Lo Zoccolaio Dolcetto d’Alba 2011
Tommi | 28.9.2013 | 08:00

Alko 435677 (12,48 e)
Rypäleet: Dolcetto 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Dolcetto d’Alba (Piemonte)
Tuottaja: Lo Zoccolaio

Kuva: Alko

Taustaa: Vaikka Alkon viinivalikoima onkin vuosien mittaan paisunut melko mittavaksi, on se silti joiltain osin häpeällisen suppea. Esimerkiksi vahvassa nousussa olevalta ranskalaiselta Beaujolais’n alueelta on saatu vakiovalikoimaan vain surkeat kaksi tuotetta. Myös Luoteis-Italian maailmankuululle Piemontelle osoitetut hyllysenttimetrit ovat monopolin perusmyymälässä perin olemattomat.

Syyskuun alussa valikoimaan saapunut punainen Lo Zoccolaio Dolcetto d’Alba onkin enemmän kuin tervetullut lisä Alkon Piemonte-tarjontaan ja löytää toivottavasti tiensä koko maan myymälöihin laajalla rintamalla. Tämä erinomainen ruokaviini on valmistettu raikkaasta ja useimmiten nuorena nautittavaksi tarkoitetusta Dolcetto-rypäleestä, joten vuosikerta 2011 on juuri nyt optimitilassa. Barolon kunnassa kasvaneista rypäleistä puserrettua jumalten nektaria on käymisen jälkeen kypsytetty 6 kuukauden ajan terästankissa ennen pullotusta. Luvassa on siis kaikesta päätellen lajikkeelle ominaista, mutkattoman hedelmäistä tunnelmaa.

Silmä: Oppikirjanomainen, keskisyvän ja syvän rajamaastossa leikittelevä rubiininpunainen.

Nenä: Marjainen ja kevyen mausteinen. Reilun kirsikan ja orastavan orvokin lisäksi lipaus lakritsaa.

Suu: Suuonteloon päästyään tämä keskitäyteläinen ja -tanniininen sekä melko hapokas Dolcetto toistaa samaa kirsikan dominoimaa reilua hedelmäisyyttä, jota tukee viehättävä mausteisuus ja kukkaisuus. Vaikka en keskimäärin olekaan muodikkaan jäännössokeri-punkku -yhdistelmän ylin ystävä, voisi tämä täysin rutikuivaksi käytettynä olla jopa liian hyökkäävä – nyt 6 g/l dose pyöristää kokonaisuutta mukavasti kohti arkikulutuksen auvoisia nautintoja. Kirsikkainen hapokkuus jättää joka tapauksessa kitalakeen herkullisen fiilingin.

Käyttö: Vaatimattomasti sanoen täydellinen vastinpari syksyn kermaiselle sienipastalle. Toimii hyvin myös pizzojen, burgereiden, paistetun kanan tai lähestyvän metsästyskauden kevyempien linturuokien kumppanina. Tarjoile rohkeasti 12-16 asteeseen viilennettynä.

Tuomio: Lisää tätä, Alko! Maukkaan Dolceton lisäksi ainakin Beaujolais’n mehukas Gamay ja Piemonten kiehtova ja monipuolinen Barbera ansaitsisivat moninkertaisesti lisää mahdollisuuksia valloittaa suomalaisten vinkkuilijoiden sydämet.

(maahantuojan näytepullo)

 



Mikä Viini! 2013
Tommi | 18.9.2013 | 15:30

Mikä Viini! -tapahtuma siirtyi tänä vuonna Pörssitalolta Vanhalle Ylioppilastalolle. Miljöö oli pörssin tiloissakin hulppea, mutta yleisö löytänee nyt paikalle entistä paremmin Vanhan erinomaisen logistisen sijainnin ansiosta.

Bakkanaalin ovet aukeavat vielä keskiviikkona ja torstaina klo 15-20. Suurin sivistyneiden sikojen ruuhka on odotettavissa torstai-iltana yläkerran samppanjabaariin, joten suosittelen puskemaan paikalle ennen sitä.

Vanhan perinteikkäässä pääsalissa oli tarjolla punaista, valkoista ja makeaa – yläkerrassa kuohuvampaa.

Voihan vinetto! käväisi paikalla tiistain ammattilaispäivänä ja poimi laajasta ja keskimäärin mielenkiintoisesta tarjonnasta muutamia tärppejä (satunnaisessa järjestyksessä). Pahoittelut etukäteen osin heikohkosta kuvanlaadusta – mahdollisten reklamaatioiden osalta kehotan kääntymään Cupertinon insinöörien puoleen.

Vaikka pääsalin oikealla puolella sijaitseva pieni sivuhuone tuoksuukin vahvasti Kallen Suomi-baarille, niin suosittelen antoisaa tapahtumaa lämpimästi kaikille viininystäville.

Tärppi 1: Aina luotettava Trimbach, jonka Alsace-vinetot hellivät uskollisia fanejaan vuodesta toiseen. Testaa etenkin supertrio Riesling Vieilles Vignes ’09 – Riesling Cuvée Frédéric Emile ’07 – Pinot Gris Réserve Personnelle ’05. Ach oui!

Trimbachin hikoilevat minikylmiöt

Tärppi 2: Errazurizin makea ja lajiketyypilliset aromit sopivasti säilyttänyt Late Harvest Sauvignon Blanc ’11.

Errazuriz Late Harvest Sauvignon Blanc ’11

Tärppi 3: Niepoortin monipuolinen ja erittäin tyylikäs, perinteisistä portviinilajikkeista puserrettu Redoma Tinto ’06. Douron punkkuja kannattaa kokeilla aina, kun niitä on tarjolla.

Niepoort Redoma Tinto ’06

Tärppi 4: Robert Mondavin aivan liian nuori, mutta huikean hedelmän, rakenteen ja kypsytyspotentiaalin omaava Napa Valley Cabernet Sauvignon Reserve ’09. Eittämättä ökyhintainen, mutta 10 vuoden päästä totally worth it. Kokeile myös legendaarinen ja kokonaiselle viinityypille Yhdysvalloissa nimen antanut, tyylikkäästi tammitettu Fumé Blanc ’08.

Robert Mondavi Napa Valley Cabernet Sauvignon Reserve ’09

Robert Mondavi Fumé Blanc ’08

Tärppi 5: Viinitalo Advinin salkusta löytyvän Domaine Cazes’n pähkinänmakia Rivesaltes Ambré ’00.

Domaine Cazes Rivesaltes Ambré ’00

Tärppi 6: Grande finalena purjehdin yläkerran kuohuviiniosaston takalaitaan, jossa odottivat ottajaansa Bollingerin, Duval-Leroyn ja Louis Roedererin laadukkaat samppanjat. Kovimmin kolahti tällä kertaa kaksi Duval-Leroyta eli prestige cuvée Femme de Champagne ’00 sekä jopa Alkon mittapuulla hyvän hinta-laadusuhteen Blanc de Chardonnay ’99. Reilun ylihintaiseksi pliisun happo/sokeri-tasapainonsa johdosta osoittautunut Bollinger Grande Année Rosé ’04 sen sijaan kuului päivän suurimpiin pettymyksiin.

Duval-Leroyn herkkuja rivissä

 



Perjantain Parempi Puteli: Cabeça de Toiro Reserva 2008
Tommi | 6.9.2013 | 08:00

Alko 473327 (13,93 e)
Rypäleet: Touriga Nacional 60 %, Castelão 40 %
Maa / alue: Portugali / DOC Do Tejo
Tuottaja: Cavipor / Enoport United Wines

Kuva: Alko

Taustaa: Tutustuin kesän aikana useammankin pullotteen voimin pitkäripaisen keskihintaiseen Portugali-tarjontaan. Sarjan suloisimmaksi seireeniksi nousi jo ennakkoonkin mielenkiintoinen Touriga Nacional-Castelão –sekoite Cabeça de Toiro Reserva 2008. Vähittäismyyntimonopolin ja maahantuojan kuvaukset antavat ymmärtää tyylilajin lipovan läheltä saman maan ylituhtia, viimeiseen antosyaniinimolekyyliin asti uutettua Esporão’a.

Yhdeksän kuukauden mittainen ja siten hedelmäaromeille riittävästi tilaa antava kypsytys ranskalaisessa tammessa on kliinisesti katsahtaen lähellä omaa sweet spottiani, joten odotukset ovat hieman ristiriitaiset. Vuosien ahkerasta puurtamisesta huolimatta Castelão ei ole onnistunut murtautumaan edes suosikkirypälejoukkueeni nelosketjuun, mutta toisaalta pienikokoinen, paksukuorinen ja pienen sadon antava tärkeä portviinikomponentti Touriga Nacional on monien mielestä Portugalin The Rypäle.

Silmä: Syvä, vielä purppuraan vivahtava rubiini.

Nenä: Reilun paahteinen ja kypsän marjainen. Myös suklaata ja kahvia. Fiilis on eittämättä tuhti, mutta ylilyönneiltä vältytään ainakin toistaiseksi.

Suu: Tuhdin täyteläinen, tanniininen ja melko hapokas. Maahantuojan puffaamasta pehmeydestä ei ole tietoakaan. Persoonallisen marjainen perusvire täydentyy mukavasti kevyen tammikypsytyksen tuomilla paahteisen kahvisilla, suklaisilla ja yrttisillä aromeilla. Jälkimaku on pitkä ja reilut tanniinit ja hapot kutittelevat pitkään poskissa. Kokonaisuus on samalla tuhti ja tyylikäs – viime vuosina turhankin harvinainen yhdistelmä.

Käyttö: Über-ürttiset lihapadat, ronskisti marinoidut tai muuten reippaasti maustetut medium-kypsät pihvit, voimakasmakuinen riista.

Tuomio: Erittäin positiivinen (ja vuoden viiniksikin jossain valittua Esporão’a parempi) kokemus, joka hivuttaa Portugalia jälleen hieman lähemmäksi kohti kiinnostavuusnelikentän oikeaa yläkulmaa. Tämä erinomaisen hinta-laatusuhteen viini on viidestä ikävuodestaan huolimatta vielä nuori, joten järkevä maistaa tänään pullon verran ja laittaa toisen kellariin odottamaan ensimmäisiä tasavuosia. Odotus palkitaan varmuudella ruhtinaallisesti, joten aion kerrankin noudattaa omaa neuvoani (lapset, tämä oli tietenkin vitsi).

(maahantuojan näytepullo)