 prosentin tuntumaan ja sen toimiessa tällöin mausteena eikä pääosan esittäjänä. Kenties. Itse preferoin silti Muscatia puhtaana ja rehellisen rutikuivana lajikeviininä esim. Alsacen tyyliin, tai sitten reilusti makeamman ja superherkullisen Moscato d’Astin tai miksei myös kuplattomien jälkiruokaviinien muodossa. Jälleen kerran voidaan todeta, että välimalli on harvoin houkuttava eikä koskaan koukuttava.

Kiinnostus Bulgarian viineihin on väliaikaisesta takaiskusta huolimatta edelleen korkealla. Kenties Alko voisi laittaa hakuun jonkin 15-20 euron putelin, joka avaisi kaikille kerralla maan todellisen potentiaalin?

(maahantuojan näytepullo)

 



Rawson’s Retreat Shiraz Cabernet 2012 BIB
Tommi | 6.8.2013 | 08:00

Alko 465358 (36,50 e / 3,0 l)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Shiraz
Maa / alue: Australia / South Eastern Australia
Tuottaja: Penfolds

Kuva: Alko

Taustaa: Laatikko, hana, tonkka, bag-in-box, BIB, loota… rakkaalla pakkauksella on monta nimeä. Etenkin Pohjoismaissa suureen suosioon kuluvalla vuosituhannella noussut kolmen litran hanapakkaus on pienistä heikkouksistaan huolimatta erinomaisen käytännöllinen ja ympäristöystävällinen pakkausmuoto.

So what’s in the bag? Monet kielteiset mielikuvat ’bäggäreiden’ ominaisuuksista perustuvat vanhentuneisiin mielikuviin. Esimerkiksi pahvilootan alla piilevän pussin hapenläpäisykykyä on onnistuttu alentamaan kehittämällä viinin säilömiseen paremmin soveltuvia muovin ja metallin yhdistelmiä. Samalla säilömiseen vaadittavien sulfiittien pitoisuudet on saatu lähemmäs vastaavien pulloviinien tasoa. Avattu viini pysyy pitkään hyvänä eikä riskiä korkkiviasta ole.

Laatikkoviinien laatu toki vaihtelee aivan kuten lasisten serkkujensa, mutta – kuten aina – etsivä löytää. Australialaisen Penfold’s-viinitalon Rawson’s Retreat Shiraz Cabernet –sekoite on tästä mukiinmenevä mallikappale.

Silmä: Keskisyvä rubiini.

Nenä: Shirazin lievästi dominoimasta tuoksusta voi etsiä esimerkiksi karhunvatukkaa ja muita tummia marjoja, suklaata sekä kevyttä savuisuutta.

Suu: Keskitäyteläinen maku on keskitanniininen ja -happoinen, kengurublendiksi myös odotettua kevyempi ja marjaisempi.

Käyttö: Soveltuu letkeästi loppukesän monipuolisten grilliruokien kyytipojaksi. Sujauta boksi jääkaappiin vähintään tuntia ennen sen suunniteltua rituaaliteurastusta.

Tuomio: Keskimääräistä kesälootaa hieman hinnakkaampi paketti on käypä kokonaisuus. Mistään huippuviinistä ei toki ole kyse – mutta eipä tarvitsekaan olla.

(maahantuojan näyteloota)

 



Villa Canlungo Pinot Grigio 2011
Tommi | 3.8.2013 | 14:45

Alko 585357 (12,90 e)
Rypäleet: Pinot Grigio 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Collio
Tuottaja: Collavini

Villa Canlungo Pinot Grigio 2011_kuva

Taustaa: Mikä tekee kesäviinin? Yksiselitteistä ja kaikille mieleistä reseptiä tuskin löytyy, mutta itse etsin kesän viineistä ennen kaikkea raikkautta. Collavini-perheyhtiön keskihintainen Villa Canlungo Pinot Grigio pääosin valkoviinejä tuottavalta Collion laatuviinialueelta on käynyt terästankeissa ja tämän jälkeen kypsynyt hiivasakkansa päällä puolen vuoden ajan. Viinin pakkaaminen värittömään pulloon ei ole mielestäni se parhaiten myyvä ratkaisu, mutta onneksi sisältö ratkaisee – kunhan pullon vain ensin uskaltaa nostaa koriin ja sen jälkeen kiikuttaa kassan kautta kotikylmiöön viilenemään.

Kyyniset viinipoliisit (onneksemme pikku hiljaa yhä uhanalaisempi laji) halveksuvat usein Pinot Grigioita tyhjänpäiväisinä massaviineinä, mitä ne kieltämättä huonoimmillaan ovatkin. Pieteetillä viljellyt ja valmistetut Pohjois-Italian ja Alsacen parhaat PG-vinetot ovat kuitenkin toista maata.

Silmä: Erittäin, erittäin vaalea keltainen.

Nenä: Hennossa, mutta raikkaassa tuoksussa leijuu kukkia, sitrusta, melonia ja omenaa.

Suu: Raikkaan ja kesäisen viinin tuoksua seuraavat aromit ovat sellaisenaan melko neutraalit. Matalahko alkoholitaso ja mukava hapokkuus ovat hyvin tasapainossa hennon hedelmäisyyden kanssa. Viinin lämmetessä lasissa hedelmä nousee hieman enemmän esiin, mutta tyyli on silti alueen perinteiseen tapaan melko pidättynyt. Sopivasti suolaisen ruoan (testatessa lohipasta) kanssa olemus saa merkittävän nosteen ja muutoin taustalla piilottelevat hedelmäiset aromit pääsevät oikeuksiinsa.

Käyttö: Sellaisenaan hyvin viilennettynä kotipihan aurinkoisen päivän terassijuomaksi tai erityisesti kevyesti suolaisten kesäruokien kanssa. Kalat, pasta, äyriäiset, halloumisalaatti tai kevyt vaalea liha – kyllä!

Tuomio: Tyylikäs ja kepeähkö kesäviini Koillis- ja Pohjois-Italian raikkaiden valkkareiden ystäville.

(maahantuojan näytepullo)