Trapiche ja Daniel Pi
Tommi | 29.3.2014 | 20:17

Eteläeurooppalaisen myöhäinen torstai-ilta tarjosi mukavia ruoka- ja viinielämyksiä. Neljän tunnin ja Ravintola Sipulin loihtiman seitsemän ruokalajin jälkeen tunnelma oli väsynyt, mutta onnellinen – olinhan saanut muiden osallistujien tapaan nauttia Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi’n hyvästä seurasta ja viihdyttävistä tarinoista.

Ravintola Sipulin kutsuvaa torstai-illan tunnelmaa

Trapiche on Argentiinan suurimpana viinitalona maan viinimaineen soihdunkantaja ja sen tuotteita löytyykin nykyisin lähes joka maailmankolkasta. Alkon perus- ja tilausvalikoimasta löytyy peräti 13 Trapichen pullotetta, joista olin aiemmin testannut kuitenkin vain muutaman. Hyllyillä viime syksyn kertaostona hyllyillä käynyt Broquel-sarjan Pinot Noir ei iskenyt lainkaan, mutta pari vuotta sitten kellaroimani erä kolmenkympin tarha-Malbecia vuodelta 2007 on kestänyt aikaa hyvin.

Oli se hyvää.

Illallisen menu oli maukas ja monipuolinen, vaikka lopuksi tarjoillut kaksi jälkiruokaa olivatkin samankaltaisuudellaan tyylipuhdas overkill. Viinien puolelta suosikeiksi nousivat haudutetun merianturan seurana erinomaisesti pelittänyt ja lajikeskaalalla mitattuna poikkeuksellisen raikas Viognier 2012 sekä porotournedoksen kanssa kilpaa laulanut, mausteisen hedelmäinen Finca Jorge Miralles Malbec 2009. Jälkiruokia escorttasi hyvin aromeiltaan vahvasti ananasmehun ja aprikoosin suuntaan kumartanut, täysin jalohomeeton late harvest –Chardonnay vuodelta 2010.

Vuodesta 1992 Trapichella vaikuttanut Daniel Pi vastaa sekä tarha- että valmistusprosesseista – kuten myös illallisvieraiden viihdyttämisestä

Trapichen tarha- ja viinintekoprosesseista kokonaisuudessaan vastaava Daniel osoittautui erittäin miellyttäväksi tuttavuudeksi ja illan aikana kuulluista tarinoista varsinkin yksi poltti pysyvän muistijäljen. Daniel oli aikoinaan hieromassa rypälekauppoja kahdeksankymppisten viljelijäveljesten kanssa, kun juuri ennen diilin vahvistusta veljekset totesivat: ”we must first ask our father”. Ja toden totta: takahuoneesta pölähti framille tilan suurista linjoista edelleen vastannut 103-vuotias teräsvaari! Lapset pysyvät näemmä aina lapsina, olivat he sitten vauvoja tai vaareja.

Danielin ja myös paikalla olleen Argentiinan suurlähettilään tehokkaat mainoslauseet sytyttivät välittömän palon kokea maan viinit ja lihapainotteinen keittiö paikan päällä. Argentina, here I come.

(maahantuoja tarjosi possuttelun)

 



Voihan vinetto goes Exotique: Romania
Tommi | 12.1.2014 | 08:00

Romania on monien muiden Itä-Euroopan maiden tapaan eräs maailman vanhimmista viinimaista. Peräti 6000 vuoden mittaisen historian jälkeen volyymit ovat – vaikkakin laskussa – edelleenkin kunnioitettavat ja useimmille lieneekin yllätys, että maa oli vuonna 2011 maailman 13. suurin viinintuottaja mm. Itävallan ja Uuden-Seelannin edellä. Nimenomaan viini on jo vuosisatojen ajan ollut Romanian alcoholic drink of choice – esim. meillä kotomaassa on siihen vielä matkaa.

Alkosta löytyvä Ferma Noua Murfatlar Late Harvest Chardonnay 2011 saa pitkäripaisen parhaana ja ainoana maansa edustajana kunnian olla ensimmäinen romanialaiseni. Eräässä Prahan tasokkaassa syöttölässä tarjoiltiin kylläkin kerran jotain vastaavan tyyppistä late harvest Chardonnayta – joten ken tietää.

Paikallisen sijoittajaryhmän vuodesta 2000 enemmistöomistaman Murfatlarin viinitalon valtaisat viinitarhat nauttivat Mustanmeren temperoivasta vaikutuksesta muuten mannermaisen kuumien kesien ja nenää nipistävien talvipakkasten puristuksessa. Nettisivujen mukaan erilaisia palkintoja näkyy pudonneen talolle ihan mukavasti.

Vielä ennen asiaan pääsyä pitää taas avautua vähän edellisen Exotique-postin tyyliin, notta miksi ihmeessä monopolin ainoaksi romanialaiseksi on poimittu maailman laajimmin viljelty valkoinen rypälelajike (toim. huom. todelliset viininörtit toki tietävät epsanjalaisen Airénin pitävän tilastoissa ykkössijaa, mutta sen pääasiallinen käyttö taitaa olla viinin sijaan brandyn valmistuksessa), kun tarjolla olisi voinut olla myös useamman potenssin verran kiinnostavampia paikallisia lajikkeita. Siis sellaisia kaikkien tuntemia herkkuja kuten Grasă de Cotnari, Fetească regală tai Tămâioasă Românească. Punaisista lajikkeista puhumattakaan.

Arvio: Ferma Noua Murfatlar Late Harvest Chardonnay 2011

Alko 528507 (8,96 e)
Rypäleet: Chardonnay 100 %
Maa / alue: Romania / Murfatlarin kylä ja sen ympäristö, Dobrogean tasanko
Tuottaja: Murfatlar Winery

Kuva: Alko

Silmä: Kirkas, keskisyvä kullankeltainen.

Nenä: Ei kovin voimakas, mutta silti selvästi hunajainen ja ananaksinen.

Suu: Hyvin makea. Ananasta, hunajaa, aprikoosia ja lopussa hieman jalohomeinenkin fiilis. Hapokkuutta nousee jälkimaussa ihan kivasti esiin, mutta sitä saisi jäännössokerin määrään nähden olla hieman enemmänkin. Heti avaamisen jälkeen jälkimaussa oli erittäin epämiellyttävää poltetta ja mieli kyllä teki kaataa tämä suoralta kädeltä viemäriin. Polte kuitenkin katosi parin päivän jääkaappisäilytyksessä, joten tässä taitaa/taisi olla liikaa rikkiä tai jokin muu reippaalla ilmauksella pääosin korjautuva tekninen vika. Onko kyseessä pullokohtainen vika vai ei – siihen en pysty yhden pullon otoksella ottamaan kantaa.

Käyttö: Sauternes-viinit mieleen tuovana toiminee kohtuullisesti samantyyppisten ruokapartnerien kanssa, vaikka onkin kaikin puolin kepeämpi. Maksapatee tai trooppisella hillolla tuunatut linturuoat lienevät varmimmat nakit. Viilennä 6-8 asteeseen.

Tuomio: Niinpä. Viittaan edelleen johdantotekstiin, sillä eihän tämä kyllä Romanian viinien tasosta mitään kerro. Late harvest Chardonnayna toki jonkinlainen kuriositeetti, joten siitä pisteet kotiin.

(maahantuojan näytepullo)