Perjantain parempi puteli: Quinta do Pégo LBV 2008
Tommi | 29.11.2013 | 23:02

Alkon tilausvalikoima 900257 (22,90 e)
Rypäleet: Pääosin Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz ja joidenkin tietojen mukaan myös Tinta Barrocca, mutta cocktailissa lienee mukana myös muita perinteisiä Douron lajikkeita
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Quinta do Pégo

Kuva: Quinta do Pégo

Taustaa: Päivien lyhetessä ja iltojen kylmetessä on syytä pitää huolta riittävästä valon, lämmön ja sokerin saannista – jo kansanterveydellisistäkin syistä. Täydellinen täsmälääke talvella uhkaaviin puutostauteihin löytyy Portugalista, kauniin jyrkkärinteisestä ja auringossa kylpevästä Douron laaksosta.

Makea ja lämpimäksi väkevöity portviini on monipuolinen kaamoksen taltuttaja. Eri tyyleistä löytyy valinnanvaraa: nuorekkaasta ruby-viinistä aina huippulaatuiseen ja parin vuosikymmenen kypsytystä vaativaan vuosikertaporttiin. Myös harvinaisempi valkoinen sekä toisaalta nuorekas pink port ovat viime aikoina kasvattaneet suosiotaan. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Quinta do Pégo LBV taasen on maukas esimerkki Late Bottled Vintage –tyylistä, jossa erityisen hyvän vuoden viini kypsyy tammitynnyrissä 4-6 vuotta. Vain 2 vuotta tynnyröitävä varsinainen vuosikertaportviini on pullotuksen koittaessa vielä täysin keskeneräinen, kun taas LBV on jo ehtinyt pehmentyä kulmistaan riittävästi välitöntä kulauttelua silmälläpitäen.

Laadukas LBV-port lämmittää kehoa ja mieltä sellaisenaankin 14-18 asteeseen viilennettynä, mutta tumma suklaa ja suolaiset juustot saavat sen todella laulamaan. Viini on talvi-iltojen taattu herkku ja myös viininystäville hyvin sopiva joululahjavinkki.

Silmä: Läpinäkymättömän tumma purppuran ja rubiinin syntinen sekoitus.

Nenä: Pehmeän mausteista ja tiiviin hillomaista tummaa marjaa sekä kevyttä suklaisuutta ja saksanpähkinää. Hieman myös yllättävää kemikaalisuutta, joka ei kuitenkaan ole luonteeltaan häiritsevää.

Suu: Makea, erittäin täyteläinen ja keskitanniininen suutuntuma saa tukea mukavasta hapokkuudesta ja nielua reilusti lämmittävästä alkoholista. Kokonaisuus on hyvässä tasapainossa ja LBV:n vuosikertaporttia pehmeämpi ja kehittyneempi tunnelma pääsee oikeuksiinsa.

Käyttö: Lämmittää kehoa ja mieltä sellaisenaankin 14-18 asteeseen viilennettynä, mutta tumma suklaa ja suolaiset juustot saavat LBV:t laulamaan. Talvi-iltojen taattu herkku ja muidenkin laadukkaiden portviinien tapaan myös monella viininystävällä suoraan ylämummoon osuva joululahjavinkki.

Tuomio: Hyvälaatuinen LBV, jossa eri osa-alueet pelaavat erinomaisesti yhteen. Erittäin nautinnollinen jo nyt, mutta suodattamattomana kehittyy ja pehmenee pullossa vielä useita vuosia.

(maahantuojan näytepullo)

 



Santa Rita tasting
Tommi | 26.11.2013 | 01:00

Some very experimental barrel samples, a selection of non-released vintages and a few interesting higher-end Chilean and Argentinian reds were included in the exclusive tasting offered to Voihan vinetto on Monday evening in Espoo with Felipe Ramirez, Santa Rita’s head winemaker, and Carolina Browne, the group’s sales coordinator for Europe. The tasting was kindly facilitated by importer Amka Finland.

Carolina and Felipe: all smiles even after presenting to grumpy Finnish faces

Which ones of the new projects shall materialise into commercially viable products in the long term will naturally remain to be seen, but the tasting made it quite obvious that the wine group with interests in Chile and Argentina is certainly moving places and is not short of innovation. While a few of the experimental samples were some distance off my preference zone, a couple of them showed great promise.

Monday, Monday…

In the first group of less uninspiring wines belonged e.g. a 2013 Riesling from Argentina in which, despite its high citrus-inspired acidity, I struggled to find any of the typical Riesling notes to which lovers of this divine grape variety around the world are so accustomed to.

Another disappointment from a personal perspective was the 5-barrel batch of Pinot Noir from Leyda Valley in Chile, which – despite being early-picked – exhibited such a concentrated and inky-purple style that on the nose the noble variety was practically undetectable. While on the palate the fruit was very focused and there was abundant acidity and tannins to back it up, one really needs to ask what the point of this wine is in the greater scheme of things.

Similarly, the new “icon wine” Bouganville Petite Sirah 2010, with its hypothetical retail price of around 50 euros (in the Finnish monopoly system) strikes me as a marketer’s nightmare. While the style is rather more elegant than e.g. in California, it’s really too soft and mellow to justify the price tag. It’s certainly a nice reminder of Petite Sirah’s potential – but an icon wine?

The second, more exciting group of samples included several small, unreleased 5-barrel artisanal batches of new projects. Among them was a promising, partly barrel-fermented and aged Sauvignon Blanc from Leyda Valley pressed partly with whole bunches. While the partial oak ageing and batonnage on the lees provided the wine with some complexity and depth, I think the concept should be pushed much further as the high-quality Chilean fruit and its natural acidity can easily take on more influence from the oak and the lees.

Another exciting wine was the Doña Paula Los Indios Parcel 2010, from a series of terroir-driven Malbecs from the Tupungato Valley in Argentina. With eucalyptus/menthol, violet, dark cocoa, figs, blackberry and some earthy notes this wine is destined for greatness and at least 10 more years of increasing complexity.

Finally, two more rewarding samples of the 5-barrel experiments convinced me of Santa Rita’s ability to develop new, high-quality Chilean wines. The early-picked 2013 Carmenère from Apalta will remain in barrel for a few more months still, but already now it was showing focused and refined fruit combined with delicious minerality. And such tannins for a Carmenère!

However, my single favourite wine for the evening was a 2013 Cabernet Sauvignon from Maipo, which just blew the roof off with its concentrated blackcurrant fruit and promising notes of pepper, coffee and chocolate. While there was no greenness at all, there was also no hint of any jamminess in this nicely balanced wine that should develop extremely well in bottle.

All in all a very educating experience that strengthened my respect for the efforts of Chilean and Argentinian wine producers in expanding the horizon of their respective wines while searching long-term success and appreciation.

 



Ressitön viikonloppu Seinäjoella pe-la
Tommi | 22.11.2013 | 08:00

Voihan vinetto iskee koko organisaation voimin Seinäjoen yhdistetyille Herkku-, Viini & Olut- ja Kirjamessuille huomenna lauantaina.

Seuraa viiniaiheista keskustelua lauantaina twitterissä hashtagilla #ressitön – luvassa provosointia ja iltaa kohti nousevaa hehkutusta. Ressitön viikonloppu alkaa kuitenkin jo tänään perjantaina, joten haastan koko Pohjanmaan paikalle Seinäjoen Areenaan tarkastamaan tilanteen! Kotiin jääville vässyköille suosittelen hyvän vineton ja Twitterin avaamista lauantaina klo 14.

Kyllä näillä ressi lähtee. Kuva: Etelä-Pohjanmaan Pytinki Oy

 



Georges Duboeuf Beaujolais-Villages Nouveau 2013
Tommi | 20.11.2013 | 21:45

Alko 403657 (9,84 e)
Rypäleet: Gamay 100 %
Maa / alue: Ranska / AC Beaujolais-Villages
Tuottaja: George Duboeuf

Yrjö tykkää kukista!

Taustaa: Se on täällä taas, nimittäin vain joitakin viikkoja sitten vielä Beaujolais’n tarhoilla onnellisena riippunut ja tulevasta tuomiostaan tietämätön Nouveau. Marraskuun kolmannen torstain koittaessa sen tähtiin kirjoitettuna jokavuotisena kohtalona on lennähtää maailmalle ja myös monopolimme hyllyille. Suomeen tänä vuonna ainoana nouveau’na saatu Georges Duboeuf Beaujolais-Villages Nouveau 2013 rysähtää Alkoihin huomenna reilun 40.000 pullon voimalla ja Voihan vinetto jakaa keskiviikko-illan iloksi sen ilosanomaa aivan ensimmäisten joukossa.

Tästä markkinoinnin 1.0-oppikirjoihin eittämättä kuuluvasta ja aikanaan jopa 60 prosenttia koko Beaujolais’n alueen tuotannosta kattaneesta nuoresta vinetosta on aikojen saatossa kirjoitettu niin paljon, että taidan ajanpuutteen vuoksi jättää perusrallatukset väliin. Perusinfot saa kätevästi esim. Wikipediasta – ei siihen ns. asiantuntijoita tarvita.

Muistakaa nyt kuitenkin hyvät ihmiset, että Beaujolais on kokonaisuutena kaikkea muuta kuin pelkkä Nouveau. Alueen normipunkkujen kevyehkö, hapokas ja herkullisen mehukas tyyli on parin viime vuosikymmenen hedelmä- ja tammipommien täydellinen antiteesi ja mitä parhain ruokien kanssa yhdisteltäväksi. Vuosikerrat 2009-2011 olivat alueella loistavia ja näitä viinejä kannattaakin haalia testiin niin kotimaasta kuin vaihtoehtoisistakin lähteistä.

Tuottaja George “my new best friend” Duboeuf on muuten pitkälti vastuussa Nouveaun 1970-luvun räjähdysmäisestä vientimenestyksestä ja on muutenkin eräs Beaujolais’n tunnetuimmista nimistä. Mutta nyt mennään!

Silmä: Yllättävän syvä, mutta mukavan eloisa purppura/violetti.

Korva: Kilisevää kassavirtaa tuottajille.

Nenä: There is a god after all! Legendaarisen ja tyypillisen tuoksun pinnalla leijuu osittaisen hiilidioksidikäymisen luomaa vanhaa kunnon esanssista banaani-irtokarkkia. Taustalla lilluu lisäksi kevyen mausteista kirsikkalikööriä, punaherukkaa ja tippa mansikkahilloa. Niin omintakeinen, että eihän siihen voi olla rakastumatta. Eihän?

Totuus löytyy keskitieltä

Suu: Hieman raa’an punaisen marjaisuuden tukena on nouveauksi hyvä rakenne. Happoja löytyy vaikka muille jakaa ja lyhyen (tässä viiden päivän) uuton tuloksena on tällä kertaa myös kohtalainen tanniinigrippi. On tämä vaan hienoa, tämä keskiviikkoviineily!

Käyttö: Sellaisenaan niin viininörtteilyyn kuin etkoporukan kollektiviseen ilakointiin. Suolaisten piiraiden ja jopa kermaisten (mutta suht kevyiden) sienipastojen kyytipojaksi. Viilennä reippaasti noin 12-14 asteeseen.

Tuomio: Huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Alkon viimevuotinen, tätä Yrjön tuotosta kevyempi ja heikkorakenteisempi BN. Tämä saa varaamaan heti aamulle lentoliput Lyoniin, keskelle elämää suurempia Nouveau-bakkanaaleja. Beaujolais (Nouveau), I love you.

(maahantuojan näytepullo)

 



André Ostertag in da house
Tommi | 19.11.2013 | 08:00

Finnish wine and spirits importer Vindirekt kindly offered a group of young (or at least young-minded) food and wine professionals a nice Friday treat by serving us two interesting gentlemen: Alsace’s biodynamic revolutionary and pioneer André Ostertag of Domaine Ostertag, and Matthieu Perrin of the famous Perrin family – best known for Château de Beaucastel, one of Chateauneuf-du-Pape’s most prized jewels.

Starting today with André and hopefully following later this week with Matthieu, I’ll briefly and bluntly state my feelings about the wines offered to us during the 4-hour Friday vinobath. So brace yourselves, here we go (in order of appearance).

Calm before the storm

The first two wines came from Montsecano – a tiny 7 ha estate set up about 10 years ago by André and his three Chilean friends. Pictures of the main site’s dramatic and steep hillside location in Chile’s cool Casablanca Valley set up the mood for two examples from the estate. Situated only 10 kilometres from the ocean and at 300-500 metres of altitude, the sites are prone to morning fog. André condensed the overriding philosophy of the estate quite eloquently: high in spirit, low in technique. Harvest decisions are always based purely on physiological ripeness of the grapes instead of daily measurements of sugar and acidity. The grapes ripen early compared to most sites in the region, which André likes to merit on the biodynamic (main site Montsecano) and organic (smaller site Refugio) viticulture.

Refugio Montsecano Pinot Noir 2011

The smaller, 2 ha site. Medium deep ruby. Violet, red cherry, soft darkness. Vibrant fruit with good acidity, fine medium strength tannins. Felt like zero oak, which was confirmed by André – instead 12 to 18 months in egg-shaped concrete vats. To drink young.

Montsecano Pinot Noir 2011

Medium deep, slightly purplish ruby. Quite significantly more spicy than the Refugio and also has more personality. A peculiarly salty mouthfeel, demonstrating André’s view of how terroir should be reflected in the glass. Should possess good ageing ability.

And now… The Alsace Crew

After the warm-up it was time for the main course – a selection of eleven Domaine Ostertag whites of Alsace, including a couple of mature examples of the wines’ long-term potential. (Disclaimer: I absolutely love Alsatian white wines in their dry/off-dry, pure, acidic guise.)

According to André, the estate’s grounds hide 15 different types of soil. Only natural yeasts are used alongside bentonite (for fining) and some sulphur as the only additives. And what comes to batonnage… well, Andre does not like it anymore. ”If you need to do it, you have made a mistake somewhere.” And the same goes for green harvest – so there you have it.

Les Vieilles Vignes de Sylvaner 2012

According to André 2012 is overall a very good vintage, and it seems his old Sylvaner vines (up to 75 years old) have done a sterling job at producing a decent example of this quite rarely-seen varietal wine. Rather light yellow in appearance, the surprisingly aromatic nose reveals nice citrus and floral notes. Somewhat fat on the palate but with nice fruitiness. Still, fat is fat and for me it rarely works in young bottlings without some overriding aromatic compensation e.g. by a rough herbal edge.

Pinot Blanc Barriques 2011

One of the intricacies of Alsatian appellation rules, this one is actually only 50 percent Pinot Blanc and 50 Auxerrois. Auxerrois is very low in acidity but strong in fruit, so in an academic sense it can complement Pinot Blanc’s often austere acidity quite well. Lightish but vibrant yellow. Both the nose and palate exhibit rich and ripe, but still sufficiently subdued, tropical fruit covered by a thin layer of oak- and malo-inspired creaminess. Interesting, but for me more of a one night stand than a long-term romance.

Riesling Vignoble d’E 2011

The Riesling notes on the nose are not too apparent but still immediately mouthwatering. However, while it seemed many others particularly enjoyed this one, a hint of peculiar gummybear sweets in the aromatics blew it for me. The best part of the wine is clearly its unique mouthfeel, with pronounced acidity and identifiable tannic structure! The fruit is ripe but not overly so.

Riesling Fronholz 2011

Fronholz is a particularly sunny and windy hill of quartz and white sand, situated (by Alsatian standards) quite far away from the Vosges mountain range. With its salty backend, this minerality-driven wine is also rich in fruit and has significantly more weight and alcohol than the Vignoble d’E. Both the fruit and acidic structure can easily take on another 15 years of bottle age. Quite impressive but way, way too young to be enjoyed today.

The Man himself: André Ostertag

Riesling Grand Cru Muenchberg 2011

This Grand Cru site is typified by the red sandstone and volcanic elements of the soil. Three different labels can be seen in the bottles of this vintage (nine were actually produced but was deemed too much)! Despite the malo this off-dry is quite austere in the entry, but provides good intensity and length towards the back end. Delicious, but still a baby. Probably quite versatile as a food wine: fish, seafood, white meat, cheese.

Riesling Grand Cru Muenchberg 1982

As a dedicated lover boy of mature Rieslings, this one managed to raise my heartbeat before even sniffing at the glass. As an interesting side story, ’82 was André’s first Muenchberg and was bottled in the then-required 70cl bottles (75cl only from ‘83 onwards). While the appellation rules were quite different from today (i.e. way too loose in the form of high crops and low concentration), also picking was done earlier than now, resulting in greener notes, more acidity and less outright fruit in the finished wine. As a result André considers the ’82 to be “not the best vintage”. However, the earthy/stony/flinty nose got me going immediately and while this absolutely bone dry wine has hardly any primary fruit left, it is still amazingly and vibrantly acidic and fresh, making it feel on the palate like a young wine in the first half of its first decade. Talk about deception! André’s food pick: parmigiano cheese. Even with its shortcomings, for me this was the wine of the evening and the one I will reminisce with warmth for years to come.

A360P Pinot Gris Grand Cru Muenchberg 2011

Friday’s final expression of the Muenchberg site. One of the wines that earned André his non-conformist reputation, it was originally rejected at the local AOC panel tastings (last occurrence in 2000) as atypical of the region, meaning the wine had to be labeled differently to keep it outside the official appellation rules – hence the A360P name, referring to the cadastral name of the Pinot Gris plot. After gaining international reputation the wine was finally “accepted” so the official Grand Cru labeling can now be used. Fermented and aged in barrel (including new, preferably local Vosges oak) – something André feels is important to balance the character of the variety as it is picked early to ensure complete dryness in the finished wine instead of the more typical off-dry style. Somewhat deeper in colour compared to the Rieslings. Amazing structure! Oily tropical fruit is supported by sharp acidity and some tannins from the oak ageing. Very, very powerful.

Pinot Gris Zellberg 2010

Moving on to another site. Again, barrel fermented and aged, including new oak. Despite of what was said above, this one seems off-dry on the palate – I wonder whether it is actual residual sugar or whether it could be due to the rich fruit and oak? In any case I preferred the Muenchberg cousin to this one.

Pinot Gris Zellberg 1996

The 17-year-old big brother of the previous wine. 1996 was the coolest vintage in 20 years, with very little rain. If there ever was a dictionary definition for a truffle nose in wine, this has to be it! While it is apparently typical of a mature cool vintage Pinot Gris, the pungent truffle covers everything else that the wine might have to offer. Too much is too much and so I can’t see much other point in this one except to try it with a rich truffle risotto and see what happens.

Gewurztraminer Vignoble d’E 2009

With potential alcohol of 14-15 percent and the variety’s inherently low acid levels, Ostertag always balances its GWT’s with some residual sugar (here, 35 g/l). This weighty, ripe and super spicy Gewurz was slightly too concentrated for my taste.

Gewurztraminer Fronholz Vendanges Tardives 2010

Moving into the sweet territory with the last, late harvest wine’s 100 g/l residual sugar. Dried fruit and light botrytis have taken over the typical Gewurz aromas on the nose. The palate is sweet but extremely fresh and finishes long and pleasantly (and surprisingly) off-dry. Indeed very nice and has easily another 10 years ahead of it.

***************

And that’s it, not quite so brief after all. None of these wines is available in Alko but at least some of them can be found in a reasonable selection of Finnish restaurants. In any case it was not a bad way to kick off Friday evening, so many thanks to Vindirekt.

ps. I just noticed that my dear and astronomically more famous colleague Arto Koskelo has written a piece on the same tasting so it should be interesting to compare our notes – as long as everyone understands that in case the notes differ, Arto is always the one that got it wrong…

 



Maanantain Mauton: Munattomat arviot
Tommi | 11.11.2013 | 23:59

Tehdäänpä myöhäisen maanantai-illan ratoksi pieni ihmiskoe ja suoritetaan hieman normista poikkeava sokkomaisto. Tällä kertaa emme nimittäin maistakaan viiniä itseään vaan siitä kirjoitettua arvostelua.

Kysymys kuuluu: Kuinka monta tähteä sai alla toistetun arvostelun kohteena ollut viini?

”Puhdaspiirteinen, mutta varsin hento tuoksu. Siinä on punaista omenaa, päärynää ja kypsän sitrusmaista vivahdetta. Puolikuiva maku seuraa hentoaromisuudessaan tuoksua. Viinin makeaa makua ryhdittää sitrusmainen hapokkuus, joka tekee viinistä tasapainoisen. Kokonaisuus jättää kypsän persikkaisen ja persikan kiveä muistuttavan jälkivaikutelman.” (Lähde: Viinistä viiniin, 29.7.2013)

Jaahan. Kyseessä on siis puhdaspiirteinen ja tasapainoinen puolikuiva viini, josta voi löytää hentoja omenan ja päärynän sekä kypsän sitruksen ja persikan aromeita. Onpa kertakaikkisen kiva kuvaus. Ei siis muuta kuin samalta seisomalta kauppaan ja herkku kotiin aasialaishenkisen dinnerimme kyytipojaksi. Vieraillakin on varmasti kivaa.

No ei olisi ollut, jos tarina pitäisi paikkansa. Viini sai arvion kirjoittajalta nimittäin… wait for it… nolla tähteä – siis absoluuttinen nollapiste, zero poäng. I’ve said it before and I’ll say it again:

Esimerkki kuvaa kipeästi monia nykypäivän medioita piinaavaa särmättömyyttä. Tekstien sähkömagneettisen varauksen analysointi on turhaa, kun kaikki kielteisyyteen viittaavat konnotaatiot poistetaan tai kätketään monitulkintaisiin kiertoilmauksiin. Kaikista kulmistaan pieteetillä pyöristetty, (förlåt mig!) ruotsalaishenkinen pahan mielen aiheuttamisen viimeiseen asti välttely maksimoi tasapaksuuden ja minimoi terveellisen ja puhdistavan keskustelun ja samalla siitä kumpuavan kehityksen. Kun kellään ei saa olla paha mieli, niin kellään ei myöskään ole kivaa. Tasa-arvo sentään toteutuu.

Viiniarvioita monesti vaivaava tauti on vallalla myös muualla ja esimerkiksi tietyillä kulttuurin aloilla aidosti omalla äänellään puhuvat kriitikot ovat tänään enemmän poikkeus kuin sääntö. Arvion sisältöä parempi indikaatio tuotteen, teoksen tai tapahtuman arvottomuudesta sen arvioitsijan silmissä tuntuukin nykyään olevan arvion puuttuminen – toisin sanoen passiivis-aggressiivisessa hengessä toteutettu kohteen tuomitseminen ikuiseen unohdukseen.

Itsekin olen vasta näin 35-vuotiaana herännyt ihmettelemään, kuinka yleistä ristiriitojen välttely ja ihmisten yleinen pumpulissa pyörittely on myös meidän kulttuurissamme ja kuinka usein itsekin siihen syyllistyn. Asian ymmärrettyäni en ole enää kokenut tarvetta ihmetellä ns. perinteisen median kykenemättömyyttä puolustaa paikkaansa muuttuvassa maailmassa. Eksponentiaalisesti kasvavan sisältökaaoksen joukosta voi jatkossa erottua yhä nuorempana medialukuikään kasvavia uusia sukupolvia kiinnostavalla tavalla vain esittämällä kärkeviä, mutta samalla aitoja ja huolella argumentoitavissa olevia mielipiteitä. Maksavan asiakkaan näkökulmasta viihdyttävyyskään ei ole pelkkää syntiä, sillä faktat saa kyllä suoraan uutistoimistostakin.

Siinäpä ohjenuoraa itse kullekin. Vanhoja arvioitani (esimerkki, toinen ja kolmaskin) ja monien bloggarikollegoiden viihdyttäviä tekstejä selaamalla voin onneksi todeta, että kenties toivoakin on vielä. ’Cause wine’s worth it.

Öitä.

ps. Aiemmat Mauttomat löydät kätevästi täältä.

 



Voihan isänpäivävinetto: Abadal Cabernet Sauvignon Reserva 2007
Tommi | 8.11.2013 | 08:00

Alko 484057 (14,29 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 100 %
Maa / alue: Espanja / DO Pla de Bages
Tuottaja: Bodegas Abadal

Kuva: Alko

Taustaa: Minulle ennestään tuntemattomalta ala-alueelta Kataloniasta, Barcelonan lähistöltä tuleva tynnyri- ja pullokypsytetty Cabernet. Teknisesti korkeahkot happolukemat näyttäisivät ainakin ennakkoon tukevan pitkää kypsytystä, joten odotettavissa lienee jo hieman kehittynyttä tunnelmaa ml. joko hyvin tai huonosti integroitunut tammi. Alkosta ei voi montaa yli 5-vuotiasta Cabernet’ta löytyä tällä hinnalla, joten odotan korkkausta suurella mielenkiinnolla.

Tiesitkö muuten, että edessäsi hyllyllä seisovien viinipullojen sisällä käy melkoinen pöhinä? Monimutkaisten kemiallisten reaktioiden myötä viinin hedelmäisyys haipuu vuosien myötä pikku hiljaa taustalle, happorakenne pehmenee ja väri kaartuu hitaasti kohti oranssia ja ruskeaa. Samalla syntyy joukko täysin uusia aromeja, joiden miljoonat eri yhdistelmät nostavat viinin parhaimmillaan uudelle mielenkiinnon asteelle. Useimmille pullotteille kaapin tai kellarin nurkassa kököttäminen ei kuitenkaan tuo lisäarvoa, sillä vain pieni osa maailman viineistä on suunnattu pitkään kypsytykseen. Saas nähdä miten onkaan tämän kanssa.

Silmä: Syvä rubiininpunainen vivahtaa reunoilta jo hieman tiilen suuntaan.

Nenä: Vau! Upeassa, 10 vuotta kypsynyttä punaista reciotoa muistuttavassa tuoksussa leijuu kuivattuja hedelmiä, väistyvää karhunvadelmaa sekä nahkaan ja hevostalliin vivahtavia knoppeja.

Suu: Täyteläinen, tanniininen ja keskihapokas. Tarjoilee tuhdin hedelmäkerroksen alla sulavaa tammea sekä tuoksua myötäileviä pullokypsytyksen aromeja. Korkea volttimäärä ei tunnu missään vaan tukee kivasti tuhtia kokonaisuutta.

Käyttö: Tyylikkäät ja tuhdit liharuoat 16-18 asteeseen viilennettynä.

Tuomio: Abadal Cabernet Sauvignon Reserva 2007 tarjoilee hintaluokassaan erinomaista laatua tuhdin täyteläisten, mutta jo selvästi kehittyneiden punkkujen ystäville. Tästä Katalonian-herkusta löytyy mukavassa suhteessa sekä alkuperäistä hedelmää että usean vuoden tammi- ja pullokypsytyksen tuomia sävyjä. Se on erittäin nautinnollinen juuri nyt, mutta jäljelläkin on vielä useita pirteitä elinvuosia. Ja isikin tykkää, se on nääs varma.

(maahantuojan näytepullo, kai)

 



Chiaramonte Nero d’Avola 2011
Tommi | 1.11.2013 | 08:00

Alko 469887 (9,99 e)
Rypäleet: Nero d’Avola 100%
Maa / alue: Italia / DOC Sisilia (Alko hyvä, luokitustietosi on vanhentunut)
Tuottaja: Firriato

Kuva: Alko

Taustaa: Lokakuussa vetämäni viinikurssin innoittamana Italian maakuntamatkailu jatkuu myös täällä ja tällä kertaa vuorossa on saappaan kärjessä sijaitseva Sisilia. Tämä kuuma ja vulkaaninen saari on perinteisesti tunnettu herkullisten makeiden viiniensä lisäksi lähinnä massiivisten volyymien halvasta bulkkiviinistä. Paikalliset kuivat viinit ovat kuitenkin nostaneet tasoaan huimasti viime vuosina ja niinpä Sisilia on saanut paistatella täysin ansaitusti kansainvälisen viiniyhteisön huomion kohteena.

Eräs mafiamaakunnan kansainvälisen menestyksen avaimista on ollut paikallisten rypälelajikkeiden onnistunut markkinointi. Tunnettuutta on saavuttanut muiden muassa punainen Nero d’Avola, mistä todistavat myös Alkosta löytyvät kymmenkunta vakiovalikoiman pullotetta. Hyväksi esimerkiksi tyypillisestä lajikeviinistä käy vaikkapa kympillä monopolin hyllyltä poistuva Firriaton viinitalon Chiaramonte Nero d’Avola, joka kurssilla erosi edukseen Etelä-Italian modernien ja usein kevyesti sokeroitujen punkkujen joukosta. Osa viinistä on viettänyt puoli kalenterillista (todennäköisesti käytetyssä) tammessa.

Silmä: Syvä, purppuraan reilusti vivahtava rubiini.

Nenä: Tummia marjoja, kirsikkaa, kevyttä mausteisuutta.

Suu: Tummaa hedelmää, tummaa säilöttyä kirsikkaa, lievää pölyisyyttä, teetä. Keskitäyteläinen suutuntuma on keskitanniininen ja hapokas. Modernia viinintekoa usein vaivaava yletön uuttaminen (ja uutoksen manipulointi) on maltettu pitää aisoissa. Korkeahko alkoholi tuhdistaa mukavasti tumman hedelmäistä ja lievän pölyistä tunnelmaa.

Käyttö: Lihapadat, monipuolisesti muutkin kypsemmät liharuoat. Tarjoile 15-18 asteeseen viilennettynä.

Tuomio: Vaikka ei pärjääkään absoluuttisessa vertailussa upealle Patrono Noto Nero d’Avola -uutuudelle, on Chiaramonte hintaluokassaan erinomainen tilaisuus lajikkeen ja ylipäänsä koko mafiasaaren tarjonnan testaukseen.

(maahantuojan näytepullo)