Alkon uutuudet / kesäkuu 2014
Tommi | 24.6.2014 | 20:15

Voihan vinetto testasi jälleen läpi Alkon uutuudet, jotka tarjoavat kesälomien ratoksi useita tutustumisen arvoisia pullotteita sekä valkoisten että punaisten pataljoonista. Etenkin kolme hienosti kypsynyttä herkkua saivat monopolin nuoreen ja suoraviivaiseen peruskauraan kyllästyneen nenäni villiintymään lähes euforiseen kesätunnelmaan. Enää tarvitaan se kesä.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Matarromera Prestigio 2005 (PUNA)

Alko 484297 (29,90 e)
Rypäleet: Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Merlot
Maa / alue: Espanja / DO Ribera del Duero
Tuottaja: Matarromera

Jo lähtökohtaisesti on mahtavaa saada monopolin valikoimaan valmiiksi kypsytetty Ribera del Duero. Läpinäkymättömän syvä tiilenpuna. Herkullinen, jo mukavasti kehittynyt profiili tarjoilee kuivattuja hedelmiä, mausteita ja jopa suklaata. Maku on täyteläinen ja tanniininen hedelmähappojenkin tukiessa kokonaisuutta hyvin. Tuhti ja konsentroitunut maku kantaa pitkälle jälkimakuun ja kokonaisuus on silti suhteellisen raikas. Hieno viritys, joka kestää kellarissa vielä toiset 9 vuotta. Tanniinit kipristelevät ikenissä vielä pari minuuttia nielaisun jälkeen. Tuhdeille liharuoille.

McGuigan Bin 9000 Semillon 2007 (VALKO)

Alko 573077 (24,50 e)
Rypäleet: Sémillon
Maa / alue: Australia / Hunter Valley
Tuottaja: McGuigan Simeon Wines

Hunter Valleyn legendaarisia Semillon-viinejä näkyy Alkon hyllyillä aivan liian harvoin, mutta nyt valikoimaan on saatu jo mukavasti vuosia vyön alle kerännyt McGuiganin tuotos. Tämän kohdalla rehellisesti sanoen toivoin etukäteen, että laatu vakuuttaisi. Keskisyvää lähestyvä kullankeltainen. AAAAH, mikä ihana tuoksu. Keltaluumu, reilu yrttisyys ja pulloiän suoma kevyt petrooli sulautuvat kepeän 11 voltin myötä leijuvan seksikkääksi valkoviinikokemukseksi. Reilu hapokkuus suo vielä useita kellarivuosia lisää. Ostoslistalle meni.

Quinta da Bica Reserva 2004 (PUNA)

Alko 449307 (20,10 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Alfrocheiro, Jaen, Tinta Roriz
Maa / alue: Portugali / DOC Dão
Tuottaja: Quinta da Bica

Pienen perhetuottajan kymmenvuotias punkku Portugalin pohjoisen puoliskon keskiosista. Erittäin syvä rubiini/tiilenpuna. Ikääntynyttä vuosikertaportviiniä muistuttava tuoksu viestii kuivattuja hedelmiä, nahkaa ja mausteita – maan kuningaslajike Touriga Nacional hieroo jälleen hajuepiteeliä nautinnollisesti. Täyteläinen ja tanniininen maku seuraa tuoksua ja on kerrassaan hieno. Kypsyy hyvin vielä 5-8 vuotta. Alan pikku hiljaa olla vahvasti sitä mieltä, että Portugali ei juurikaan petä 20+ –hintaluokassa.


KIITETTÄVÄT

Belgvardo Vermentino 2013 (VALKO)

Alko 513027 (14,90 e)
Rypäleet: Vermentino
Maa / alue: Italia / IGT Toscana
Tuottaja: Marchesi Mazzei

Mielenkiintoinen ja ruokaviinien luvattu lajike, tällä kertaa Toscanan länsirannikolla sijaitsevalta Maremman viinialueelta. Vaalea keltainen. Erittäin kutsuva tuoksu, jossa kypsää sitrusta, karviaismehuisuutta ja yrttejä. Rapsakka hapokkuus tekee tästä erinomaisen ja monipuolisen ruokaviinin.

Roger Champault Sancerre les Pierris Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 480987 (15,43 e)
Rypäleet: Pinot Noir
Maa / alue: Ranska / AC Sancerre
Tuottaja: Roger Champault

Pinot Noirista puserrettu ja paremmin Sauvignon Blanceistaan tunnetun Sancerren alueen perherosé. Houkuttavan haalea pinkki. Herkullinen tuoksu, jossa jo etukäteen maukkaan oloista punaista marjaa. Erittäin hapokas ja pari päivää liian raa’an punaherukan dominoima makumaailma on erittäin raikas. Toimii.

Rotari Rosé Brut 2010 (KUOHU)

Alko 571003 (3,88 e / 0,20 l piccolo-pullo, kokonainen pullo on 13,95 e)
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
Maa / alue: Italia / DOC Trentino
Tuottaja: Mezzacorona

Suuren osuuskuntatuottajan maukas Brut on jo kokeiltu aiemmin ja odotukset tähänkin vuosikertakuohuvaan olivat korkealla. Todella kaunis oranssin ja pinkin rakkauslapsi. Hentoa punaista marjaa ja kevyttä paahteisuutta. Maukas, hienostuneen hedelmäinen ja punaherukkaisen vadelmainen kokonaisuus. Mukavat, pienet kuplat. 3,5 vuoden ikä ei tunnu vielä missään vaan tämä – tai ainakin normipulloon pakattu versio – kestäisi varmaankin toisen mokoman. Hieno aperitiivi, salaatit, kevyet kala- ja äyriäisruoat, sushi. Jes!

Santa Helena 100+ Parras Viejas Cabernet Sauvignon 2011 (PUNA)

Alko 443067 (29,90 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Chile / Colchagua Valley (Rapel)
Tuottaja: VSPT

Yli satavuotiaista köynnöksistä puserrettu chileläinen – hei Old World, repikää siitä! Syvä, tiilenpunaan reunoilta taipuva rubiini. Mustaherukka ja -pippuri nousevat keihäänkärkenä esiin tammenkin maustamasta tuoksusta. Pelot yliuutetusta uuden maailman pommista häipyvät onneksi taustalle herkun valuessa parempaan talteen pitkin limakalvoja. Täyteläinen – kyllä. Tanniininen – kyllä. Fokusoitunut – kyllä. Hilloinen – ei. Melko elegantti vanhojen köynnösten taidonnäyte melkein kohtuuhintaan.

Tarapaca +Plus Organic Red Blend 2011 (PUNA)

Alko 420157 (15,99 e)
Rypäleet: Syrah, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot
Maa / alue: Chile / DO Maipo Valley
Tuottaja: Viña Tarapacá

Syvä purppura. Bordeaux-blendiä muistuttava tuoksuprofiili on yllättävän nuorekas ja raikas. Makuunkin seuraavat boysenmarja ja mustaherukka yhdistyvät maukkaasti kevyeen savuisuuteen ja mausteisiin. Tanniinit ovat reippaat, joten tässäpä erinomainen nuori viini punaiselle lihalle. Viini onnistuu olemaan makoisa menemättä liiallisuuksiin konsentraation, uutoksen tai tammen kanssa. Kypsyy halutessasi hyvin useamman lisävuoden.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2010 (PUNA)

Alko 405047 (29,90 e)
Rypäleet: Malbec
Maa / alue: Argentiina / La Consulta (Uco Valley, Mendoza)
Tuottaja: Bodegas Trapiche

Rikollisen painava pullo ja tällä perusteella olin jättää tyystin suosittelematta. Ei mitään järkeä! Läpinäkymätön purppura. Konsentroituneen karhunvatukkainen ja muhevan tamminen tuoksu. Tämä laadukas ja erittäin täyteläinen Malbec lienee monille liikaa tuhdin ja hilloisen kanssa leikittelevän tummamarjaisuutensa kanssa, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden kokea kympin perus-Malbecista poikkeava elämys. Päihittää harmillisesti itselläni kypsytyksessä olevan vuoden 2007 Trapichen tarha-Malbecin. Kokemuksen keskisyvällä rintaäänellä ainakin porotournedos toimii näiden kanssa erinomaisesti.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Babylon’s Peak Shiraz Grenache 2012 (PUNA)

Alko 485137 (9,98 e)
Rypäleet: Shiraz 75 %, Grenache 25 %
Maa / alue: Etelä-Afrikka / WO Swartland
Tuottaja: Babylon’s Peak (nettisivu on vielä työn alla)

Detaljit ja kuvaus Voihan vineton juhannussuosituksessa.

 



Alkon uutuudet / toukokuu 2014
Tommi | 29.5.2014 | 13:16

Vihdoinkin!

Alkon uutuudet paikkaavat toukokuussa talven ja alkukevään raikkausvajeet tarjoamalla useita maukkaita valkkareita ja rosé-viinejä eri puolilta maailmaa. Vaikka todellisia huippuviinejä ei tällä kertaa osunutkaan lasiin, löytyy uutuuksien joukosta mm. maukas chileläinen Riesling sekä loistava saksalainen rosé-herkku. Punkkuja ei sitten yltänytkään listoille, vaikka pari kolkuttelikin makuhermoja ihan kivasti.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Nada.


KIITETTÄVÄT

Casa Marin Cartagena Riesling 2012 (VALKO)

Alko 575977 (17,49 e)
Rypäleet: Riesling
Maa / alue: Chile / San Antonion laakso
Tuottaja: Viña Casa Marin

Casa Marin Cartagena Riesling

Vaaleahko keltainen. Tuoksu paljastaa lajikkeen sekunnissa: petrolia ja piikiveä muistuttavaa tunnelmaa, kypsää sitrusta, keltaista omenaakin. Viini on kevyesti jäännössokeroitu, mutta reilut hapot pitävät tunnelman kuivan puolella. Alsacemaisen öljyinen suutuntuma, tasapainoinen kokonaisuus. Hyötynee vielä parin vuoden odottelusta. Toimii.

Château Vignelaure Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 426647 (19,49 e)
Rypäleet: Grenache Noir, Syrah, Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Ranska / AC Coteaux d’Aix en Provence
Tuottaja: Château Vignelaure

Château Vignelaure Rosé

Vaaleahko, kimaltavan pinkin ja oranssin sekoitus. Nenä on suhteellisen hentoinen, vadelmainen, punaherukkainen, kevyen mansikkainenkin. Kuiva ja hapokkaan raikas suutuntuma seuraa tuoksua ja on yllättäen myös kevyen tanniininen. Monipuolinen ruokajuoma: kalat, kanat, salaatit, kevyet liharuoatkin. Ja tietty sellaisenaan hyvin viilennettynä. Hyvä näyte Provencen herkullisista pinkeistä viineistä, mutta kahdenkympin hintaluokassa on toki lupakin odottaa rautaista laatua ja kenties tässä on lopulta pari euroa liikaa.

Neiss Pinot Noir Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 488897 (13,99 e)
Rypäleet: Pinot Noir (saksalaisittain Spätburgunder, mutta pullo löytänee hyllyltä kuluttajan koriin paremmin näin)
Maa / alue: Saksa / Pfalz
Tuottaja: Ludi Neiss

Neiss Pinot Noir Rosé

Alkon kesäroseiden voittaja ja myös erinomainen hinta-laatu. Aiemminkin hyväksi todettu saksalaistuottaja, saignée-menetelmä. Vaaleahko, oranssi roosa. Kevyen mausteinen ja punamarjainen nenä. Suussa kuiva, sitruksisen hapokas ja maukkaan hedelmäinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus houkuttaa nauttimaan toisenkin lasillisen. Hyvin viilennettynä sellaisenaan tai monipuolisten ruoka-annosten kera. Toimi loistavasti niin halloumi-juustolla ryyditetyn savulohisalaatin kuin lohipastankin kera. Perinteinen eteläranskalainen kalakeitto olisi varmasti taivaallinen mätsi. Erittäin tasapainoinen ja rehellisen nautinnollinen esitys.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

San Simone Prestige Sauvignon 2013 (VALKO)

Alko 505087 (12,85 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc
Maa / alue: Italia / DOC Friuli Grave
Tuottaja: San Simone

San Simone Prestige Sauvignon

Olen pitkähkön tauon jälkeen alkanut taas lämmetä Sauvignon Blanceille ja kesähän on mitä parasta aikaa niiden nauttimiseen. Vaalea keltainen. Nenästä löytyy yrttejä ja karviaista eikä niinkään sitä yletöntä herukanlehteä, joka aiheuttaa pahimmillaan kasvolihasten akuuttia kouristelua. Kuivassa maussa herukka puskee enemmän framille, mutta raikas hapokkuus pitää homman balanssissa. 5 kk sur lie tuo hedelmäiseen kokonaisuuteen lisää painoa. Aika kiva ruokaviini.

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 458037 (10,24 e)
Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara
Maa / alue: Italia / DOC Bardolino Chiaretto
Tuottaja: Tommasi

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé

Keskisyvä prinsessapinkki. ”Kemiallisen” mansikkainen (huom. ei negatiivinen ilmaisu) ja punaherukkainen. Erittäin miellyttävä ja suunmyötäinen hedelmäisyys, jossa kevyttä mausteisuutta ja vadelmaakin. Saa odottamaan innolla tulevan kesän lomaa ja Tommasi-vierailua Gardajärven ympäristössä.

 



Maanantain mauton: surkeussokeri
Tommi | 12.5.2014 | 18:30

Juttelin männä viikolla parin ruotsalaisen maahantuojan kanssa ja he valottivat minulle ansiokkaasti sikäläisen markkinan erikoisuuksia. Lähinnä Tukholmaan keskittyvän samppanjamanian lisäksi Ruotsiin on parin viime vuoden aikana iskenyt uskomattomat mittasuhteet saanut jäännössokeristen punaviinien invaasio.

Ensin nostivat päätään venetolaiset, nuo alkuperäiset rypäleiden osittaiseen kuivatukseen perustuvan appassimento-tekniikan mestarit. Heidän lempilastensa amaronen ja ripasson myynnin ampaistua jyrkkään nousuun on sokerivaunun kyytiin hypännyt myös koko muu Italia ja etenkin edullisista volyymiviineistään tunnetut, Apulian kaltaiset eteläiset maakunnat. Jopa aiemmin niin luotettavan Veneton keskimääräinen laatu on kärsinyt valtaisan inflaation, kun liitoksistaan jo moneen kertaan revenneeseen markkinarakoon tungetaan kiihtyvällä tahdilla kakkoslaadun raaka-aineista mahdollisimman halvalla tuotettua (mutta onnistuneesti pakattua) tuubaa. Ilmiö on – joskin toistaiseksi pienemmässä mittaluokassa – valitettavan tunnistettava myös kotoisen monopolimme hyllyiltä.

 

Formula for success

Veneton perinteisten laatutuottajien puntissa tutisee varmasti pelko pysyvästä haitasta alueen brändille – siellä kun on lähihistoriassa tehty sama virhe. Soaven, tuon Veneton mainion valkkarin, maine tuhottiin vuosikymmeniksi 1970- ja 80-lukujen massiivisella dollarin kuvien motivoimalla ylituotannolla. Volyymin joustaessa jälleen jatkuvasti ylöspäin laatu joustaa väistämättä alaspäin ja alsacelaisen Claude Gisselbrechtin minulle esittelemä termi misery sugar, surkeussokeri, on jälleen enemmän kuin osuva. ”It means sugar that hides the misery of the wine.”

Ilmiö on Ruotsissa vahvasti sidoksissa siihen, että peräti 60 prosenttia viineistä myydään siellä laatikoissa. En sinänsä dissaa monissa yhteyksissä käteviä bäggäreitä, mutta länsinaapurissa merkittävä osa pakkausmuodosta edustaa nimenomaan juuri tätä yhtä ja samaa viinityyliä. Niinpä uskomattomat määrät 8-20 sokerigrammaa litralta sisältävää bulkkia survotaan Italian satamista joka viikko kohti Pohjoismaiden lukratiivisia markkinoita. Kun vielä Italian oma Primitivo-rypälekin nimetään pakkauksissa paremmin myyvän Amerikan-siskonsa mukaan Zinfandeliksi, voi perinteikkään viinimaan todeta myyneen sielunsa kruunut silmissään kiiltäen.

Tapaamieni maahantuojajentlemannien mukaan tilastoista voi tällä hetkellä suoraan todeta, että aiemmin kuivaksi käytetyn punaviinin valmistuksen muokkaus nyt kevyesti jäännössokeriseksi nostaa automaattisesti myyntikäyrän kulmakerrointa. Kaksi kolmasosaa Ruotsin myydyimmistä viineistä on italialaisia – ja kyllä, melkein kaikissa on jäännössokeria. Samalla viinijournalistien perinteinen yksinvalta maahantuojien tärkeimpänä mainoskanavana on lakonisen kommentin perusteella tullut tiensä päätökseen: ”It used to be 100% journalists. Now it’s 20% journalists and 80% sugar.” Vahva ehdokas Voihan vineton Quote of the Year 2014 -kilpailuun.

Pohjolan kolme vierekkäistä monopolimarkkinaa tarjoavat kaupallisen koulutuksen oppikirjoihin erittäin mielenkiintoisia case studyja. Viini – aivan kuten muutkin kulutustavarat – ovat toki moninaisten syklien armoilla ja ennustankin jäännössokeristen punaviinien suosion hiipuvan pikku hiljaa klassisten muotioikkujen tapaan normaalimpiin mittasuhteisiin. Toivon kuitenkin samalla, että ne onnistuvat nyt suosionsa huipulla paistatellessaan johdattamaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä viinin ja viinikulttuurin pariin.

 


Avainsanat:

Alkon uutuudet / huhtikuu 2014
Tommi | 18.4.2014 | 10:43

Alkon uutuudet pitävät viinien osalta huhtikuussa sisällään mm. piikissään olevan vuosikertaportin, mielenkiintoisen itävaltalaiskuohukkaan ja jälleen yhden herkullisen lisätodisteen vuoden 2002 erinomaisuudesta Champagnessa. Yksi pääsiäiäsviiniehdokaskin löytyi. Kevään puskiessa päälle täydellä voimallaan pitää kuitenkin ihmetellä valkoviinien surkeaa edustusta uutuuslistalla (vain kolme).

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Sandeman Vintage Porto 1994 (PORT)

Alko 320324 (27,20 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tinta Amarela
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Sandeman

Keskisyvä tiilenpunainen, reunoilla jo oranssiakin. Reippaan kehittyneessä tuoksussa leijuu herkullisen tawnymaisia vivahteita: pähkinää, nahkaa ja kuivattuja hedelmiä. Ahhh. Makea ja  erinomaisen hienosti kehittynyt makumaailma on monipuolinen, Pinot Noir’maisen seksikäs ja yksinkertaisesti huumaava. Sandemanin herkku erinomaiselta portviinivuodelta on kehittynyt puolikkaassa pullossa huippuunsa, joten juo tämä parin vuoden sisällä. Tässäpä loistava tilaisuus nauttia kypsää laatua kohtuuhintaan.


KIITETTÄVÄT

De Castelnau Millésimé Brut 2002 (SAMPPANJA)

Alko 524467 (49,50 e)
Rypäleet: Chardonnay, Pinot Meunier, Pinot Noir
Maa / alue: Ranska / AC Champagne
Tuottaja: Champagne de Castelnau

Huippuvuosikerta 2002 ja 9 vuoden pullokypsytys – what could go wrong? Keskisyvä kullankeltainen. Herkullisen paahteinen tuoksu antaa myös keltaisia hedelmiä. Kuiva ja runsas maku on erittäin herkullinen ja jättää kitalakeen konsentroituneen paahteen ja hapon tunnun. Jää silti jälkeen maaliskuun uutuuksien ykköstähdestä.

Graham’s Crusted Port (PORT)

Alko 350927 (26,30 e)
Rypäleet: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tinto Cão
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Symington Family Estates

Syvä, hieman kehittynyt rubiini/tiilenpunainen. Kirsikkainen, viikunainen, mausteinen, monipuolinen tuoksu. Makeassa maussa herkullista monipuolisuutta. Pehmeä tunnelma saa pirteyttä jälkivaikutelmassa ikeniä pitkään kuplittavasta rakenteesta. Hieno ja mukavasti kypsynyt viini, erinomainen hinta-laatusuhde.

Lapostolle Cuvée Alexandre Atalayas Vineyard Chardonnay 2011 (VALKO)

Alko 528827 (21,00 e)
Rypäleet: Chardonnay
Maa / alue: Chile / Casablanca Valley
Tuottaja: Lapostolle

Keskisyvä keltainen. Ananasta, tammea, sitrusta. Kuivan maun tammi ja keltainen hedelmä ovat herkullisessa tasapainossa ja jälkimaun hapot raikastavat kokonaisuutta mukavasti. Tyylikkäästi tammitetun Chardonnayn ystäville.

Redoma Tinto 2007 (PUNA)

Alko 477987 (29,30 e)
Rypäleet: Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Amarela, Tinto Cão, Touriga Nacional, Sousão, Touriga Brasileira
Maa / alue: Portugali / DOC Douro
Tuottaja: Niepoort

Syvä rubiini. Nahkaa, mausteita, tammea, karpaloa, kirsikkaa, nam! Täyteläinen ja tanniininen – potkua riittää, mutta hedelmä ei puske kokonaisuutta kumoon. Vielä pari vuotta kellarissa ja tästä saadaan loistava viikonlopun parempien liharuokien kumppani. Toimii hyvin myös pääsiäisen premium-punkkuna.

Stift Klosterneuburg Mathäi Brut (KUOHU)

Alko 544037 (16,84 e)
Rypäleet: Grüner Veltliner
Maa / alue: Itävalta / Niederösterreich
Tuottaja: Weingut Stift Klosterneuburg

Mielenkiintoinen Grüner-kuohari, joka on kypsynyt hiivasakkojen päällä pullossa noin vuoden verran. Vaaleahko keltainen, pienet kuplat. Melko runsaassa tuoksussa on ainakin kypsää vihreää omenaa, sitrusta, kevyttä yrttiä ja muutakin mausteisuutta. Kuiva ja tyylikäs maku seuraa uskolllisesti tuoksua.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Fiorentino Prosecco Extra Dry (KUOHU)

Alko 559437 (9,97 e)
Rypäleet: Glera
Maa / alue: Italia / DOC Prosecco (alue ulottuu sekä Veneton että Friuli-Venezia-Giulian puolelle)
Tuottaja: ICQRF (tässä tiedossa lienee joku moka, sillä Google-haulla löytyy vain samanniminen Italian maataloustuotteiden ja piratismintorjunnan valvontaviranomainen)

Vaalea keltainen, pienet kuplat. Sitrusta, kevyttä omenaa, kevyttä yrttisyyttä. Kuiva, hapokas, herkullisen omenainen ja tuoksua yrttisempi. Pientä miinusta tulee hieman kitkerästä jälkimausta, mutta toisaalta tässä meillä on kerrankin hieman persoonallisempi prosecco – siitä siis pisteet kotiin. Vähän hassua ja proseccon yleistä tyyliä kuvaavaa on se, että tässä ”extra-kuivassa” pullotteessa on enemmän jäännössokeria kuin normikuivissa kuohuviineissä yleensä.

 



Alkon uutuudet / maaliskuu 2014
Tommi | 21.3.2014 | 18:30

Alkon uutuudet tarjoavat maaliskuussa useita hinnakkaita huippuja, mutta vain yhden alle kympin hinta/laatu-suosituksen. Kovimmat kicksit sain tällä kertaa Charles Heidsickin 10 vuotta pullokypsytetystä, reippaan paahteisesta vuosikerran 2000 samppanjasta sekä persoonallisesta Portugalin Carm Branco –valkkarista. Valkoviiniuutuuksia oli harmillisesti tarjolla vain muutama, vaikka ainakin itse kaipaisin kesän jo lähestyessä selvästi enemmän valkoisiin painottuvia listauksia.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)

HUIPUT

Charles Heidsieck Millesime Brut 2000 (SAMPPANJA)

Alko 535457 (65,40 e)
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
Maa / alue: Ranska / AC Champagne
Tuottaja: Charles Heidsieck

Lyhyt kuvaus: Peräti 10 vuoden pullokypsytys hiivasakan päällä ennen uudelleenkorkitusta. Kullankeltainen. Kypsän hedelmäinen, sitruksinen, kermaisen paahteinen, tyylikäs, huumaannuttava. Erittäin kuiva huolimatta nykyisin jo vanhahtavan korkealta kalskahtavasta 12 gramman sokeritujusta. Hieno, hieno, hieno. Näköjään myös FINE Champagne –lehden valinta vuoden 2013 parhaaksi samppanjaksi. Alkon samppanjahyllyssä hinta ja laatu kohtaavat yleensä vain muutaman kerran vuodessa, mutta se hetki on nyt.

Les Asteries 2011 (PUNA)

Alko 446027 (117,10 e)
Rypäleet: Merlot, Cabernet Franc
Maa / alue: Ranska / AC Saint-Émilion Grand Cru (Bordeaux)
Tuottaja: Château Teyssier

Lyhyt kuvaus: Tuottajan maukas nimikkoviini on ollut Alkon perusvalikoimassa jo jonkun aikaa ja nyt maaliskuun huippujen joukkoon nousee myös talon pilalle hinnoiteltu tarhaviini. Läpinäkymättömän tumma rubiini. Merlot-vetoinen ja modernit valmistusmenetelmät paljastava tuoksu on lupaava: karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mausteita, tammeakin. Konsentroitunut suutuntuma on tanniininen ja yllättävänkin hedelmävetoinen. Tästä tulee hieno, kunhan malttaa odottaa vielä muutaman vuoden aromien monipuolistumista. Hinnan ja laadun suhteesta voi toki olla montaa mieltä.

Luigi Bosca De Sangre 2011 (PUNA)

Alko 478147 (24,20 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Syrah, Merlot
Maa / alue: Argentiina / Maipu (Mendoza)
Tuottaja: Bodega Luigi Bosca

Lyhyt kuvaus: Syvä rubiini. Lähes ylitsepursuavan hedelmäisestä tuoksusta löytyy kaakaota, mustaherukkaa, kevyttä tammea ja mausteita. Täyteläisessä, mutta tuoksun lupauksia tiukempi suutuntuma tarjoaa erinomaista balanssia runsaiden tanniinien ja happojen välillä. Kellariin vielä pariksi vuodeksi ja avot! Jo nytkin erinomainen nuorekas viini roseeksi jätetyille lihakimpaleille.

Olivier Leflaive Volnay 1er Cru Mitans 2010 (PUNA)

Alko 460527 (40,50 e)
Rypäleet: Pinot Noir
Maa / alue: Ranska / AC Volnay 1er Cru (Burgundi)
Tuottaja: Olivier Leflaive

Olivier Leflaive Volnay 1er Cru Mitans 2010

Lyhyt kuvaus: Korkeintaan keskisyvä rubiini. Reilun mausteinen, karpaloinen, orvokkinen, antava. Keskitäyteläinen makuprofiili on tyylikäs ja jo valmis nautittavaksi sopivan liharuoan kera (mm. lintua). Säilyy varmasti vielä, pitäisikö poistaa pari pulloa odottamaan?


KIITETTÄVÄT

Carm Branco 2012 (VALKO)

Alko 599477 (13,50 e)
Rypäleet: Rabigato, Codega do Larinho, Viosinho (say what?)
Maa / alue: Portugali / DOC Douro
Tuottaja: Carm

Lyhyt kuvaus: Hyvin vaalea keltainen. Hieno, kypsän sitruunan ja yrttien sävyttämä tuoksu. Kuiva maku tarjoaa tuoksun aromien lisäksi kevyttä hunajaa ja mukava hapokkuus kantaa kokonaisuuden erinomaisesti aina jälkitunnelmaan asti. Hinta-laatusuhteellaan ja nykymaailmassa yhä harvinaisemmaksi käyvällä persoonallisuudellaan maaliskuun uutuuksien moraalinen número um.

Falesco RC2 Sagrantino di Montefalco 2008 (PUNA)

Alko 464247 (25,20 e)
Rypäleet: Sagrantino
Maa / alue: Italia / DOCG Sagrantino di Montefalco (Umbria)
Tuottaja: Vinicola Falesco

Lyhyt kuvaus: Syvä, reunoilta jo oranssin suuntaan vihjaava rubiini. Herkullinen tuoksu kantaa selässään kirsikkaa, nahkaa, tammen mausteita ja pikku hiljaa aromikarttaan ilmestyviä kuivattuja hedelmiä. Täyteläinen ja erittäin tanniininen rakenne on omiaan ronskin roseelle lihalle ja mahdollistaa niin halutessa vielä 10 vuoden lisäkypsytyksen. Jälkimaku on pitkä, mutta hieman hedelmätön.

Heumann Borosso 2010 (PUNA)

Alko 411477 (20,00 e)
Rypäleet: Cabernet Franc, Merlot, Cabernet Sauvignon, Blaufränkisch
Maa / alue: Unkari / Villányn alue (Siklósin maakunta)
Tuottaja: Heumann

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä rubiini. Miellyttävä, karpaloinen ja kukkainen tuoksu, jossa kiiltää myös kevyttä nahkaa. Täyteläisessä ja keskitanniinisessa maussa rypälesekoitteen tasapaino on kohdallaan, vaikkakin etanolia voisi poistaa voltin verran. Kirsikkaisen jälkimaun kruunaamana maukas kokonaisuus.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

Finca Las Moras Organic Malbec 2013 (PUNA)

Alko 439887 (8,68 e)
Rypäleet: Malbec, Syrah
Maa / alue: Argentiina / San Juan
Tuottaja: Finca Las Moras

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymättömän syvä violetti. Houkuttavan konsentroitunut tuoksu tarjoaa tiivistettyä tummaa marjaa ja kevyttä pippurisuutta. Täyteläinen maku on sekin fokusoitunut olematta kuitenkaan ylikypsän hilloinen. Keskitanniininen, keskihapokas. Ei paha, siispä hyvä hinta-laatu. Yleisviini liharuoille – sellaisenaan lipiteltynä lienee useimmille turhan piukea.

 



Francesco Ricasoli interview, part two
Tommi | 17.3.2014 | 20:00

In the first part of the interview, Francesco Ricasoli (owner of the Barone Ricasoli estate in Chianti Classico) spoke about his background, how he purchased the old family winery back with his sisters in 1993, and how far the estate has come since. In this second part, the friendly baron discusses his wines, the new Gran Selezione denomination and the importance of terroir as well as serves a welcome reminder of the sometimes limited perspective of wine “experts”.

I have also included my brief notes on the Ricasoli wines that were on offer at the tasting arranged some months ago at Restaurant Nokka in Helsinki. Enjoy!

Fancy a tour of the Brolio castle? (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s finally talk about the wines. Is there a recognizable house style you are seeking to promote or is it more about the appellation?

A: When we are talking about this topic, we are naturally talking mostly about Sangiovese [i.e. the traditional main grape in the Chianti region]. The appellation as such does not really give you a strong identity to track. Therefore we are following our own style, while there is of course a link between some of the Sangioveses as this grape shows different characteristics in different parts of Chianti Classico. Definitely, we are looking more into the kind of Sangiovese that delivers pleasure, length and elegance more than a huge body and structure. The texture and intensity are important, but only when combined with elegance, length and balance. For me this is key. And in the end, it’s of course about the pleasure of drinking wine instead of just tasting it.

Regarding balance, we are now facing the problem of having too much alcohol in the wines. How we can balance this is an interesting question. Considering that most of our vineyards are still quite young I think that each year we will get more and more satisfaction out of them.

Q: How are you tackling climate change – which is also related to alcohol levels?

A: I don’t really know because the changes we have made have a much bigger effect than climate change. Better handling of the clones, higher density of the vines, lower yields, more careful vinification… How much do they contribute to the characteristics of the wines – such as alcohol levels – and what is the effect of climate change? It’s very difficult to say. In vintages such as this one [i.e. the somewhat challenging 2013] – because it’s almost like the old times – we’ll have to wait and see even though we now have all those things I mentioned working for us.

Q: Would you describe your wines as traditionalist or modern, or something in between?

A: Depends on what you mean by traditional.

Q: Let’s say we are comparing to the Chianti style of the 1970’s or 1980’s. The new technology makes it possible to manipulate the wine more by enhancing extraction, softening it already before it reaches the bottle and so on…

A: Then I’ll definitely say our wines are modern. Everything has changed and the wines have a different character. However, the link with the past is Sangiovese. Maybe we make the wines in a different way now, but still they’re Sangiovese. And most importantly: it’s Sangiovese you cannot replicate elsewhere.

The wines of today must be technically well-made because the consumer nowadays has hundreds or even thousands of wine regions to choose from. It’s really a matter of style. Some are fond of Malbec – nothing wrong with that – and others love the spiciness and acidity of Sangiovese and the new Chianti style. But in the end, my competitor is really not Chilean or Californian or French – it’s my neighbour, my friend next door. A consumer chooses our [Chianti Classico] wine because he or she wants that kind of specific taste. A Sangiovese produced anywhere else in the world has a different taste. Good or bad, but different.

Q: This touches upon a very good point you made during the tasting and it’s also something many people – including myself – have not really thought about in depth. If you have a typical Tuscan blend in front of you, with the Merlot and the Cabernet Sauvignon blended with Sangiovese, the straightforward assumption is often that these other varieties should contribute to the blend some of that typical, fruit-forward and powerful New World style. But, instead they are really Tuscan Merlot and Tuscan Cabernet.

A: Yes, and this is key! Even the so called wine experts and writers don’t understand – or don’t want to understand – this concept. Presumably they have been tasting mostly varietal wines and not enough terroir wines.

I really invite you to taste our Casalferro because it’s a real cru. A 100% Merlot, but a Merlot that has been turned completely upside down and one you would never believe to be 100% Merlot. It’s a Tuscan Merlot and has some of the basic characteristics of the variety but at the same time a lot of freshness and acidity that typically don’t belong to Merlot. But they belong to our soil and culture – and Sangiovese. I warmly recommend this wine – the 2010 is fantastic and you will probably be surprised by the strength of the terroir in this wine. I mean, I could blend this with our Sangiovese and it probably wouldn’t distract the harmony, but if you’d get a typical varietal Merlot from Alko it would totally kill the balance. Blending is not a matter of percentages, but of what you are blending.

[Casalferro is currently not distributed in Finland, but is available e.g. in some of the online wine stores focused on Italian wine]

Q: This is certainly a revelation to many people as it’s not the way most are used to thinking about blending.

A: The rule of the Consorzio is that Chianti Classico can only be made with a minimum of 80% of Sangiovese [and up to 100%] and a maximum of 20% of certain other varieties. It is a completely wrong way to rule Chianti Classico!

It’s not a chemical process where you add percentages together. You should put the rules into the vineyards and not into the wine – rule where the vineyards can and should be. There are of course soils that are not well adapted to Sangiovese and so in that sense it’s already too late, but if you’d really want to take things seriously you’d first need to define the ideal soil for Chianti Classico and then say: ok – you must have 80% of Sangiovese and 20% of other varieties in your vineyard, but if you’re not happy with your Sangiovese in a given year you could then produce a Chianti Classico with 50% Merlot. But only if your vineyard is in the right spot. It is of course a completely different philosophy, but it really makes a difference.  In my opinion, forcing percentages in wine is not right.

Q: So how do you feel about the new DOCG Chianti Classico Gran Selezione appellation?

[Gran Selezione is a new denomination “above” the Chianti Classic Riserva, required to be made exclusively from a winery’s own grapes grown in its finest vineyards according to strict regulations. In addition to having the chemical and organoleptic characteristics of premium quality wines, Gran Selezione can be marketed only after a minimum 30-month maturation and an obligatory period of bottle refinement.]

A: I am in the board of the consortium so I’m also responsible for the Gran Selezione. I am in favour of it because in the quality pyramid you have the Chianti Classico, the Chianti Classico Riserva, and now also the Gran Selezione. This gives a new box in which to put the highest quality made within our appellation – a good idea because here you can also put many of those IGT wines that are currently “Super Tuscans” but can now return to the Chianti Classico appellation. Chianti Classico is too often perceived as a flat commodity whereas the Super Tuscans / IGT wines are the most highly regarded, and that is of course bad for the appellation. But, time will tell.

Q: I guess it’s up to the market to decide.

A: Yes, the market and the producers. On paper it looks good but there has been a lot of shooting against this idea. I don’t understand it because it can only benefit us. We are not downgrading anything, we are upgrading. Beautiful wines are being made in this appellation, better than the ones in Montalcino – really elegant, beautiful wines. We started badly because the communication was not done too well.

Our Castello di Brolio can in theory be a Gran Selezione [and is, now that the appellation has been officially launched]. But in the end, we are not producing varietal nor appellation wines. We are producing terroir wines. When you are talking about the grand crus of the most famous wine regions, most of the consumers don’t even know where the appellation is located. Instead they know the name of the chateau. So whatever the appellation rules are – ok – but we are working hard to deliver the best possible expression of the terroir.

Francesco getting his hands (not to mention a pair of white trousers) dirty. (photo: Barone Ricasoli)

Q: One final question on your wines: What is your single favourite Ricasoli wine?

A: I really cannot say as it depends on the mood.

Q: And how about the estate – visits, contacts… I’ve understood you get quite a lot of visitors.

A: Yes, and we have a lot of information on the website. We also have a popular restaurant but no accommodation which is abundant in the surrounding area: Siena, Florence, Chianti… plenty of choices from Relais Chateaux to simple B&B. We have a museum, different tastings and different tours so you can easily stay in Brolio for a whole day.

Q: Sounds good! Many thanks for the interview.

A: Same to you and my best regards to all Finnish wine lovers.

***************

Among the wines I got to taste were the following examples of Ricasoli’s production.

Albia Rosé 2012 (see here, IGT Toscana, available in Alko’s order selection)

Delicate pink in colour, but rather rich and (to my personal taste) somewhat high in alcohol (13.5 vol-%). Sangiovese.

Torricella 2012 (see here, white, IGT Toscana)

Well executed Chardonnay-Sauvignon Blanc blend. Mineral, fresh, seems to even contain some tannin. Will certainly age well. The 13.5 vol-%  alcohol is well balanced in this one.

Chianti 2012 (see here)

Recognisable Chianti aromas of cherry, light dustiness, youthful tannins and nice acidity. Somewhere between the ultra-modern and more traditional styles with a hint of spiciness to top it all up.

Brolio Chianti Classico 2011 (see here, the 2010 available in Alko)

Compared to the basic Chianti shows some classy oak on the nose. Also slightly darker and much more versatile in character. Requires more time and a lot of the underlying potential is lost when drunk this young. Will shine in 5+ years. Delicious stuff and good value for money.

Rocca Guicciardia Chianti Classico Riserva 2010 (see here)

The additional ageing required by the Riserva denomination does not come through on the nose. Certainly rather good but, as is often the case within the Riserva category, the value-added provided by the higher price compared to the Brolio Chianti Classico is not too apparent to me.

Castello di Brolio 2008 (see here, Chianti Classico DOCG Gran Selezione, the 2010 is available in Alko’s order selection)

Still quite closed on the nose, but surprisingly easy on the palate. New vines have produced this fruity wine that does not exhibit the typical sensation of dust. Somehow resembles certain high-quality Aussie or Californian Cabernets that are made in a more elegant style (yes, they do exist – although often at 100 euros per bottle).

Castello di Brolio 2003 (see here)

A vintage produced by a superhot summer. Heavier, darker, even a bit volcanic in character. Somewhat stingy on the palate, perhaps due to the higher alcohol content. However, not overripe and can take on several more years of bottle age. A bit shorter than the 2008.

Castello di Brolio 2001 (see here)

Both new and old vines, cement vats used. Already nicely orange-tinted on the rim and emitting delicious tertiary aromas. Has an amazing structure more than a decade from bottling and will age graciously for another. My favourite of the three Castello di Brolios.

Granello 2011 (see here, sweet, IGT Toscana)

Made with the traditional passito method from grapes that have been dried for one month to concentrate the aromas and increase the sugar content. Mainly Sauvignon Blanc but the blend contains also small quantities of Chardonnay, Traminer, Riesling… No oak, no botrytis. Very fresh and acidic with straightforward fruit. Tasty.

Castello di Brolio Vin Santo (Chianti Classico) 2005 (see here)

Trademark amber in colour. High in viscosity with heavy legs. The saliva-inducing aroma cloud exhibits nuts, dried fruit and slight oxidation. On the palate the sugar and high alcohol is nicely balanced by sufficient acidity. The somewhat drier style compared to many of its peers enables Ricasoli’s Vin Santo to better display its underlying personality.

***************

So there you go. Many thanks to importer Vinetum for arranging the tasting and the interview.

All of my English language articles and interviews can be found here. Share your experiences here or on our Facebook page and remember to follow us on Twitter and Instagram!

 



Francesco Ricasoli interview, part one
Tommi | 4.3.2014 | 22:25

Some months ago I had the pleasure of meeting with Mr. Francesco Ricasoli of the Tuscan quality producer Barone Ricasoli, the oldest winery in the whole of Italy – i.e. old. After an interesting tasting at one of Helsinki’s nicest restaurants, Restaurant Nokka, Francesco was kind enough to sacrifice 45 minutes of his busy schedule for an interview. The man proved out to be a pleasure to chat with – reminiscent in character of Michel Laroche whom I also had the opportunity to meet in late 2013 (see the story here, in Finnish only).

Alko, the state-owned Finnish retail monopoly for all alcoholic beverages above 4.7% abv, currently lists one Barone Ricasoli wine in its basic selection, namely the Brolio Chianti Classico. The order selection additionally features the house rosé. My brief tasting notes on these and some of Ricasoli’s other labels will be included in the second part of the interview.

I also took some photos of Francesco after the interview with the camera I had borrowed from home. Unfortunately enough I was using the mean machine for the first time and, not surprisingly, failed miserably. Therefore, instead of suffering from my artistic output you now have a chance to enjoy some higher-quality photos I was kindly allowed to use by the producer.

Living history: Francesco Ricasoli, the 32nd Baron of Brolio (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s start with history. Barone Ricasoli is Italy’s oldest winery and one of the oldest companies in the world. How does it feel to carry this long history on your shoulders – does it make things easier or more difficult? Is there more pressure?

A: Well, a little bit of everything. But you know, I didn’t start my professional career in this business and therefore I consider myself a little bit lucky because I gained my experience elsewhere and entered this business with a more open view – like a blank piece of paper on which to write.

I also did it in abnormal circumstances since when I bought the company back in 1993, everything was in really bad condition after 20 years of foreign ownership and I didn’t really have time to think about the history and tradition. Instead there were a lot of urgent priorities. It was really a mess and the company went through the Italian version of Chapter 11 (reorganization under the bankruptcy laws of the US). My approach was passionate as we knew we were saving something special.

Having said that, when things settled down I started to really understand the value from a historical point of view. Of course the history, family traditions etc. are very important but they will not make you survive in today’s competitive environment. So it’s something that helps if the other things are already in your pocket. Sure, it’s better to have it than not – but I wasn’t thinking about it because a good team, a well-made product and investments that needed to be done were much more important. Now that we are competitive and sailing in much calmer waters than before we can also underline the historical role that we’ve had in the past.

Today I feel certain responsibility of something that doesn’t belong to me and is instead part of our culture and Italian heritage. Little by little I have been buying more shares from the family and so today the I’m almost the sole owner – which I don’t really realize, you know.

Q: Just to get it right – the company was sold in the 1970’s and then…

A: Yes – brand names, trademarks, winery, everything – but not the land. So when I started in ‘93, I practically put all the risk into the operations. Since I and my sisters inherited the rest I have been gradually buying also their shares.

Q: Tell us a little bit of your professional background. You just mentioned you didn’t have any wine experience before entering the business.

A: I studied economics but never finished the university. Instead I became a professional photographer and did it for more than 12 years. So yes, nothing to do with wine.

Q: It’s certainly an unusual background.

A: Yes, but in a certain way it also helps. As I said, I started free of any preconceptions and took also very tough decisions, not following the conventional rules of this business. And it worked.

Q: So what comes next?

A: Consolidation and fine-tuning. I don’t want to make things bigger – I think this is now a beautiful estate – instead the focus is now on doing things better and more refined. The investments we have made are still young and they need time to become to fruition. The potential is really high.

Q: Have you thought about the next generation? Do you have children?

A: I have a 19-year-old daughter that is going to study law. But she will soon start getting involved, a little bit, to understand what it is all about. We’ll see, only time will tell.

Q: For a company of your size and status there must be interested buyers calling you and asking whether you would be willing to sell up.

A: Yes.

Q: Is your goal to remain a family company for the foreseeable future?

A: For the moment, yes. No doubt, we are receiving all kinds of requests, but I don’t care. Money – what do you do with money?

Q: I guess you would need to know what else to do with it.

A: Exactly. This place is a real jewel and a success story, from being forgotten and in really bad condition to being elevated to where we are now, still performing well in our category. Several university theses have already been based on this case. We are a medium-sized winery producing good results and investing a lot, also in research. This keeps the team active and also very loyal – many have been there since the beginning, which is good for quality and continuity.

The Brolio castle – yes, I certainly would. (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s talk about the land then. Do you have any holdings outside Chianti?

A: No, everything is in Chianti: a very nice château and a big estate which we have replanted totally in the past 20 years. We have more than 230 hectares under vine – it’s the largest in Chianti Classico. It’s also very expensive to replant in such a rocky soil and to prepare the soil properly.

Q: Mostly Sangiovese, I suppose?

A: Mainly, yes – but also Merlot and Cabernet as well as some white varieties and experimental vineyards.

Q: And contract farmers?

A: Yes, and we also buy from completely external sources. For example, the Chianti [del Barone Ricasoli] you tasted earlier is completely outsourced in terms of grapes. Outside Siena, Maremma… We are trying to increase the amount of bought grapes because we have invested in a new cellar that can handle higher volumes. The tradition in Tuscany is to buy bulk wine, but we are moving to source better grapes instead – to control the whole process.

In terms of viticulture we are very much ahead in terms of new ideas and experiments. In the past 20 years it has changed dramatically.

Q: What kind of principles or philosophies do you follow in viticulture?

A: We are trying to understand the diversity of different exposures and different soils and to adapt ourselves accordingly. But also, we want to preserve the original morphology of the soil. In the first years of replanting we moved the soil around a lot, but nowadays we don’t do it anymore because that way – I believe – we preserve the endogenous character of a specific plot.

We are also organic in many of our vineyards already. We cannot be organic everywhere because certain things cannot be done economically. But where viable, we don’t use any chemical fertilizers but instead green manure. We also produce our own compost. We have a magnificent lab that is helping us to check what we are doing and we are providing assistance to other farmers and estates as well – so the lab is already becoming its own profit and loss centre and we are investing in new technology and people.

Q: Tell us a little bit more about your research activities. Based on what you told earlier it seemed very interesting.

A: Well, we did a research publication earlier this year about the zoning of the entire estate. This was a massive work that was done in 2008-2010 in cooperation with the University of Florence (Arezzo) and the Centre of Research in Agronomy at the National Centre of Research. We wanted to translate everything in English to make it more interesting so the publication took some time. We are very proud because this is the first time a big private estate has done such scientific zoning.

Q: That’s a huge undertaking with 230 hectares of vineyard!

A: Yes, but also very interesting because it turned out that in Brolio, we have practically all the different soil types that one can find in the entire Chianti Classico appellation. So with this research you get a nice picture of Chianti Classico. Also, there is information from the resistivity of the soil to the adaptability of different rootstock to the different soils so it’s a really deep and detailed insight into things that can be useful for an agronomist.

This has also been helping us to get a better insight into each individual vineyard to really understand the real meaning of terroir that everyone can feel in their mouth. I mean, if you say “I have a fabulous terroir”, most people don’t even know what you mean. I think the best way to describe a strong terroir is something that delivers personality and character to the wine, and this we have in some of our plots.

In three completely different vintages of 2008, 2009 and 2010 many of these plots were observed very closely. What we saw was that from these very specific plots the grapes that came into the winery were very consistent in style and character. This is really something tangible and considering how sensitive Sangiovese can be to minimal changes, it is truly amazing. This has been a very interesting discovery.

Also the clonal selection we have done is interesting. None of our wines are made with these new selections yet, but some of the microvinifications we have made have given nice and interesting results – but it will take time. At the end, if the job has been done properly we will be able to save some nice character from the “old times”: nice Sangiovese with small bunches and a little bit thicker skin, and also more interesting from an agronomical point of view.

Q: What about investments in technology – are you tech-oriented?

A: Yes. We just finished the remaining vinification cellar, which is quite basic but has certain tools that require fewer workers and at the same time give better control over what is happening. We have a central control panel on which you can separately program and control each vat – not only the temperature, but also the micro-oxygenation and punching down of the cap – plus the overall alarms and security in the entire cellar.

Overall, vinification is still done like in the old days and it’s merely the control that is much higher today. Let’s take temperature as an example: We have more than just one thermometer in each vat because one would simply not provide enough information to make the right decisions. So again, it’s the level of attention to detail that at the end of the day can make a difference.

***************

…to be continued…

 



Paikallislajikkeet kunniaan
Tommi | 8.1.2014 | 12:00

Cabernet Sauvignon ja Merlot ovat nyt virallisesti maailman kaksi viljellyintä lajiketta. How boring is that?

Kannustan kaikkia etsimään uusia suosikkeja äskettäin julkaistussa uudessa tutkimuksessa mainitun kärkikymmenikön ulkopuolelta. Paikallislajikkeet rule ok! Italia, Espanja, Kreikka, … Go for it, et pety.

 



Chiaramonte Nero d’Avola 2011
Tommi | 1.11.2013 | 08:00

Alko 469887 (9,99 e)
Rypäleet: Nero d’Avola 100%
Maa / alue: Italia / DOC Sisilia (Alko hyvä, luokitustietosi on vanhentunut)
Tuottaja: Firriato

Kuva: Alko

Taustaa: Lokakuussa vetämäni viinikurssin innoittamana Italian maakuntamatkailu jatkuu myös täällä ja tällä kertaa vuorossa on saappaan kärjessä sijaitseva Sisilia. Tämä kuuma ja vulkaaninen saari on perinteisesti tunnettu herkullisten makeiden viiniensä lisäksi lähinnä massiivisten volyymien halvasta bulkkiviinistä. Paikalliset kuivat viinit ovat kuitenkin nostaneet tasoaan huimasti viime vuosina ja niinpä Sisilia on saanut paistatella täysin ansaitusti kansainvälisen viiniyhteisön huomion kohteena.

Eräs mafiamaakunnan kansainvälisen menestyksen avaimista on ollut paikallisten rypälelajikkeiden onnistunut markkinointi. Tunnettuutta on saavuttanut muiden muassa punainen Nero d’Avola, mistä todistavat myös Alkosta löytyvät kymmenkunta vakiovalikoiman pullotetta. Hyväksi esimerkiksi tyypillisestä lajikeviinistä käy vaikkapa kympillä monopolin hyllyltä poistuva Firriaton viinitalon Chiaramonte Nero d’Avola, joka kurssilla erosi edukseen Etelä-Italian modernien ja usein kevyesti sokeroitujen punkkujen joukosta. Osa viinistä on viettänyt puoli kalenterillista (todennäköisesti käytetyssä) tammessa.

Silmä: Syvä, purppuraan reilusti vivahtava rubiini.

Nenä: Tummia marjoja, kirsikkaa, kevyttä mausteisuutta.

Suu: Tummaa hedelmää, tummaa säilöttyä kirsikkaa, lievää pölyisyyttä, teetä. Keskitäyteläinen suutuntuma on keskitanniininen ja hapokas. Modernia viinintekoa usein vaivaava yletön uuttaminen (ja uutoksen manipulointi) on maltettu pitää aisoissa. Korkeahko alkoholi tuhdistaa mukavasti tumman hedelmäistä ja lievän pölyistä tunnelmaa.

Käyttö: Lihapadat, monipuolisesti muutkin kypsemmät liharuoat. Tarjoile 15-18 asteeseen viilennettynä.

Tuomio: Vaikka ei pärjääkään absoluuttisessa vertailussa upealle Patrono Noto Nero d’Avola -uutuudelle, on Chiaramonte hintaluokassaan erinomainen tilaisuus lajikkeen ja ylipäänsä koko mafiasaaren tarjonnan testaukseen.

(maahantuojan näytepullo)

 



Perjantain Parempi Puteli: Ugo Lequio Barbaresco Gallina 2009
Tommi | 25.10.2013 | 08:00

Alko 417687 (21,90 e) (myös 2010 ehti juuri Alkon hyllyyn)
Rypäleet: Nebbiolo 100 %
Maa / alue: Italia / DOCG Barbaresco
Tuottaja: Ugo Lequio

Kuva: Alko

Taustaa: Barolo ja Barbaresco – Piemonten kuningas ja kuningatar, Nebbiolo-lajikkeen maskuliini ja feminiini. Tai oikeastaan näin stereotypiat määriteltiin vain ennen vanhaan, sillä viime vuosina naapureiden tyylit ovat lähestyneet toisiaan eikä niiden tunnistaminen onnistu enää välttämättä edes huippuasiantuntijoilta. Barbarescot ovat näistä kahdesta selvästi tasalaatuisempia johtuen mm. Baroloon verrattuna reilusti pienemmästä ja siten maaperältään ja ilmastoltaan homogeenisemmästä viljelyalueesta. Tyylien vaihtelua saadaan silti aikaan mm. rypäleiden kypsyyden, uuttamisen ja tammikypsytyksen eri variaatioilla.

Barbarescon kunnan itäpuolella sijaitsevassa Neiven kylässä tuotetaan yleisesti ottaen Barbarescon luokitusalueen tuhdeimmat tulkinnat, vaikka poikkeuksia luonnollisesti löytyykin. Kylän länsilaidalla sijaitseva Gallina on eräs alueen tunnetuimmista ja arvostetuimmista tarhoista. Tämänkertaisen PPP:n tuottaja Ugo Lequio taasen on jo 1980-luvun alussa ensimmäiset viininsä Gallinan rinteestä pullottanut ja alueen minimivaatimuksia pidempiä kypsytysaikoja suosiva herrasmies (huom. kyseessä ei ole ensi käden tieto vaan kirjoittajan romantisoitu näkemys, jonka mukaan Italian pientuottajapopulaatio koostuu poikkeuksetta hienoista leideistä ja herrasmiehistä).

Gallinan rinnetarha, taustalla Barbarescon kylä ja kohtalainen alppimaisema. Kuva: Robert ja Leslie Alexander

Hiljattain mm. Koskelon Arton Huomenta Suomessa esittelemä Ugo Lequio Barbaresco Gallina on alueen korkeahkoon hintatasoon nähden miellyttävän maltillisesti hinnoiteltu. Samalla tämä on Alkon vakiovalikoiman ainoa laatuaan, johon totean en-ihan-ekaa-kertaa: wtf? Viini kypsyi tuottajan mukaan 20 kuukautta suurissa, 2500 litran tammiastioissa ja vielä 6 kuukauden ajan pullossa ennen myyntiin työntämistä. Alkon tietojen mukaan tammikypsytys tapahtui 500 litran tynnyreissä (joista kolmasosa uusia) ja sen jälkeen mehu pehmeni vielä kalenterin verran suurissa tammisammioissa – yhteensä siis 3 vuotta puun hellää kosketusta ennen pullotusta. Totean tähänkin en-ihan-ekaa-kertaa: wtf, kuka on oikeassa? Lirutettu pulloon joka tapauksessa keväällä 2012, joten pulloikääkin on jo mittarissa puolisentoista vuotta. Nebbiolo-rypäle tarvitsee usein 5-10 vuotta pehmetäkseen riittävästi, mutta alamme ilman muuta lähestyä hetkeä, jolloin Ugo-herran herkku kannattaa avata ensimmäiseen testiin. Hey ho, lezz go!

Silmä: Keskisyvä, reunoilta reilusti oranssiin vivahtava rubiini – ammattikielellä tiilenpunainen.

Nenä: Aluksi melko sulkeutunut, mutta kolmen tunnin dekantoinnin jälkeen alkaa tapahtua: huumaavaa kirsikkaa, orvokkia, tyylikästä tammea, pölyä, muskottia ja teetä. Oh Baby!

Suu: Hentoisen oloisesta ulkoasusta johtuen Nebbiolo-vinettojen täyteläisyys, tuhti tanniinisuus ja hapokkuus pääsee yllättämään lähes aina – niin nytkin. Tuoksun profiilia seurailevan makustelun jälkeisessä tunnelmassa tanniinit, hapot ja mausteisen karpaloiset ja kirsikkaiset vaikutelmat paiskaavat kättä tiukasti ja pitkään.

Käyttö: Syksyinen, tummista sienistä keitelty ja tryffeliöljyllä (ja optimitilanteessa aidolla tryffelillä) maustettu risotto. Myös lammas -ja riistaruoat. Dekantoi vähintään 2 tuntia ennen nauttimista, mutta tässä enempi on aina parempi ja aromipöllyn huumaavuus kasvaa lähes lineaarisesti suhteessa käytettyyn aikaan.

Tuomio: Upeassa kuosissa oleva ja lajissaan erinomaisen hinta-laatusuhteen viini on erittäin nautinnollinen jo nyt, mutta monipuolistuu ja herkullistuu vielä ainakin 5 vuoden ajan. Ei voi muuta sanoa, kuin NAMI NAMI, JOUSTOA POLVIIN!

(maahantuojan näytepullo)

 



Alkon uutuudet: lokakuu 2013
Tommi | 15.10.2013 | 08:00

Alkon lokakuun reilun parinkymmenen viinin uutuuslista sisälsi ennakkoon ajatellen ihan mielenkiintoista tavaraa. Voihan vinetto testasi (paria poikkeusta lukuun ottamatta) koko sarjan muutamalla syyskuulta lisätyllä tuotteella ryyditettynä. 26 maistetun viinin joukosta löytyi yksi todellinen helmi, neljä muuta kiitettävän arvion saanutta pullotetta ja lisäksi kaksi alle kympin mainitsemisen arvoisen hinta-laadun viiniä. Yhden miehen testiryhmämme toteaa silti, että lokakuun uutuustarjonta kuvaa harmillisen osuvasti viinitarjonnan yleistä tilaa: tasaisen varmaa, mutta ei-niin-kovin-innostavaa peruslaatua on tarjolla jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta valtavirrasta poikkeavien erityisherkkujen metsästys käy välillä ihan työstä. Ei tosin sillä, että siinä työssä olisi mitään vikaa… siispä: Alkon uutuudet, s’il vous plaît.

(kuvat: Alko)

 

HUIPUT

Patrono Noto Nero d’Avola 2010 (PUNA)

Alko 423377 (19,84 e)
Rypäleet: Nero d’Avola 100 %
Maa / alue: Italia / DOP Noto
Tuottaja: Feudo Ramaddini

Lyhyt kuvaus: Kaakkois-Sisilian rannikolla sijaitseva Noton viinialue on pieni ja aiemmin paremmin tunnettu makeista Moscato-viineistään. Paikallisten, laadukkaiden punaisten tuotantomäärät ovat pieniä ja tätäkin on tuottajan mukaan tehty vain 5.000 pullon erä, josta on onneksi saatu Suomeen asti jonkinlainen allokaatio. Väri on jo hieman kehittynyt ja reunoilta tiilenpunaiseen vivahtava, syvähkö rubiini. Huumaavasta tuoksusta löytyy mm. hapankirsikkaa, tyylikästä tammea ja yrttejä. Keskitäyteläinen maku on keskitanniininen ja Etelä-Italialle epätyypillisen hapokas. Hapankirsikan dominoidessa meininkiä ovat mukavasti kehittyneet nahkaiset aromit vasta nousemassa esiin. Todella hieno kumppani vaikka kevyen yrttiselle ja tomaattiselle lihapadalle tai sopivasti ruskistetulle ja tomaattikastikkeen kera tarjoillulle karitsankareelle. Pari vuotta lisää pulloikää virittänee kokonaisuuden lähes täydelliseksi Nero d’Avola –nirvanaksi. Italia, I love you.


KIITETTÄVÄT

Bel Echo Wairau Valley Greywacke Pinot Noir 2011 (PUNA)

Alko 461597 (19,60 e)
Rypäleet: Pinot Noir 100 %
Maa / alue: Uusi-Seelanti / Wairau Valley, Marlborough
Tuottaja: Clos Henri

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä tiilenpuna. Hieno tuoksu! Kirsikkaa, orvokkia, mausteita. Keskitäyteläinen maku on jopa hieman kehittynyt ja omaa reilusti potentiaalia. Happoja olisin kaivannut aavistuksen lisää, mutta muuten lasissa lepää oikein nassakka ja tyylikäs NZPN. Lintuviini, jos mikä.

Amplus One 2010 (PUNA)

Alko 481624 (11,97 e / 0,375 l)
Rypäleet: Carmenère, Cabernet Sauvignon, Syrah
Maa / alue: Chile / DO Cachapoal Valley
Tuottaja: Santa Ema

Lyhyt kuvaus: Puolikas pullokoko. Syvä, reilusti violettiin vivahtava purppura. Tuoksu on yllättävän ranskalainen, vakavuudessaan kiehtova – herukkaa, tammea, mausteita. Täyteläinen ja keskitanniininen maku on Bordeaux’maisen kuivakka, mutta Carmenèren paprikaan vivahtava hedelmä tuo kuitenkin viinille omaakin persoonallisuutta. Tämä on hyvä tilaisuus kokeilla vakavampaa chileläistyyliä kohtuukustannuksella. Rinnalle hyvää pihviä, yrttistä pataa tai grillipossua.

Château Malartic-Lagravière 2010 (PUNA)

Alko 412657 (71,20 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc, Petit Verdot
Maa / alue: Ranska / AC Pessac-Léognan
Tuottaja: Château Malartic-Lagravière

Lyhyt kuvaus: Täysin läpinäkymätön, musteisen purppurainen. Mustikkainen, mustaherukkainen, kevyen tamminen, mausteinen. Täyteläinen, tanniininen. Vaatii aikaa saadakseen monitahoisuutta. Vihatun ja rakastetun Michel Rollandin kellarimestaroima, modernin laidan Bordeaux sen ystäville.

Château de Rayne Vigneau 2010 (MAKEA)

Alko 523124 (29,90 e / 0,375 l)
Rypäleet: Sémillon, Sauvignon, Muscadelle
Maa / alue: Ranska / AC Sauternes
Tuottaja: Château de Rayne Vigneau

Lyhyt kuvaus: Puolikas pullokoko. Keskisyvä, kirkkaan keltainen. Tuoksu on reilun jalohomeinen, lisäksi tuhtia hunajaa ja sitrushilloa sekä 12-18 kuukauden tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa. Makea, muttei onneksi aivan ällömakea makuprofiili on hunajaisen mausteinen ja tammi on tyylikkäästi läsnä ilman, että se dominoisi liikaa. Happojakin löytyy kohtalaisesti ja niinpä tämä on oikeinkin kiva Sauternes joko nyt nautittavaksi tai 10-15 vuoden kypsytykseen, jolloin koko viinityylin vahvuudet pääsevät kunnolla esiin.


HYVÄ HINTA-LAATU

Copa de Vina, ei vuosikertaa, hanapakkaus 2l (VALKO)

Alko 532038 (19,48 e / 2 l)
Rypäleet: Sauvignon Blanc, Chardonnay
Maa / alue: Chile / Curicó, Central Valley
Tuottaja: Quantum Wine / Solera Group

Lyhyt kuvaus: Pohjoismaisen tuottajan yksiselitteisesti nimetty Chardonnay/Sauvignon Blanc –sekoite. Hyvin vaalea keltainen. Tuoksussa tunnistettavissa molemmat lajikkeet: ensin SB:n herukanlehti ja sitten Chardonnayn trooppinen voi. Maku on kuiva, hyvin hapokas ja kevyen hedelmäinen. Vihreää omenaa, herukkaa, ripaus keltaluumua. Suoraviivaisen viinin litrahinta jää alle kympin, jolla saa hintaan nähden asiallisen setin myös ruokapöytään. Äyriäiset, rasvaiset kalat, raikkaat salaatit – sellaisenaan monelle (ei minulle) ehkä turhankin hapokas.

Emilia Appassimento 2011 (PUNA)

Alko 420787 (9,98 e)
Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella
Maa / alue: Italia / IGT Rosso Veronese (Veneto)
Tuottaja/maahantuoja: Zengo Import

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä rubiini. Appassimento-viinien usein tympeän sokerisessa maailmassa tämä on miellyttävän vakavasti otettava pullote ja vieläpä alle kympillä. Melko täyteläinen, hyvä tanniini- ja happorakenne. Hapankirsikkaa, mausteita ja maamaisuutta. Monikäyttöinen liharuokaviini.

 



Lo Zoccolaio Dolcetto d’Alba 2011
Tommi | 28.9.2013 | 08:00

Alko 435677 (12,48 e)
Rypäleet: Dolcetto 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Dolcetto d’Alba (Piemonte)
Tuottaja: Lo Zoccolaio

Kuva: Alko

Taustaa: Vaikka Alkon viinivalikoima onkin vuosien mittaan paisunut melko mittavaksi, on se silti joiltain osin häpeällisen suppea. Esimerkiksi vahvassa nousussa olevalta ranskalaiselta Beaujolais’n alueelta on saatu vakiovalikoimaan vain surkeat kaksi tuotetta. Myös Luoteis-Italian maailmankuululle Piemontelle osoitetut hyllysenttimetrit ovat monopolin perusmyymälässä perin olemattomat.

Syyskuun alussa valikoimaan saapunut punainen Lo Zoccolaio Dolcetto d’Alba onkin enemmän kuin tervetullut lisä Alkon Piemonte-tarjontaan ja löytää toivottavasti tiensä koko maan myymälöihin laajalla rintamalla. Tämä erinomainen ruokaviini on valmistettu raikkaasta ja useimmiten nuorena nautittavaksi tarkoitetusta Dolcetto-rypäleestä, joten vuosikerta 2011 on juuri nyt optimitilassa. Barolon kunnassa kasvaneista rypäleistä puserrettua jumalten nektaria on käymisen jälkeen kypsytetty 6 kuukauden ajan terästankissa ennen pullotusta. Luvassa on siis kaikesta päätellen lajikkeelle ominaista, mutkattoman hedelmäistä tunnelmaa.

Silmä: Oppikirjanomainen, keskisyvän ja syvän rajamaastossa leikittelevä rubiininpunainen.

Nenä: Marjainen ja kevyen mausteinen. Reilun kirsikan ja orastavan orvokin lisäksi lipaus lakritsaa.

Suu: Suuonteloon päästyään tämä keskitäyteläinen ja -tanniininen sekä melko hapokas Dolcetto toistaa samaa kirsikan dominoimaa reilua hedelmäisyyttä, jota tukee viehättävä mausteisuus ja kukkaisuus. Vaikka en keskimäärin olekaan muodikkaan jäännössokeri-punkku -yhdistelmän ylin ystävä, voisi tämä täysin rutikuivaksi käytettynä olla jopa liian hyökkäävä – nyt 6 g/l dose pyöristää kokonaisuutta mukavasti kohti arkikulutuksen auvoisia nautintoja. Kirsikkainen hapokkuus jättää joka tapauksessa kitalakeen herkullisen fiilingin.

Käyttö: Vaatimattomasti sanoen täydellinen vastinpari syksyn kermaiselle sienipastalle. Toimii hyvin myös pizzojen, burgereiden, paistetun kanan tai lähestyvän metsästyskauden kevyempien linturuokien kumppanina. Tarjoile rohkeasti 12-16 asteeseen viilennettynä.

Tuomio: Lisää tätä, Alko! Maukkaan Dolceton lisäksi ainakin Beaujolais’n mehukas Gamay ja Piemonten kiehtova ja monipuolinen Barbera ansaitsisivat moninkertaisesti lisää mahdollisuuksia valloittaa suomalaisten vinkkuilijoiden sydämet.

(maahantuojan näytepullo)

 



Villa Canlungo Pinot Grigio 2011
Tommi | 3.8.2013 | 14:45

Alko 585357 (12,90 e)
Rypäleet: Pinot Grigio 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Collio
Tuottaja: Collavini

Villa Canlungo Pinot Grigio 2011_kuva

Taustaa: Mikä tekee kesäviinin? Yksiselitteistä ja kaikille mieleistä reseptiä tuskin löytyy, mutta itse etsin kesän viineistä ennen kaikkea raikkautta. Collavini-perheyhtiön keskihintainen Villa Canlungo Pinot Grigio pääosin valkoviinejä tuottavalta Collion laatuviinialueelta on käynyt terästankeissa ja tämän jälkeen kypsynyt hiivasakkansa päällä puolen vuoden ajan. Viinin pakkaaminen värittömään pulloon ei ole mielestäni se parhaiten myyvä ratkaisu, mutta onneksi sisältö ratkaisee – kunhan pullon vain ensin uskaltaa nostaa koriin ja sen jälkeen kiikuttaa kassan kautta kotikylmiöön viilenemään.

Kyyniset viinipoliisit (onneksemme pikku hiljaa yhä uhanalaisempi laji) halveksuvat usein Pinot Grigioita tyhjänpäiväisinä massaviineinä, mitä ne kieltämättä huonoimmillaan ovatkin. Pieteetillä viljellyt ja valmistetut Pohjois-Italian ja Alsacen parhaat PG-vinetot ovat kuitenkin toista maata.

Silmä: Erittäin, erittäin vaalea keltainen.

Nenä: Hennossa, mutta raikkaassa tuoksussa leijuu kukkia, sitrusta, melonia ja omenaa.

Suu: Raikkaan ja kesäisen viinin tuoksua seuraavat aromit ovat sellaisenaan melko neutraalit. Matalahko alkoholitaso ja mukava hapokkuus ovat hyvin tasapainossa hennon hedelmäisyyden kanssa. Viinin lämmetessä lasissa hedelmä nousee hieman enemmän esiin, mutta tyyli on silti alueen perinteiseen tapaan melko pidättynyt. Sopivasti suolaisen ruoan (testatessa lohipasta) kanssa olemus saa merkittävän nosteen ja muutoin taustalla piilottelevat hedelmäiset aromit pääsevät oikeuksiinsa.

Käyttö: Sellaisenaan hyvin viilennettynä kotipihan aurinkoisen päivän terassijuomaksi tai erityisesti kevyesti suolaisten kesäruokien kanssa. Kalat, pasta, äyriäiset, halloumisalaatti tai kevyt vaalea liha – kyllä!

Tuomio: Tyylikäs ja kepeähkö kesäviini Koillis- ja Pohjois-Italian raikkaiden valkkareiden ystäville.

(maahantuojan näytepullo)

 



Suavia Soave Classico 2010
Tommi | 17.7.2013 | 08:00

Alko 557537 (14,99 e) (huom. tarjolla on jo tuoreempi vuosikerta 2011)
Rypäleet: Garganega 95 %, Trebbiano di Soave 5 %
Maa / alue: Italia / DOC Soave Classico
Tuottaja: Azienda Agricola Suavia

Kuva: Alko

Taustaa: 1980-luvulla ylituotannon ja sen myötä Suomeenkin asti dumpattujen surkeuksien myötä mainekuoppaan pudonnut Soaven viinintuotantoalue Koillis-Italian Venetossa on viime vuosikymmenen aikana tehnyt määrätietoisesti kehitys- ja markkinointityötä noustakseen takaisin laatuviinien tuottajaksi niin mielikuvissa kuin reaalitodellisuudessakin. Todellisuudessa Soaven parhaat viinit ovat aina olleet laadukkaita ja mielenkiintoisia ja siten alueen nimen huono kaiku on ollut monille tuottajille pitkään jonkinasteinen tragedia.

Soave-vinettojen päärypäle Garganega ei ole erityisen aromaattinen ja vastaa (mm. Chardonnayn tapaan) hyvin eri vinifiointitekniikoihin ja niiden muunnelmiin. Soaven viinien on todettu keskimäärin hyötyvän pitkitetystä kuorikontaktista ja jonkinasteisesta sakkakypsytyksestä – samoin kypsytys vanhassa tammessa on osoittautunut paikoin onnistuneeksi vaihtoehdoksi. Lopullisiin blendeihin lisätään usein mausteeksi tujaus Trebbiano di Soavea, joka tuo kokonaisuuteen mm. kukkaisia aromeja.

Alkon perusvalikoiman viidestä Soaven valkoviinistä kolme sijoittuu alle 8,50 euron kategoriaan ja yksi poistuu rapialla kympillä. Omassa kastissaan paistattelee Suavia Soave Classico 15 euron hintalapullaan ja onkin kiintoisaa nähdä, saako reilulle preemiolle vastinetta.

Silmä: Hieno, keskisyvä kullankeltainen. (tuoreempi vuosikerta voi olla astetta vaaleampi)

Nenä: Trooppisen hedelmäinen, esillä ainakin ananas ja persikka. Samalla mukavasti sitruksinen, omenainen ja hieman ”vihertävä”.

Suu: Hedelmän runsaus yllättää. Maku on kuiva, mutta tuhti ja tuoksun aromeja seuraava hedelmä nostaa 5 litragramman jäännössokerin ja 4 kuukauden sakkakypsytyksen tuoman leveyden myötä tunnelman paikoittain lähes puolikuivan puolelle. Hapotkin ovat lopussa oikein mukavat ja jälkimaku siten miellyttävän rapsakka, vaikka saksalaisten laaturieslingien euforiseen voittajafiilikseen ei aivan ylletäkään. Ainoa pieni miinus tulee viinin lämmetessä nenäonteloon pyrkivästä alkoholin häivästä, mikä menee kylläkin lähinnä oman patologisen viina-allergiani piikkiin.

Käyttö: Ruokaisat salaatit, vihreällä pestolla kuorrutettu grillilohi, paistetut vaaleat järvikalat, valkohome- ja vuohenjuustot. Toimii hyvin myös sellaisenaan lipittelyyn.

Tuomio: Erinomainen ja odotuksia merkittävästi positiivisempi kokemus. Pullote on jo lähes kolme vuotta vanha ja potkua tuntuu olevan vielä jäljellä ainakin parin vuoden verran (juo silti mieluummin nyt kuin myöhemmin). Hinnoittelu Alkon hyllyllä on hyvästä laadusta huolimatta yläkanttiin. Luulisi, että tuottajalla ja maahantuojalla olisi ollut enemmän pelisilmää lähteä hakemaan erinomaiselle tuotteelle markkinaosuuksia hieman nöyremmällä asenteella – hintoja kun ehtii aina korottamaan myöhemmin, jos kysyntää riittää. Ainakin isompaa volyymiä kierrättävälle viiniharrastajalle kynnys nostaa käsi pullonkaulalle myymälässä on kovin korkea, kun saksalaisesta nettikaupasta saa samaa kamaa lähes puoleen hintaan.

 



Castiglioni Chianti 2010
Tommi | 28.5.2013 | 08:00

Alko 005675 (10,99 e)
Rypäleet: Sangiovese 90 %, Merlot 10 %
Maa / alue: Italia / DOCG Chianti
Tuottaja: Frescobaldi

Kuva: Alko

Taustaa: ”I ate his liver with some fava beans and a nice Chianti” on eittämättä eräs elokuvahistorian mieleenpainuvimmista repliikeistä. Mainoskasvona Hannibal Lecter ei liene aivan halutuimmasta päästä, mutta oikeassa hän oli: Chiantin alue Italian Toskanassa tuottaa parhaimmillaan maailman herkullisimpiin kuuluvia viinejä.

Chianti-viinien laatu on perinteisesti vaihdellut melkoisesti ja suuren maantieteellisen alueen tuottamien vinettojen joukkoon osuu siten väistämättä myös pettymyksiä. Seudun itseoikeutettu kuningasrypäle Sangiovese tuottaa kirsikkaisia ja mukavan hapokkaita viinejä, joita usein maustetaan Cabernet Sauvignonin ja Merlot’n tapaisilla tuhdin hedelmäisillä lajikkeilla – tosin aivan viime aikoina heiluri on alkanut taas kääntyä puhtaiden Sangiovese-lajikeviinien suuntaan. Kympin tuntumaan hinnoiteltu Castiglioni Chianti on suurtuottaja Marchesi de’ Frescobaldin ripauksella Merlot’ta terästetty ja modernilla mikrohapetustekniikalla pehmennetty peruschianti.

Silmä: Purppuraan vivahtavan punainen ja läpinäkymättömän tumma.

Nenä: Kirsikkainen ja kevyen mausteinen. Hyvällä tahdolla joku voi löytää taustalta myös ripauksen mansikkaa tai vadelmaa.

Suu: Keskitäyteläinen maku on tumman kirsikkainen, makeaan vivahtavan mausteinen, kevyen yrttinen, keskitanniininen ja melko hapokas. Päivän kököttely jääkaapissa pehmentää viiniä ja nostaa sen tummia sävyjä esiin.

Käyttö: Toimii loistavasti tomaattia ja yrttejä sisältävien liharuokien kanssa – testaa esim. tomaattinen pasta bolognese ja avot! Raikas punaviini voi kuulostaa oudolta, mutta tämä todella raikastaa suun haarukallisten välissä. Tarjoile 15-18 asteessa. Niin ja toimiihan tämä tarvittaessa myös maksan kanssa…

Tuomio: Alueen modernimman laidan tyypillisenä edustajana melko tummasävyinen, mutta silti raikas ja erinomaisesti ruoalle sopiva viini. Itse voisin lipitellä hyviä chianteja vaikka joka päivä, mutta silloin koko muu viinimaailma tulisi mustasukkaiseksi…

(maahantuojan näytepullo)

 



Alkon uutuudet: rosé- ja punaviinit / toukokuu 2013
Tommi | 25.5.2013 | 08:00

Toukokuun Alkon uutuudet -sarja täydentyy tänään fransmannien ja (harmillisen) hinnakkaiden pullotteiden hallitsemalla rosé- ja punkkulistauksella. Viinit ovat jälleen aakkosjärjestyksessä. Nauttikaa! (kaikki kuvat: Alko)


HUIPUT

Chapoutier Cornas Les Arenes 2010

Alko 438287 (34,00 e)
Rypäleet: Syrah 100 %
Maa / alue: Ranska / AC Cornas
Tuottaja: M. Chapoutier

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymätön purppura. Upea pippurinen tuoksu, jossa myös tammea, karpaloa ja yrttejä. Hieno. Täyteläinen, tanniininen, tyylikäs. Muutama vuosi tekee vielä hyvää. Rhônen Syrah määrää.


KIITETTÄVÄT

Cantine Salvatore Rutilia 2009

Alko 469177 (19,83 e)
Rypäleet: Tintilia 100 % (never heard)
Maa / alue: Italia / DOC Tintilia del Molise
Tuottaja: Cantine Salvatore

Lyhyt kuvaus: Jo selvästi kehittynyt, keskisyvä rubiini. Myös tuoksu on kehittynyt ja siitä voi löytää kirsikkaa, lakritsia, tuhteja yrttejä ja tammea. Maku on täyteläinen ja reilun tanniininen. Pientuottajan laadukas viini on jo nyt maukas, mutta hyötyy vielä 2-3 vuoden kypsyttelystä. Tintilia on paikallinen, vasta pari vuotta sitten DOC-statuksen saanut rypäle ja mielenkiintoinen tuttavuus.

Domaine St Hilaire 2012 (ROSÉ)

Alko 472697 (15,89 e)
Rypäleet: Grenache 60 %, Syrah 40 %
Maa / alue: Ranska / AC Coteaux d’Aix-en-Provence
Tuottaja: Yves Lapierre / Domaine Saint Hilaire

Lyhyt kuvaus: Provencen pinkeä. Vaalean pinkki väri. Tuoksussa vadelmaa, mausteisuutta, sitrusta. Tyylikäs, kuiva maku on erittäin hapokas. Tässäpä ruokaviini kesän paremmille kevyille herkuille. Rosé-sarjan voittaja.

Marojallia 2010

Alko 494667 (98,10 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 76 %, Merlot 24 %
Maa / alue: Ranska / AC Margaux
Tuottaja: Domaines Philippe Porcheron / Château Majorallia

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymättömän tumma purppura/violetti. Miellyttävä keskivoimakas tuoksu, jossa herukkaa, kirsikkaa, tammea ja kahvia. Erittäin tanniininen ja tuhti maku kaipaa vielä useita vuosia vyön alle ennen kuin korkki kannattaa avata. 12-14 kuukautta viiniä maustaneiden uusien tynnyrien vaikutus on yllättävän hienosti integroitunut.  Vuosikerta on hyvä ja sen tyypillinen, reilu hapokkuus tarjoaa helposti 20 vuotta aikaa odottaa. Tulee olemaan hieno.

Santa Carolina Wild Spirit Mourvèdre 2010

Alko 476487 (17,98 e)
Rypäleet: Mourvèdre 100 %
Maa / alue: Chile / Cahcapoal (Rapel Valley)
Tuottaja: Santa Carolina

Lyhyt kuvaus: Hieno, mehevä tuoksu. Mustaherukkaa, karhunvadelmaa, mausteita, vaniljaa. Runsas tanniinisuus pehmenee vielä parin vuoden odottelulla, mutta on tämä jo nytkin hieno.

 



Alkon uutuudet: valkoviinit / toukokuu 2013
Tommi | 23.5.2013 | 08:00

Voihan vinetto maistaa säännöllisesti läpi Alkon uutuudet ja poimii joukosta parhaat päältä. Aloitamme toukokuun tiiviin juttusarjan valkkareista, joiden molemmat huiput löytyivät tällä kertaa yhdestä ehdottomasta suosikkimaastani eli Itävallasta. Viinit ovat aakkosjärjestyksessä. Enjoy! (kaikki kuvat: Alko)


HUIPUT

Kracher Beerenauslese Cuvée 2009

Alko 537514 (16,82 e)
Rypäleet: Welschriesling 75 %, Chardonnay 25 %
Maa / alue: Itävalta / Prädikatswein Burgenland
Tuottaja: Kracher

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä kullankeltainen. Voimakkaan jalohomeinen tuoksu, jossa aprikoosia, sitrusta ja hunajaa. Erittäin makea, keskihapokas. Makuprofiili seuraa tuoksua, jalohome dominoi. Vaatii vielä muutaman vuoden monipuolistuakseen. Lupaava, joskin vuosikerta 2010 on huhujen mukaan vielä parempi.

Tement Morillon Muschelkalk 2011

Alko 583807 (19,89 e)
Rypäleet: Morillon (=Chardonnay) 100 %
Maa / alue: Itävalta / Qualitätswein Südsteiermark
Tuottaja: Weingut Tement

Lyhyt kuvaus: Hyvin vaalea keltainen. Herkullinen ja mielenkiintoinen tuoksu, jossa yrttisyyttä, sitrusta ja 6 kuukauden mittaisen sakkakypsytyksen tuomaa leveyttä. Kuiva, hapokas, mineraalinen, erittäin tyylikäs. Hyötyy vielä 2-3 vuoden lisäkokemuksesta kellarioloissa, mutta jo nyt: avot! Huomaa myös mielenkiintoinen ja suosiotaan lisäävä lasitulppa.


KIITETTÄVÄT

Anakena Single Vineyard Riesling Tiaca 2011

Alko 555547 (14,53 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Chile / DO Leyda Valley
Tuottaja: Viña Anakena

Lyhyt kuvaus: Vaaleahko keltainen. Huikea, tunnistettava ja selvästi petroolinen Rieslingin tuoksu. Greippiä, tiukkaa mineraalisuutta. Rutikuivasta ja hapokkaasta mausta löytyy myös kevyttä yrttisyyttä. Laadukas, mutta vielä turhan nuori – kehittyy suotuisasti 10 vuoden ajan. Mielellään pariksi vuodeksi kellariin, vaikka maistuukin jo nyt.

Clos Nardian 2010

Alko 592997 (44,40 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc 40 %, Sémillon 40 %, Muscadelle 20 %
Maa / alue: Ranska / AC Bordeaux
Tuottaja: Château Teyssier

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä keltainen. Kallis ja jopa hieman luotaantyöntävän tamminen tuoksu huolimatta vain 6 kk kypsytyksestä uudessa ranskalaisessa tammessa. Ei mitään järkeä juoda vielä kehityksen tässä vaiheessa, vaan kaipaa vähintään pari lisävuotta integroituakseen paremmin. Potentiaalia kehittyä todella monipuoliseksi, koska kuivasta mausta löytyy tammen ja sitruksen lisäksi mm. mandariinia ja yrttejä. Viinin tuottaja Château Teyssierin huippuviini Le Dôme 2010 sai muuten hiljattain viinikriitikko Robert Parkerilta täydet 100 pistettä – ja viini myytiin loppuun neljässä päivässä.

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Alko 519237 (9,56 e)
Rypäleet: Riesling 50 %, Gewürztraminer 35 %, Viognier 15 %
Maa / alue: Chile / Valle del Bío Bío
Tuottaja: Viña Cono Sur

Lyhyt kuvaus: Aromipommi: omenaa, mineraalisuutta, sitrusta, trooppista hedelmää, litsiä, kukkaisuutta. Raikas ja hapokkaan hedelmäinen makuprofiili, joka seuraa tuoksua. Tropiikki reilusti esillä. Loistava hinta-laatu reippaan hedelmäisen tyylin ystäville.

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Alko 545127 (19,83 e)
Rypäleet: Pinot Bianco 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Alto Adige
Tuottaja: Colterenzio

Lyhyt kuvaus: Vaalea keltainen. Keltaluumuinen, sitruksinen. Kuiva, erittäin raikas ja miellyttävä suutuntuma, jota 6 kk sakkakypsytys monipuolistaa mukavasti. Valkoista hedelmää, sitrusta, yrttejä, hapokkuutta. Fokusoitunut ja mineraalinen fiilis. Hieno PB osuuskuntatuottajalta.

 



Voihan vappuvinetto: La Caliera Moscato d’Asti 2012
Tommi | 26.4.2013 | 08:00

Alko 557844 (7,59 e / 0,375 l)
Rypäleet: Moscato (Bianco di) Canelli 100 % (= Muscat Blanc à Petits Grains)
Maa / alue: Italia / DOCG Moscato d’Asti
Tuottaja: Borgo Maragliano

Kuva: Alko

Taustaa: Vielä kymmenen vuotta sitten jenkkiläisissä rap-videoissa luotiin menestyksen illuusiota lipittämällä allasbileissä pullokaupalla Louis Roedererin Cristal-luksussamppanjaa. Juuri nyt muodikkaampaa on kuitenkin hehkuttaa romanttisesta Muscat-rypäleestä tehtyjä kuohukkaita. Samalla näiden herkullisten Moscato-viinien suosio Ameriikan Yhdysvalloissa on noussut uusiin sfääreihin. Kahdesta Asti-kylän nimeä kantavasta makeasta kuohuviinistä Moscato d’Asti on tavallista Astia vähäkuplaisempi, vähäalkoholisempi, herkkäaromisempi ja – niin, parempi. Silti herkkusuille on Alkon vakiovalikoimassa jostain syystä tarjolla vain yksi vaihtoehto (wtf?), tilausvalikoimassa onneksi muutama lisää. Voisikohan kuluttaja-asiamies edesauttaa mielipuolisen epäkohdan pikaista korjaamista?

Silmä: Tuoreen vuosikerran La Caliera Moscato d’Asti on väriltään hyvin vaalea, kevyiden kuplien piristämä keltainen.

Nenä: Voimakkaan kukkainen tuoksu on hyvin aromaattinen ja siitä löytyy Muscatille tyypillisesti myös hajuvettä, myskiä ja rusinaa. Aika harvassa lienevät ne, jotka eivät tästä tuoksusta kevätauringon paisteessa diggaa.

Suu: Kosiskelevan makea. Reilu sokeri pysyy kuitenkin aisoissa viinin reilun hapokkuuden, kevyen kuplaisuuden ja herkän aromaattisuuden ansiosta. Muikean makoisaa ja veden kielelle nostavaa jälkimakua maiskuttelee suussaan pitkään. Viittaan edellisen kappaleen loppuun.

Käyttö: Harmillisesti vain puolikkaassa pullossa myytävä La Caliera on laadukas vappupiknikin herkku joko sellaisenaan tai perinteisten minimunkkien partnerina. Tuoreiden mansikoiden völjyssä myös klassinen kesäherkku. Tarjoile reilusti viilennettynä.

Tuomio: Herkku mikä herkku ja hakkaa mielestäni perus-Astit mennen tullen. Vaadimme Alkoon lisää valikoimaa! Makean muodikas, kepeän kupliva, veikeän vappuisa – dix poängg!

 



VII Sette Vigne 2009
Tommi | 17.4.2013 | 08:00

Alko 923907 (11,78 e / tilausvalikoima)
Rypäleet: Aglianico, Barbera, Corvina, Montepulciano, Nebbiolo, Primitivo, Sangiovese
Maa / alue: Italia / Campania, Lombardia, Veneto, Abruzzo, Piemonte, Salento, Toskana
Tuottaja: Orion Wines

Kuva: Altia

Taustaa: Otetaan vaihteeksi monokkelin fokukseen pullote Alkomahooliliikkeen tilausvalikoimasta, jota kaikkien kannattaisi hyödyntää silloin tällöin – hinnat tosin ovat pienemmistä volyymeistä johtuen usein aavistuksen korkeammat kuin perusvalikoimassa. Pitkästä aikaa käsillä on myös todella innovatiivinen ja mielenkiintoinen konsepti: seitsemän eri viinialueen tyypillistä rypälelajiketta on ennen blendausta kypsytetty erikseen omalla viljelyalueellaan: Aglianico / Campania, Barbera / Lombardia, Corvina / Veneto, Montepulciano / Abruzzo, Nebbiolo / Piemonte, Primitivo / Salento ja Sangiovese / Toskana. Kaikkihan näistä ovat parhaimmillaan erinomaisia rusinan esiasteita ja maahantuojan mukaan saammekin nyt ”Italian parhaat puolet yhdessä viinissä”. Viikonlopun sulkismatsin lisäksi myös pieni pelko kuumottaa pakaroita: voiko näin häiriintyneen hieno idea tosiaan toimia?

Silmä: Vielä reippaasti nuorekkaan purppuraan taittava, läpinäkymättömän tumma rubiininpunainen.

Nenä: Kirsikkaa, mausteita, luumua. Sekamelska, josta on vähän vaikea ottaa kiinni.

Suu: Avohärdelli jatkuu kitalaessa, kun pienen jäännössokerin (7 g/l) pyöristämä koillisitalialainen fiilis yhdistyy tuhtiin uuden maailman Merlot-vetoiseen sekoitteeseen vivahtavaan aromimaailmaan. Riittävä hapokkuus pelastaa onneksi sekavan kokonaisuuden täydelliseltä yhdentekevyydeltä. Vaikka kutakin lajiketta on viinissä saman verran, nostavat aivoni pääosaan Sangiovesen, appassimento-menetelmällä tiiviimmäksi muovatun Corvinan ja eteläisen Aglianicon. Jälkimaku on paahteinen ja melko pitkä, mutta se on tässä sivuseikka.

Käyttö: 16-18 asteessa tarjoiltava yleisviini tuhdeille liharuoille ja varmasti mm. erinomainen kesän grillijuoma. Siis olettaen, että grillikausi joskus alkaa.

Tuomio: Ristiriitainen kokemus. Ensivaikutelman mukaan sekoittamalla Italian parhaat on onnistuttu maskeeraamaan kaikki, mikä maan viineissä on niin hienoa: kirsikkaisuus, hapokkuus ja monimuotoisuus. Kyllähän ne tästäkin lopulta kaivamalla löytyvät, mutta sijoitan silti seuraavat 12 euroa mieluummin vaikka hyvään chiantiin. Makuasioita, sanos.

(maahantuojan näytepullo)