Voihan vinetto goes Exotique: Makedonia
Tommi | 21.1.2014 | 23:59

Makedonia! Pohjatietoni tästä nuoresta maasta rajoittuvat suurelta osin sen kreikkalaisten kanssa käymään pitkään, kitkerään ja Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa asti käsiteltävään nimikiistaan. Vaikka nimikiista koskee myös viinien alkuperämerkintää ja Kreikka liittyy oleellisesti myös nykymuotoisen Makedonian valtion arviolta noin 2 500 vuoden mittaiseen viinihistoriaan, kierrämme tällä kertaa pikkumaisen politiikan ja siirrymme mahdollisimman nopeasti asiaan eli lähemmäs nykypäivää ja pullon sisälle.

Ollessaan osa Jugoslaviaa Makedonia oli tuon väkisin kasatun valtion ylivoimaisesti tärkein viinintuotantoalue, mutta heti Jugoslavian hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa Makedonian viinivolyymi romahti alle puoleen entisestä. 2000-luvulle tultaessa maa on kuitenkin pikku hiljaa saavuttanut tunnustusta viineistään, kun laatuun keskittyminen on alkanut tuottaa mielenkiintoisia tuloksia. Tärkeimmät vientimaat löytyvät vielä toistaiseksi naapureista, mutta maan viinejä voi nykyään löytää ympäri Eurooppaa – myös Suomesta (kts. arvio alla).

Useampaankin otteeseen alkuperäisasustaan muuttunut Makedonian valtion lippu symboloi vapauden aurinkoa.

Keskinen Itä-Eurooppa ja Balkanin niemimaa ovat paikallisten rypälelajikkeiden luvattuja mantuja, vaikka alueilla viljellään laajalti myös ns. kansainvälisiä lajikkeita. Makedonia ei tee poikkeusta ja perusviljojen (mm. Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay, Sauvignon Blanc) lisäksi tärkeimpiä ovat punaisista mm. Vranec – Makedonian yleisin lajike – ja Kratosija sekä valkoisista mm. Welschriesling / Laški Rizling ja Žilavka.

Keski-Makedoniassa sijaitseva Tikvešin tasanko on maan viinintuotannon keskus ja se on antanut nimensä myös vuonna 1885 perustetulle, Kaakkois-Euroopan suurimmalle viinintuottajalle. Kommunistihallinnon kaatumisen jälkeen suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut ja velkataakan alle pusertunut viinitalo löysi pelastajansa vuonna 2003 yksityisestä sijoittajaryhmästä, jossa on mukana mm. kuuluisan Skopjen panimon entinen vetäjä.

Vanhojen velkojen maksu, nopeassa tahdissa tehdyt miljoonaluokan investoinnit uuteen kalustoon ja teknologiaan sekä laatuun keskittyminen määrän sijaan nostivat Tikvešin nopeasti kuiville ja ulos velkavankeudesta. Samalla välttämätön muutos vanhanmallisesta suunnitelmataloudesta kohti markkinavetoisuutta on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi palaksi syöttää paikallisille viljelijöille. Kun rypäleistä maksetaan laadun (sokeripitoisuus) eikä painon (vesipitoisuus) perusteella, on viljelijän vastuu aivan eri luokkaa, mutta samalla myös laatuero vanhaan huikea.

Huolimatta lupaavista merkeistä edessä on vielä satoja markkinointitapahtumia ja useita riittävän laadukkaita vuosikertoja ennen kuin Makedonian viinit nousevat peruskuluttajan tutkaan. Alkon valikoiman ainokainen on onneksi ehdottomasti tutustumisen arvoinen tuttavuus, joka herättää ainakin tässä varauksettomassa viini-intoilijassa kiinnostuksen maan tarjonnan laajempaankin tutkimiseen.

Arvio: Tikveš Vranec Special Selection 2011

Alko 429777 (10,24 e)
Rypäleet: Vranec  100 %
Maa / alue: Makedonia / Tikveš (Skopjen seutu)
Tuottaja: Tikveš

Tikveš Vranec Special Selection 2011

Kuva: Alko

Taustaa: Vranac on Montenegrosta peräisin oleva alkuperäislajike, jota viljellään myös naapurimaissa Makedoniassa (jossa kirjoitusmuoto on siis Vranec) ja Serbiassa. Sana ”Vranac” tarkoittaa vahvaa mustaa oria ja niinpä lajikkeesta tehdyt tummanpuhuvat viinit on aikojen saatossa yhdistetty mielikuvissa mm. voimaan ja menestykseen. Uusi, paikallinen rypälelajike maistomuistojen lokerikkoon on aina plussaa!

Silmä: Läpinäkymättömän tumma, todella nuorekas purppura.

Nenä: Välittömästi pullon avaamisen jälkeen tuoksumaton pinnalla leijuu epämiellyttävää lehmänlantaa, joka kuitenkin katoaa parin tunnin dekantoinnilla. Mielenkiintoinen tuoksu viittaa tämän jälkeen karpalotiivisteeseen, punaherukkamehuun ja multaan. Mukana on kuitenkin myös hapankirsikkaa, kevyttä luumua ja ripaus mausteita.

Suu: Täyteläinen, tanniininen, hapokas, korkeahko alkoholi. Huikea marjaisuuden konsentraatio! Yhdistettynä tuhtiin rakenteeseen lopputulos on hyvin persoonallinen viinin ilmentymä. Kevyt mausteisuus monipuolistaa kokonaisuutta, vaikka nuoren viinin primääriterä jyrääkin vielä muut elementit armotta alleen.

Käyttö: Kokeile ehdottomasti ensin sellaisenaan arviointikulmasta käsin – on tämä sen verran erikoinen tapaus. Sen jälkeen vaatii ruokapöytään reippaan punaista lihaa.

Tuomio: No huh huh! Tähän tiivistyy Exotique-sarjan koko idea: uusia, puhtaan paikallisia elämyksiä ennestään täysin tuntemattomilta alueilta. Viiniharrastajan hifistelystä riisutussa, puhtaassa nautintomielessä tämä on kuitenkin vielä aivan liian nuori ja niinpä toinen pulloni matkaa muutamaksi vuodeksi Katajanokan kellariin. Lajikkeen intensiivinen aromiprofiili tuntuisi kestävän myös astetta tuhdimman tammikäsittelyn, joten sellainenkin versio olisi erittäin mielenkiintoista testata tulevaisuudessa. Vranec ja Makedonia saivat minusta potentiaalisen fanin. Muista kuitenkin varoitus: ei herkkäsuille.

(maahantuojan näytepullo)

 



Voihan vinetto goes Exotique: Moldova
Tommi | 17.1.2014 | 18:00

Että ihanko oikeasti??? Tämä oli ensireaktioni nähdessäni moldovalaisen valkoviinin Alkon uutuuksien listalla viime vuoden toukokuussa. Veikkaanpa, että en ollut ainoa.

Asiaa tarkemmin selviteltyäni paljastui taas kerran (kuten niin monen muunkin Itä-Euroopan maan kohdalla), että kyseessä on todella vanha viinikulttuuri, jonka historia on yhtä kiehtova kuin ylipäänsä koko Mustanmeren ympäristön. Maa elää edelleenkin pitkälti viinistä, sillä viinien myynnistä saatavat tulot muodostavat vuositasolla huikeat 15 prosenttia koko pienen valtion bruttokansantuotteesta!

Moldovan viinintekoperinteet ulottuvat tuhansien vuosien taakse ja maan viininvalmistus on vuosisatojen aikana kokenut komeita nousuja ja vielä komeampia romahduksia. Rakkaan Wikipedian ja Jancis Robinsonin järkälemäisen viiniraamatun mukaan viini oli jo keskiajalla eräs maan tärkeimmistä vientituotteista, mutta sitä seuranneella ottomaanien monisataavuotisella valtakaudella tämä jalo juoma kiellettiin lailla (olenko muuten kertonut, että en ole koskaan erityisemmin pitänyt ottomaaneista?). Ensin Venäjän ja sitten Neuvostoliiton vallan aikana Moldovan viiniteollisuus nousi koko valtakunnan suurimmaksi, kunnes peräkkäiset maailmansodat raunioittivat sekä viinitarhat että koko paikallisen viiniteollisuuden.

Valtio-omisteisen tuottajan Milestii Micin käsittämättömissä 200 km pitkissä kellareissa muhii Guinnessin ennätysten kirjankin mukaan maailman suurin yksittäinen viinikokoelma – noin 2 miljoonaa pulloa alkaen vuosikerrasta 1969. Kuva: Wikipedia

1950-luvulla alkaneiden uudelleenistutusten jälkeen länsimaihin on saatu viiniaiheisia uutisia lähinnä Moldovan viinien boikotteihin johtaneista diplomaattisista konflikteista Venäjän kanssa – ensin vuonna 2006 ja uudestaan viime vuonna. Pitkälti maan aikeista lähentyä EU:n kanssa johtuvat boikotit ovat merkittävästi vahingoittaneet paikallisia viinitaloja valtion budjetista puhumattakaan, sillä Venäjä on Moldovan viinien suurin vientikohde. Saapa nähdä, mitä uutta Moldovan ja Georgian marraskuussa allekirjoittama kumppanuussopimus EU:n kanssa vielä aiheuttaakaan viinipuolella – vai aiheuttaako mitään.

Nyt siis kuitenkin myös Suomeen on saatu maistiaisia valkoviinin muodossa. Château Vartely on eräs merkittävimmistä yksityisistä tuottajista ja keskittyy kansainvälisten lajikkeiden viljelyyn kaikkiaan kolmen eri brändin alla. Kellarit ja maisteluhuoneet ovat kuvien perusteella upeat ja majoitustilat ravintoloineen hulppeat.


Arvio: Château Vartely Sauvignon Blanc 2010

Alko 584387 (10,33 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc
Maa / alue: Moldova / Codrun viinialue maan keskiosassa
Tuottaja: Château Vartely

Château Vartely Sauvignon Blanc

Kuva: Alko

Keskisyvä keltainen. Aromikas tuoksu, jossa mustaherukkaa, sitrusta ja kevyttä tropiikkia sekä omenaa. Kuiva maku on melko tuhti ja tuoksua selvemmin myös yrttinen. Keskihapokas, luokkaa ihan jees. Hauska kuriositeetti, vaikkakin jälleen kerran olisi kiintoisampaa testata paikallisia lajikkeita – Sauvignon Blanc kun on monien muiden lajikkeiden tavoin jo ”tehty loppuun” vuosia sitten.

 



Voihan vinetto goes Exotique: Libanon
Tommi | 15.1.2014 | 07:15

Riippumatta kunkin suhtautumisesta uskonasioihin on ajoittain paikallaan kumartaa kiitokset viininystävien iloksi aikojen saatossa ahkeroineiden kirkonmiesten suuntaan. Monissa maissa nimenomaan luostarit ovat aina viime vuosisadalle asti vastanneet laajalti sekä viiniin liittyvästä tieteellisestä kehityksestä että sen varsinaisesta viljelystä ja valmistamisesta. Näin myös Libanonissa, Voihan vineton Exotique-sarjan tämänkertaisessa kohteessa.

Viinitarha Bekaan laakson maisemissa

Libanon on pieni, mutta ajoittaisten konfliktien karaisema pippurinen laatuviinien tuottaja. Tietolähteestä riippuen noin 10-15 miljoonan litran vuosituotannollaan maa majailee tuottajamaiden listalla sijan 40 paikkeilla. Pitkän, yli kilometrin korkeudella sijaitsevan Bekaan laakson – tai oikeastaan tasangon – suotuisa asema kahden vuorijonon välissä takaa rypäleille kuivan kesän ja pitkät, ennustettavat kasvukaudet. Suuren päivä- (30C) ja yölämpötilojen (12C) eron tulkitaan viinimaailmassa yleisesti vaikuttavan positiivisesti viinien aromikkuuteen ja raikkauteen pidentämällä kasvukautta ja säilömällä rypäleiden luontaista hapokkuutta. Lokakuussa maahantuojan tilaisuudessa tapaamani Château Ksaran vientipäällikkö-viinintekijä Elie Maamarin mukaan keinokastelua ei tarvita, koska keväällä tarhat kastelee talvella satanut lumi ja myöhemmin kesällä sadetta saadaan yleensä sopivasti.

Vaikka monissa länsimaissa Château Musar on se tunnetuin libanonilainen viinitalo, on maan noin 40 tuottajasta ylivoimainen ykkönen silti kansallismonumentin asemasta nauttiva Château Ksara, eräs koko maan tunnetuimmista brändeistä. Tuoreimman paavinkin edustaman jesuiittaveljeskunnan vuonna 1857 perustama Château Ksara on Libanonin vanhin ja suurin viinitalo. Ironista sinänsä, että juuri tämä monien pääsiäispöytien (kts. viiniarvio alla) suosikkituottaja myytiin Vatikaanin mahtikäskyllä 1970-luvulla paikallisille liikemiehille. Ksaran tuotannosta vastaavat pääosin ranskalaiset viinintekijät, mikä näkyy myös mittavaa vientimenestystä saaneiden tuotteiden tyylissä.

Molemmat Alkosta löytyvät libanonilaiset viinit ovat Ksaran käsialaa. Seuraavassa lokakuussa 2013 maahantuojan järjestämässä tastingissä raapustamani arviot viineistä.


Punaviini: Château Ksara Reserve du Couvent 2010

Alko 490447 (11,48 e)
Rypäleet: Syrah, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Libanon / Bekaa Valley
Tuottaja: Château Ksara

Kuva: Alko

Kolmen perinteisen ranskalaisen rypälelajikkeen sekoite kuumalta kesältä 2010 on väriltään keskisyvä, reunoiltaan kevyesti tiilenpunaan vivahtavan rubiini. Herkullinen ja sopivasti kehittynyt tuoksu on mukava sekoitus tummaa kirsikkaa, punaisia marjoja, mustaherukkaa, lakritsia, kevyttä pippurisuutta ja tammea. Keskitäyteläisen maun hedelmä, alkoholi sekä kohtalaiset tanniinit ja hapot ovat erinomaisessa tasapainossa. Maukas, marjainen perusvire on samalla ranskalaistyyppisen hillitty ja saa monipuolisuutta tammikypsytyksen tuomasta mausteisuudesta. Lammas ja muut punaiset lihat toimivat viinin kanssa hienosti esimerkiksi padan tai paahtopaistin muodossa ja myös kypsät juustot saavat siitä hyvän kumppanin. Erinomaisen hinta-laatusuhteen viini on mm. nassakka pääsiäisen ruokajuoma, vaikka soveltuukin myös sellaisenaan nautiskeluun. Tarjoile 16-18 asteessa.


Valkoviini: Château Ksara Blanc de Blancs 2011

Alkon tilausvalikoima 946537 (13,54 e)
Rypäleet: Chardonnay, Sauvignon Blanc, Semillon
Maa / alue: Libanon / Bekaa Valley
Tuottaja: Château Ksara

Kuva: Château Ksara

Tämä valkku tuli Alkon tilausvalikoimaan lokakuussa 2013. Hauska Chardonnayn, Sauvignon Blancin ja Semillonin sekoite 20-30 –vuotiaista köynnöksistä paranee teoriassa joka vuosi etenkin Chardonnayn osalta köynnösten kerätessä lisää maileja. Vaalean keltaisen viinin tuoksu on hieno ja persoonallinen: kevyen kermaista trooppista hedelmää, ruohoista yrttiä sekä ripaus parin kuukauden tammivisiitin tuomaa vaniljaa. Suutuntuma on kuiva ja tuoksuun nähden yllättävän mineraalinen ja hapokas. 13 voltin alkoholi tuhdistaa kokonaisuutta. Vaatii ruokaa seurakseen – possua, savukalaa, paistettua rasvaista kalaa, itämaiset kastikkeet.

 



Voihan vinetto goes Exotique: Brasilia
Tommi | 13.1.2014 | 20:26

Brasilia ei tule monella mieleen seuraavan lomakauden viinimatkakohteita pohtiessa ja punnitessa. Sambamaa on kuitenkin jo 15. sijalla maailman viinintuottajien joukossa ja vuonna 2011 elämän eliksiiriä herutettiin maan rypäleistä peräti 345 miljoonan litran verran.

Viinin viljely päiväntasaajan kuumuudessa ja kosteudessa ei tunnetusti ole laadun resepti. Brasilian viinintuotanto onkin jo lähes alkuperäisten italialaissiirtolaisten ajoista eli 1800-luvun lopulta asti keskittynyt aivan maan eteläisimpään (lue: viileimpään) osaan, jossa Rio Grande do Sulin osavaltion naapureina ovat lännessä Argentiina, etelässä Uruguay ja idässä Atlantti.

Melkein päiväreissun päässä toisistaan: Rion Copacabana ja etelän viinitarhat. Kuvat: Wikipedia ja gobrazilwines.com

Viime kesänä tapaamani brassikollegan mukaan etenkin paikalliset kuohuviinit uppoavat Brasilian suurkaupungeissa kansaan, mutta kotimaan viinikulttuurin saralla on silti vielä paljon tekemistä. Kuten englantilainen kuohuviini Lontoon olympialaisissa vuonna 2012, paikallinen viini virtaa myös ensi kesänä Brasiliassa järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa ja saa siten varsinkin kotimaassaan väkevän markkinointibuustin – varsinkin, jos kotijoukkue selviää pitkälle. Kantaako huuma kisojen jälkeen vientimarkkinoilla onkin sitten ihan toinen juttu.

Joka tapauksessa pidemmän aikavälin suosio vaatii nähdäkseni kolmea asiaa: 1) laatu on kohdallaan, 2) hinnoittelu on riittävän kilpailukykyistä ja 3) tarjolla on jotain, millä erottua über-kilpailluilla ja lähes 30 miljardin (!) litran kyllästämillä maailmanmarkkinoilla. Alkon valikoimista tällä hetkellä löytyvät kaksi tuotetta eivät varsinaisesti nosta suupieliä kattoon, joten töitä riittää – tosin lienee myös selvää, että Alkoon ei ole onnistuttu haalimaan ihan niitä edustavimpia esimerkkejä maan potentiaalista kertomaan. Kenties MM-huuma tuo tähänkin parannusta?


Punaviini: Serra Nevada 2011

Alko 499847 (9,79 e) (huom. poistuva tuote eli viimeisiä viedään – tosin kyllä tätä näkyy vielä kohtalaisesti löytyvän)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Merlot
Maa / alue: Brasilia / Serra Gaúcha ja Campanha Gaúcha
Tuottaja: Vinhos Salton

Kuva: Alko

Melko syvä rubiini, reunoilla sopivassa valossa aavistus oranssia. Tuoksussa Beaujolais’maista henkeä: vadelmaa ja muita marjoja, kevyttä mausteisuutta. Taustalla lilluu epämiellyttävä aavistus pari päivää seisonutta kukkamaljakon vettä. Suutuntuma korkeintaan keskitäyteläinen, vähätanniininen ja keskihappoinen, jälkimaku lyhyehkö. Toimii kohtuullisesti esimerkiksi kermaisen pastan kera, mutta kuuluu silti kokonaisuutena sarjaan no jaa. Käytettyjen rypälelajikkeiden ominaispiirteitä ei tästä kyllä löydä edes MS tai MW, joten viinin pointti ei oikein aukea.

(maahantuojan näytepullo)


Kuohuviini: Miolo Cuvée Tradition Brut

Alko 573377 (23,00 e)
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
Maa / alue: Brasilia / Vinhedosin laakso, Serra Gaúcha
Tuottaja: Miolo

Kuva: Alko

At last: samppanja-, eikun virallisesti siis perinteisellä menetelmällä valmistettu brassikuohari Alkossa (lokakuun uutuus). Hyvin, hyvin vaalea keltainen. Tuoksu on kevyen paahteinen ja sitruksinen, mutta samalla hyvin erikoinen – etten sanoisi jopa epäpuhdas. Myös maussa on reipasta ja hapokasta sitrusta ja ihan miellyttävää paahdetta. Huolimatta samasta metodista ja rypälelajikkeista viini on täysin erilainen samppanjoihin verrattuna, mikä voi joskus toki olla plussaakin – nyt kuitenkaan ei. Preferoin siis tämän sijaan ehdottomasti sitä 25 euron viljelijäsamppista. Maistoin tätä toistamiseen vielä uuden vuoden alla sokkona toteutetussa Ilta-Sanomien samppanja- ja kuoharitestissä ja tuomioni oli silloinkin hyvin samansuuntainen: orastavaa outoutta.

 



Voihan vinetto goes Exotique: Romania
Tommi | 12.1.2014 | 08:00

Romania on monien muiden Itä-Euroopan maiden tapaan eräs maailman vanhimmista viinimaista. Peräti 6000 vuoden mittaisen historian jälkeen volyymit ovat – vaikkakin laskussa – edelleenkin kunnioitettavat ja useimmille lieneekin yllätys, että maa oli vuonna 2011 maailman 13. suurin viinintuottaja mm. Itävallan ja Uuden-Seelannin edellä. Nimenomaan viini on jo vuosisatojen ajan ollut Romanian alcoholic drink of choice – esim. meillä kotomaassa on siihen vielä matkaa.

Alkosta löytyvä Ferma Noua Murfatlar Late Harvest Chardonnay 2011 saa pitkäripaisen parhaana ja ainoana maansa edustajana kunnian olla ensimmäinen romanialaiseni. Eräässä Prahan tasokkaassa syöttölässä tarjoiltiin kylläkin kerran jotain vastaavan tyyppistä late harvest Chardonnayta – joten ken tietää.

Paikallisen sijoittajaryhmän vuodesta 2000 enemmistöomistaman Murfatlarin viinitalon valtaisat viinitarhat nauttivat Mustanmeren temperoivasta vaikutuksesta muuten mannermaisen kuumien kesien ja nenää nipistävien talvipakkasten puristuksessa. Nettisivujen mukaan erilaisia palkintoja näkyy pudonneen talolle ihan mukavasti.

Vielä ennen asiaan pääsyä pitää taas avautua vähän edellisen Exotique-postin tyyliin, notta miksi ihmeessä monopolin ainoaksi romanialaiseksi on poimittu maailman laajimmin viljelty valkoinen rypälelajike (toim. huom. todelliset viininörtit toki tietävät epsanjalaisen Airénin pitävän tilastoissa ykkössijaa, mutta sen pääasiallinen käyttö taitaa olla viinin sijaan brandyn valmistuksessa), kun tarjolla olisi voinut olla myös useamman potenssin verran kiinnostavampia paikallisia lajikkeita. Siis sellaisia kaikkien tuntemia herkkuja kuten Grasă de Cotnari, Fetească regală tai Tămâioasă Românească. Punaisista lajikkeista puhumattakaan.

Arvio: Ferma Noua Murfatlar Late Harvest Chardonnay 2011

Alko 528507 (8,96 e)
Rypäleet: Chardonnay 100 %
Maa / alue: Romania / Murfatlarin kylä ja sen ympäristö, Dobrogean tasanko
Tuottaja: Murfatlar Winery

Kuva: Alko

Silmä: Kirkas, keskisyvä kullankeltainen.

Nenä: Ei kovin voimakas, mutta silti selvästi hunajainen ja ananaksinen.

Suu: Hyvin makea. Ananasta, hunajaa, aprikoosia ja lopussa hieman jalohomeinenkin fiilis. Hapokkuutta nousee jälkimaussa ihan kivasti esiin, mutta sitä saisi jäännössokerin määrään nähden olla hieman enemmänkin. Heti avaamisen jälkeen jälkimaussa oli erittäin epämiellyttävää poltetta ja mieli kyllä teki kaataa tämä suoralta kädeltä viemäriin. Polte kuitenkin katosi parin päivän jääkaappisäilytyksessä, joten tässä taitaa/taisi olla liikaa rikkiä tai jokin muu reippaalla ilmauksella pääosin korjautuva tekninen vika. Onko kyseessä pullokohtainen vika vai ei – siihen en pysty yhden pullon otoksella ottamaan kantaa.

Käyttö: Sauternes-viinit mieleen tuovana toiminee kohtuullisesti samantyyppisten ruokapartnerien kanssa, vaikka onkin kaikin puolin kepeämpi. Maksapatee tai trooppisella hillolla tuunatut linturuoat lienevät varmimmat nakit. Viilennä 6-8 asteeseen.

Tuomio: Niinpä. Viittaan edelleen johdantotekstiin, sillä eihän tämä kyllä Romanian viinien tasosta mitään kerro. Late harvest Chardonnayna toki jonkinlainen kuriositeetti, joten siitä pisteet kotiin.

(maahantuojan näytepullo)

 



Voihan vinetto goes Exotique: Intia
Tommi | 11.1.2014 | 07:30

Jälleen yksi viinineitsyys tuli korkattua, kun blogin Exotique-sarjaa jatkaa tänään intialainen Sula Zinfandel. Parin kuukauden nimellistä tynnyripyrähdystä lukuun ottamatta viini on terästankkitekoa eikä sen rypälevalinta yllätä – olihan toisena 90-luvun puolivälin jälkeen perustettujen tarhojen istuttajana talon kalifornialainen viinintekijä.

Intia on viinimaana useimmille täysin tuntematon suuruus, mutta sen viinituotanto ja viinien tunnettuuden kasvu ovat joka tapauksessa vahvassa kasvussa. Viime vuosikymmenen aikana Intian viiniteollisuus kasvoi keskimäärin rapsakkaa 25-30 prosentin tahtia eikä tahti ole siitä juurikaan hidastunut.

Kaikkiaan noin 100.000 hehtaarin laajuiset rypäletarhat ovat levittäytyneet koko maahan sen luoteisosista aina eteläisimpiin osavaltioihin asti. Maharashtran ja Karnatakan osavaltiot kattavat kuitenkin yhdessä yli 90 % istutuksista ja lähes 80 % tuotetuista rypäleistä. Viinien tuotantoon käytetään laajasta viljelyalasta huolimatta vain 1-2 prosenttia kerätyistä rypäleistä. Sää, maaperä ja muut viljelyolosuhteet (kuten myös tarhojen hinta) vaihtelevat pitkässä maassa suuresti – aivan kuten Euroopassa vaikkapa Saksan ja Italian välillä.

Sula Vineyards on kasvanut perustamisensa jälkeen aggressiivisesti. Nykyisellä 6,5 miljoonan pullon vuosivolyymillä se on jo maan suurin viinintuottaja, mikä on kova saavutus huomioiden yhtiön vain 15 vuoden historian. Maan viiniteollisuus on kuitenkin jatkuvassa myllerryksessä ja voimasuhteet saattavat ulkomaisten investointien myötä muuttua nopeastikin. Sula Zinfandelin ”kotona” Nashikissa mm. Moët & Chandon rakentaa parhaillaan omaa tuotantolaitostaan.

Arvio: Sula Zinfandel 2011

Alko 422457 (11,30 e) (Huom. Alkossa jo tuore vuosikerta 2012)
Rypäleet: Zinfandel 100 %
Maa / alue: Intia / Nashik ja Dindori
Tuottaja: Sula Vineyards / Nashik Vintners

Kuva: Alko

Silmä: Erittäin syvä rubiininpunainen.

Nenä: Melko aromikasta vadelmaa, tummaa kirsikkaa ja mausteisuuden tuntua.

Suu: Täyteläinen, tuhdin hedelmäinen, keskitanniininen, melko matalahappoinen. Korkea alkoholi tuntuu, mutta ei häiritse. Tuhti ja lähes hillomaisen tumma hedelmä seuraa tuoksun aromeja ja jälkivaikutelma on kohtuullisen makoisa. Alkoholi lämmittää nielussa pitkään.

Käyttö: Reilun yrttiset lihapadat, tuhdit grilliruoat, kesäinen noutopöytä. Viilennä 14-16 asteeseen.

Tuomio: Zinfandel straight from California, eikun siis India. Ei mitenkään huono – mutta miksi tehdä tällaista tavaraa vientimarkkinoille, kun samaa kamaa saa riittämiin ”alkuperäisenäkin” versiona (tosin Zin tulee monien amerikkalaisten järkytykseksi alun perin Euroopasta)? Kiintoisa kysymys lieneekin: kun viinin kuriositeettiarvo romahtaa ensimmäisen pullon jälkeen, niin moniko jaksaa ostaa toisen? No miksipä ei, mutta intialaisuuden lisäarvo loppuu tässä joka tapauksessa etikettiin.

(maahantuojan näytepullo)

 



Voihan vinetto goes Exotique: Kiina
Tommi | 6.1.2014 | 16:00

Voihan vineton Exotique-sarjan aloittaa elämäni ensimmäinen kinkkiviini. Kinky? Let’s see.

Tuottaja Dynasty on jo 1980-luvun alussa ennakkoluulottomasti perustettu Kiinan valtion ja ranskalaisen Remy-Martinin yhteisyritys – talk about early birds! Yhtiö on nykyisellään eräs Kiinan suurimmista ja tunnetuimmista tuottajista ja pullotteita löytyy Alkon hyllyjen lisäksi lukuisista muistakin vientimaista. Talolla on koko Kiinan suurin kellari (vaatimattomat viisi hehtaaria tynnyreitä) ja myös isolla rahalla pykätty, luvalla sanoen hieman erikoinen ranskalaistyyppinen ”château”. Kuvia paikan päältä löytyy esim. tästä Tour-Beijing.comin blogista.

Arvio: Dynasty Jinwangchao Cabernet Sauvignon 2008

Alko 433737 (10,98 e) (Huom. Alkon tiedoissa on toistaiseksi vuosikerta 2007)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 100 %
Maa / alue: Kiina / Ningxian provinssi
Tuottaja: Dynasty Winery

Kuva: Alko

Silmä: Erittäinkin syvä. Kehittynyt, reunoilta jo hieman oranssiin vivahtava rubiini.

Nenä: Kehittynyt, mutta 5 vuoden ikäisenäkin vielä reilun tamminen. Taustalla mm. kirsikkaa, mustaherukkaa, lakritsia ja nahkaa. Aikansa kun tuoksuttelee, niin hajuepiteeli alkaa turtua tammeen ja muut aromit nousevat paremmin esiin.

Suu: Tammi dominoi tässäkin niin selvästi, että hedelmän jämät jäävät statistin rooliin. Tanniinit ovat keskirunsaat ja suutuntumaltaan miellyttävät – samoin hapokkuus on tasapainossa muun kokonaisuuden rinnalla. 14 voltin alkomahoolia ei edes huomaa. Jälkivaikutelma on suuta kuivattava, tamminen, nahkainen ja paahteinen.

Käyttö: Ronskien liharuokien kanssa. Toimi hyvin mehukkaan ulkofilepihvin kanssa.

Tuomio: Mielenkiintoisen kehittynyt tapaus, joka olisi vähemmällä tammella kenties hyvinkin tyylikäs setti. Nyt kuitenkin tammisuus peittää hedelmän lähes täysin alleen. 50 000 neliön tynnyrimerta voisi huoletta hieman karsia, jottei kaikkea ole taloudellisuuden nimissä pakko tammittaa piloille. Kyllä tämä kuitenkin herätti mielenkiinnon myös muihin kinuskituotteisiin.

(maahantuojan näytepullo)