Bischöfliche Weingüter
Tommi | 5.4.2014 | 01:48

Moselin-retken toinen päivä avautui asiallisesti 12 Bernkasteler Ring -viinin tastingillä. Tämä VDP:n kaltainen, mutta yksinomaan Mosel-Saar-Ruwerin alueeseen rajoittuva 32 laatutuottajan organisaatio reguloi, valvoo ja promoaa jäsentensä parhaita viinejä.

Perjantai ja Robinson?

Kepeän aamupäivän ja raskaan lounaan jälkeen suuntasimme Trierin kaupungissa toimivaan Bischöfliche Weingüter -viinitaloon, jonka piiitkän tynnyrivaraston päässä odotti 9 risukkaa talon eri tarhoilta. Yhtiökokonaisuuteen kuuluu kaksi muutakin tuottajaa ja omistajana häärää nykyaikana melko eksoottinen eläin eli katolinen kirkko. Keskiajalla tilan omistanut munkki meni nimittäin naimisiin ja myi vuosia myöhemmin tilan kirkolle jahvea hyvitelläkseen ja syntisen tekonsa vuoksi hävittyä taivaspaikkaansa havitellakseen.

Wanhat Fuder-tynnyrit palveluksessa

 

Tuoreempaa pystysyytä

Talo eroaa Moselin modernin laidan tuottajista etenkin tammen käytössä, sillä pitkä kellarikerros oli täynnä perinteisiä 1000 litran vetoisia, saksalaisesta tammesta värkättyjä Fuder-tynnyreitä. Osa näistä on jo 70 vuotta vanhoja ja niitä uusitaankin pikku hiljaa niukan saatavuuden (ja kassavirran – uusi tynnyri kustantaa 2 500 – 3 000 euroa kipale) asettamissa rajoissa. Tammen hyödyntämisessä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesti viinin maustamisesta, sillä pitkän käyttöiän lisäksi vain tynnyrien kansi ja pohja on paahdettu kevyesti. Esittelyä vetäneen enologi/viestintä- ja markkinointivastaava Anna Reimannin mukaan tynnyri tarjoaa täysin hapettomaan terästankkivalmistukseen verrattuna mahdollisuuden korostaa rypäleen ja terroirin aromeja – samoin kuin talon myös suosimat villihiivat. Erikoisuuksiin kuuluu myös 25 000 nimen vahvuinen postituslista, jolle myydään merkittävä osa tuotannosta. Listalla on jostain syystä paljon professoreita ja tohtoreita (tosin Saksassahan näitä riittää muutenkin yli tarpeen).

Iltapäivän happomenu

Schiefer Riesling Qualitätswein trocken 2012

Terästankkitavaraa. Erittäin vaalea keltainen, ”talon Riesling” päivittäiseen kulutukseen (kyllä, se on mahdollista). Rypäleet Saarin alueelta, perinteinen liuskekivimaaperä. Poikkeuksellisesti täysin rutikuivan oloinen, erittäin tuhti sitruksinen hapokkuus, suoraviivainen. Vakuuttava aloitus.

Ruwer Riesling Qualitätswein trocken 2012

Myös pääosin terästankin lapsi, vaikkakin pikku osa kävi tammessa. Ns. ”jokiviini”, Bischöfliche kun omistaa tarhoja sekä Moselin, Saarin että Ruwerin rannoilla ja näistä kaikista on portfoliossa oma vinettonsa. Sinistä liuskekiveä, jyrkät tarhat, jokikolmosten viilein ilmasto. Hedelmäisempi tuoksu, mutta suussa teräksisen kuiva, superhapokas, jää ikeniin minuutiksi, bony ass stuff.

Kanzemer Altenberg Riesling Spätlese trocken 2012

Tynnyrissä käynyt ja kypsynyt. Talon jyrkin ja myös suhteessa hyvin lämmin tarha Saarissa. Hyvin kevyttä tammea nenässä. Edellisiä voimakkaampi, mutta hapokkuus paremmassa tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Fritz Willi Riesling Qualitätswein feinherb 2012

Jyrkältä Friedrich-Wilhelm-Gymnasium -tarhalta, jonka nimi muokattu etikettiin houkuttamaan nuorempaa kuluttajaryhmää. Tuoksussa nallekarkkia sitruksen seassa. Puolikuivan puolella, mutta lopussa taittaa takaisin kuivaan.

Kaseler Nies’chen Riesling Spätlese feinherb 2012

Spätlese ei anna tuoksussa juuri lisäarvoa. Puolikuiva sokeripitoisuuden 20 g/l teknisellä luokituksella. Erittäin hapokas, mutta lopulta vähän tylsä ja simppeli, vaikka mukavia fenoleja pyöriikin pitkään poskien takaosissa. Spätlese-luokitus tuntuu jälkimaussa monipuolisuutena ja kypsyytenä, Rieslingin perusaromit aiempia paremmin esillä.

Scharzhofberger Riesling Kabinett 2012

Hyvin omaperäinen tuoksu aiempiin verrattuina: kevyttä hiivaisuutta jäljellä ja joukon tarkkanenäisimpien mukaan jopa pientä reduktiivisuutta. Klassinen kabinett: puolikuiva, herkullinen, tyypillinen… mutta auttamatta liian nuori. Edellisten happopommien jälkeen kaipaisi jopa lisää hapokkuutta.

Graacher Domprobst Riesling Spätlese 2012

Hieman lämpimämmällä Mittelmoselin alueella sijaitseva, harmaata liuskekiveä sisältävä jyrkkä tarha. Kypsää hedelmäisyyttä ja erinomainen tasapaino.

Kanzemer Altenberg Riesling Auslese 2010

Erinomainen suoritus. Sokeri 100, hapot 10. Kypsää hedelmää, korkeat hapot ja kevyttä jalohometta, joka varmastikin tulee vahvistumaan lisävuosien myötä. Ruokasuosituksina mainittiin mm. hapokkaat juustot, omenamurunen ja aprikoosia sisältävät herkut. Pääviesti: ruoassa pitää olla hapokkuutta. Ostin pullon.

Falkensteiner Hofberg Riesling Eiswein 2002

Upea, syvähkö kullankeltainen väri. Halolla päähän: trooppista hedelmää, kevyttä jalohometta, supermakea, mieletön konsentraatio, happoja löytyy. Ostin tätäkin mukaan.

Ostos #1

 

Ostos #2

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)

 



Dr. Pauly-Bergweiler
Tommi | 4.4.2014 | 00:32

Bernkastel-Kausin postikorttikylässä sijaitseva Pauly-Bergweilerin vinjettotalo on Moselin viinien merkittävä viejä ja jokiristeilyturistien suosikkikohde. Omistaja-vetäjä Stefan Paulyn tarjoama 12 Rieslingin maistatus tarjosi kiintoisia vertailukohtia eri tarhojen, makeusasteiden ja vuosikertojen välillä.

Picture perfect Bernkastel-Kues

700 000 pulloa vuodessa tuottavan talon päämarkkina on kohtalaisen yllättävä: Texas. Opimme, että siinä missä vientimarkkina suosii enemmän hedelmäistä ja puolikuivaa tai -makeaa risukkatyyliä, on kotimarkkina lähes täysin kuivien tulkintojen – tosin myös erikseen mainittuina Norja ja Suomi vetävät kuulemma myös pääosin kuivaa. Pelkkä keittiö ei selitä maiden eroja tässä suhteessa, sillä myös Thaimaassa kuiva tyyli on suositumpi vaikka voisi olettaa, että nimenomaan siellä hedelmäisempi ja makeahko tyyli toimisi paremmin paikallisen mätön kyljessä.

House of Herr Doktor

Täysin rutikuivaksi käytettyjä viinejä ei löydy juuri lainkaan vaan kaikkiin jätetään vähintään 6-7 litragramman sokeri pyöristämään happojen terävimpiä reunoja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että samaan kypsyys- tai makeuskategoriaan kuuluvat viinit ovat nykyisin selvästi makeampia kuin 25 vuotta sitten. Esimerkiksi tyypillinen spätlese-viini pyöri ennen 60-70 gramman hujakoilla, mutta nyt ollaan jo yli 100 grammassa.

Vuosikertojen erot ovat kohtalaisen suuria ja esimerkiksi vuodet 2013 ja 2014 vaikuttavat toistensa täydellisiltä vastakohdilta – 2013 on viileänä ja sateisena todella hapokas, kun taas 2014 on köynnösten kehityksen osalta tällä hetkellä peräti neljä viikkoa edellä viime vuotta.

Jyrkkä meininki Alte Badstube am Doktorbergin huipputarhalla

Omiksi suosikeikseni maistettujen viinien joukosta nousivat talon etelään suunnatulta lippulaivatarhalta tuotetut Bernkasteler alte Badstube am Doktorberg Riesling Spätlese Trocken 2011 sekä suuremmalta huipputarhalta niitetty nuori Wehlener Sonnenuhr Riesling Kabinett 2013. 50 grammaa sokeria litrassa sisältänyt herkku oli tunnelmaltaan puhdas ja kirkas sekä toki aivan liian nuori, mutta kyllä tämä tulee olemaan 10 vuoden päästä todella upea.

Hyvän vuosikerran 1976 Braunberger Juffer Riesling Auslesen huikean hieno kullankeltainen väri sekä aprikoosihilloinen ja jalohomeinen tuoksu nostivat odotukset turhankin korkealle – puolikuivan puolelle taittaneessa maussa botrytis dominoi turhan selvästi ja kokonaisuus jäi siten ohueksi. Illallisen yhteydessä nautittu, erään toisen tuottajan -75 olikin sitten huomattavasti mielenkiintoisempi.

Sieben acht, gute Nacht.

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)