Perjantain parempi puteli: Quinta do Pégo LBV 2008
Tommi | 29.11.2013 | 23:02

Alkon tilausvalikoima 900257 (22,90 e)
Rypäleet: Pääosin Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz ja joidenkin tietojen mukaan myös Tinta Barrocca, mutta cocktailissa lienee mukana myös muita perinteisiä Douron lajikkeita
Maa / alue: Portugali / Douron laakso
Tuottaja: Quinta do Pégo

Kuva: Quinta do Pégo

Taustaa: Päivien lyhetessä ja iltojen kylmetessä on syytä pitää huolta riittävästä valon, lämmön ja sokerin saannista – jo kansanterveydellisistäkin syistä. Täydellinen täsmälääke talvella uhkaaviin puutostauteihin löytyy Portugalista, kauniin jyrkkärinteisestä ja auringossa kylpevästä Douron laaksosta.

Makea ja lämpimäksi väkevöity portviini on monipuolinen kaamoksen taltuttaja. Eri tyyleistä löytyy valinnanvaraa: nuorekkaasta ruby-viinistä aina huippulaatuiseen ja parin vuosikymmenen kypsytystä vaativaan vuosikertaporttiin. Myös harvinaisempi valkoinen sekä toisaalta nuorekas pink port ovat viime aikoina kasvattaneet suosiotaan. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Quinta do Pégo LBV taasen on maukas esimerkki Late Bottled Vintage –tyylistä, jossa erityisen hyvän vuoden viini kypsyy tammitynnyrissä 4-6 vuotta. Vain 2 vuotta tynnyröitävä varsinainen vuosikertaportviini on pullotuksen koittaessa vielä täysin keskeneräinen, kun taas LBV on jo ehtinyt pehmentyä kulmistaan riittävästi välitöntä kulauttelua silmälläpitäen.

Laadukas LBV-port lämmittää kehoa ja mieltä sellaisenaankin 14-18 asteeseen viilennettynä, mutta tumma suklaa ja suolaiset juustot saavat sen todella laulamaan. Viini on talvi-iltojen taattu herkku ja myös viininystäville hyvin sopiva joululahjavinkki.

Silmä: Läpinäkymättömän tumma purppuran ja rubiinin syntinen sekoitus.

Nenä: Pehmeän mausteista ja tiiviin hillomaista tummaa marjaa sekä kevyttä suklaisuutta ja saksanpähkinää. Hieman myös yllättävää kemikaalisuutta, joka ei kuitenkaan ole luonteeltaan häiritsevää.

Suu: Makea, erittäin täyteläinen ja keskitanniininen suutuntuma saa tukea mukavasta hapokkuudesta ja nielua reilusti lämmittävästä alkoholista. Kokonaisuus on hyvässä tasapainossa ja LBV:n vuosikertaporttia pehmeämpi ja kehittyneempi tunnelma pääsee oikeuksiinsa.

Käyttö: Lämmittää kehoa ja mieltä sellaisenaankin 14-18 asteeseen viilennettynä, mutta tumma suklaa ja suolaiset juustot saavat LBV:t laulamaan. Talvi-iltojen taattu herkku ja muidenkin laadukkaiden portviinien tapaan myös monella viininystävällä suoraan ylämummoon osuva joululahjavinkki.

Tuomio: Hyvälaatuinen LBV, jossa eri osa-alueet pelaavat erinomaisesti yhteen. Erittäin nautinnollinen jo nyt, mutta suodattamattomana kehittyy ja pehmenee pullossa vielä useita vuosia.

(maahantuojan näytepullo)

 



Perjantain Parempi Puteli: Ugo Lequio Barbaresco Gallina 2009
Tommi | 25.10.2013 | 08:00

Alko 417687 (21,90 e) (myös 2010 ehti juuri Alkon hyllyyn)
Rypäleet: Nebbiolo 100 %
Maa / alue: Italia / DOCG Barbaresco
Tuottaja: Ugo Lequio

Kuva: Alko

Taustaa: Barolo ja Barbaresco – Piemonten kuningas ja kuningatar, Nebbiolo-lajikkeen maskuliini ja feminiini. Tai oikeastaan näin stereotypiat määriteltiin vain ennen vanhaan, sillä viime vuosina naapureiden tyylit ovat lähestyneet toisiaan eikä niiden tunnistaminen onnistu enää välttämättä edes huippuasiantuntijoilta. Barbarescot ovat näistä kahdesta selvästi tasalaatuisempia johtuen mm. Baroloon verrattuna reilusti pienemmästä ja siten maaperältään ja ilmastoltaan homogeenisemmästä viljelyalueesta. Tyylien vaihtelua saadaan silti aikaan mm. rypäleiden kypsyyden, uuttamisen ja tammikypsytyksen eri variaatioilla.

Barbarescon kunnan itäpuolella sijaitsevassa Neiven kylässä tuotetaan yleisesti ottaen Barbarescon luokitusalueen tuhdeimmat tulkinnat, vaikka poikkeuksia luonnollisesti löytyykin. Kylän länsilaidalla sijaitseva Gallina on eräs alueen tunnetuimmista ja arvostetuimmista tarhoista. Tämänkertaisen PPP:n tuottaja Ugo Lequio taasen on jo 1980-luvun alussa ensimmäiset viininsä Gallinan rinteestä pullottanut ja alueen minimivaatimuksia pidempiä kypsytysaikoja suosiva herrasmies (huom. kyseessä ei ole ensi käden tieto vaan kirjoittajan romantisoitu näkemys, jonka mukaan Italian pientuottajapopulaatio koostuu poikkeuksetta hienoista leideistä ja herrasmiehistä).

Gallinan rinnetarha, taustalla Barbarescon kylä ja kohtalainen alppimaisema. Kuva: Robert ja Leslie Alexander

Hiljattain mm. Koskelon Arton Huomenta Suomessa esittelemä Ugo Lequio Barbaresco Gallina on alueen korkeahkoon hintatasoon nähden miellyttävän maltillisesti hinnoiteltu. Samalla tämä on Alkon vakiovalikoiman ainoa laatuaan, johon totean en-ihan-ekaa-kertaa: wtf? Viini kypsyi tuottajan mukaan 20 kuukautta suurissa, 2500 litran tammiastioissa ja vielä 6 kuukauden ajan pullossa ennen myyntiin työntämistä. Alkon tietojen mukaan tammikypsytys tapahtui 500 litran tynnyreissä (joista kolmasosa uusia) ja sen jälkeen mehu pehmeni vielä kalenterin verran suurissa tammisammioissa – yhteensä siis 3 vuotta puun hellää kosketusta ennen pullotusta. Totean tähänkin en-ihan-ekaa-kertaa: wtf, kuka on oikeassa? Lirutettu pulloon joka tapauksessa keväällä 2012, joten pulloikääkin on jo mittarissa puolisentoista vuotta. Nebbiolo-rypäle tarvitsee usein 5-10 vuotta pehmetäkseen riittävästi, mutta alamme ilman muuta lähestyä hetkeä, jolloin Ugo-herran herkku kannattaa avata ensimmäiseen testiin. Hey ho, lezz go!

Silmä: Keskisyvä, reunoilta reilusti oranssiin vivahtava rubiini – ammattikielellä tiilenpunainen.

Nenä: Aluksi melko sulkeutunut, mutta kolmen tunnin dekantoinnin jälkeen alkaa tapahtua: huumaavaa kirsikkaa, orvokkia, tyylikästä tammea, pölyä, muskottia ja teetä. Oh Baby!

Suu: Hentoisen oloisesta ulkoasusta johtuen Nebbiolo-vinettojen täyteläisyys, tuhti tanniinisuus ja hapokkuus pääsee yllättämään lähes aina – niin nytkin. Tuoksun profiilia seurailevan makustelun jälkeisessä tunnelmassa tanniinit, hapot ja mausteisen karpaloiset ja kirsikkaiset vaikutelmat paiskaavat kättä tiukasti ja pitkään.

Käyttö: Syksyinen, tummista sienistä keitelty ja tryffeliöljyllä (ja optimitilanteessa aidolla tryffelillä) maustettu risotto. Myös lammas -ja riistaruoat. Dekantoi vähintään 2 tuntia ennen nauttimista, mutta tässä enempi on aina parempi ja aromipöllyn huumaavuus kasvaa lähes lineaarisesti suhteessa käytettyyn aikaan.

Tuomio: Upeassa kuosissa oleva ja lajissaan erinomaisen hinta-laatusuhteen viini on erittäin nautinnollinen jo nyt, mutta monipuolistuu ja herkullistuu vielä ainakin 5 vuoden ajan. Ei voi muuta sanoa, kuin NAMI NAMI, JOUSTOA POLVIIN!

(maahantuojan näytepullo)

 



Perjantain Parempi Puteli: Domaine Laroche Chablis Premier Cru Les Vaudevey 2009
Tommi | 11.10.2013 | 08:00

Alko 585597 (25,90 e)
Rypäleet: Chardonnay 100 %
Maa / alue: Ranska / AC Chablis Premier Cru Les Vaudevey
Tuottaja: Domaine Laroche

Kuva: Alko

Taustaa: Burgundin pohjoisin ja sen ydinalueista täysin erillinen, viileä Chablis’n viinialue tuottaa vinkkuintoilijoiden iloksi Chardonnay-rypäleestä kuivia, puhtaan hapokkaita ja mineraalisia valkoviinejä. Ilmastotekijöiden lisäksi yhtälössä merkittävää osaa näyttelee alueen parhaita osia peittävä erikoislaatuinen Kimmeridge-maaperä, joka koostuu lähes kliseisen savi-kalkkikivi –yhdistelmän lisäksi fossilisoituneista osterinkuorista.

Pohjoisen sijainnin tuomien lähes dramaattisten vuosikertaerojen syinä vuorottelevat mm. kukintaa estävät tai tuhoavat keväthallat, hailakkaa hedelmää ja kitalakea kirvelevän korkeaa hapokkuutta aiheuttavat kylmät ja sateiset kesät, sekä happorakenteen tuhoavat, löysiä ja raskaita viinejä luovat saunakuumat hellekesät.

Tammimausteen käyttö on Chablis’ssa selvästi eteläisempää Burgundia vähäisempää. Peruskama Petit Chablis ja Chablis ei juuri puunsyitä näe, mutta parhaiden tarhojen pinnistämät Premier Cru- ja etenkin Grand Cru –viinit käytetään ja/tai kypsytetään nykyisin melko usein tammessa. Alueen traditionalistit ja modernistit ovat tammituksen saralla napit vastakkain; ilmiö on kovin tuttu monilta muiltakin perinteisiltä viinialueilta. Aiheen ongelmatiikassa on kuluttajan kannalta lähinnä hyviä puolia, sillä eri koulukunnat tarjoavat meille mahdollisuuksia kokeilla eri tyylilajeja ja valita kukin omat suosikkimme. Markkinoiden näkymätön käsi karsii kauppojen hyllyiltä lopulta ne heikommin pärjäävät kokeilut.

Larochen viinitalon tarina ulottuu aina vuoteen 1850 asti ja viiden sukupolven jälkeen nimekkään tilan johdossa on nyt Michel. Ruuvipenkissä odottavan Laroche Chablis Premier Cru Les Vaudevey 2009:n rypäleet tulevat Beinen kylästä. Tammea zero dosage.

Silmä: Keskisyvä keltainen.

Nenä (tunnin dekantoinnin jälkeen): Kypsää sitrusta, kevyttä voimaisuutta, piikiveen vivahtavaa savuisuutta, yrttejä. Sanalla sanoen tyylikäs. Uhkuu valtiomiesmäistä, jännittävällä tavalla reservissä pysyttelevää voimaa.

Suu: Täyteläinen, voimakas, hapokas, mineraalinen. Tuoksun aromit yhdistettynä reippaaseen, mutta ei ylilyötyyn hapokkuuteen ja tuoksua väkevämmin esiin nousevaan voimaan. Hieno, piste.

Käyttö: Vaalea, paistettu kala sienikastikkeella. Myös joka pojan ja tytön perjantai-perusmättö osterit.

Tuomio: Todella hieno ja nelivuotiaana vielä hyvin nuorekas. Toinen mokoma lisää kokemusta ja kiehtovat tertiääriaromit alkavat päästä oikeuksiinsa. Laroche todistaa jälleen kerran, että Premier Cru on ehdottomasti Chablis’n parhaan hinta-laatusuhteen kategoria.

(maahantuojan näytepullo)

 



Perjantain Parempi Puteli: Cabeça de Toiro Reserva 2008
Tommi | 6.9.2013 | 08:00

Alko 473327 (13,93 e)
Rypäleet: Touriga Nacional 60 %, Castelão 40 %
Maa / alue: Portugali / DOC Do Tejo
Tuottaja: Cavipor / Enoport United Wines

Kuva: Alko

Taustaa: Tutustuin kesän aikana useammankin pullotteen voimin pitkäripaisen keskihintaiseen Portugali-tarjontaan. Sarjan suloisimmaksi seireeniksi nousi jo ennakkoonkin mielenkiintoinen Touriga Nacional-Castelão –sekoite Cabeça de Toiro Reserva 2008. Vähittäismyyntimonopolin ja maahantuojan kuvaukset antavat ymmärtää tyylilajin lipovan läheltä saman maan ylituhtia, viimeiseen antosyaniinimolekyyliin asti uutettua Esporão’a.

Yhdeksän kuukauden mittainen ja siten hedelmäaromeille riittävästi tilaa antava kypsytys ranskalaisessa tammessa on kliinisesti katsahtaen lähellä omaa sweet spottiani, joten odotukset ovat hieman ristiriitaiset. Vuosien ahkerasta puurtamisesta huolimatta Castelão ei ole onnistunut murtautumaan edes suosikkirypälejoukkueeni nelosketjuun, mutta toisaalta pienikokoinen, paksukuorinen ja pienen sadon antava tärkeä portviinikomponentti Touriga Nacional on monien mielestä Portugalin The Rypäle.

Silmä: Syvä, vielä purppuraan vivahtava rubiini.

Nenä: Reilun paahteinen ja kypsän marjainen. Myös suklaata ja kahvia. Fiilis on eittämättä tuhti, mutta ylilyönneiltä vältytään ainakin toistaiseksi.

Suu: Tuhdin täyteläinen, tanniininen ja melko hapokas. Maahantuojan puffaamasta pehmeydestä ei ole tietoakaan. Persoonallisen marjainen perusvire täydentyy mukavasti kevyen tammikypsytyksen tuomilla paahteisen kahvisilla, suklaisilla ja yrttisillä aromeilla. Jälkimaku on pitkä ja reilut tanniinit ja hapot kutittelevat pitkään poskissa. Kokonaisuus on samalla tuhti ja tyylikäs – viime vuosina turhankin harvinainen yhdistelmä.

Käyttö: Über-ürttiset lihapadat, ronskisti marinoidut tai muuten reippaasti maustetut medium-kypsät pihvit, voimakasmakuinen riista.

Tuomio: Erittäin positiivinen (ja vuoden viiniksikin jossain valittua Esporão’a parempi) kokemus, joka hivuttaa Portugalia jälleen hieman lähemmäksi kohti kiinnostavuusnelikentän oikeaa yläkulmaa. Tämä erinomaisen hinta-laatusuhteen viini on viidestä ikävuodestaan huolimatta vielä nuori, joten järkevä maistaa tänään pullon verran ja laittaa toisen kellariin odottamaan ensimmäisiä tasavuosia. Odotus palkitaan varmuudella ruhtinaallisesti, joten aion kerrankin noudattaa omaa neuvoani (lapset, tämä oli tietenkin vitsi).

(maahantuojan näytepullo)

 



Perjantain Parempi Puteli #3: Domaine Bousquet Reserve Malbec 2010
Tommi | 26.7.2013 | 08:00

Alko 429617 (16,80 e) (huom. Alkossa tarjolla jo vuosikerta 2011)
Rypäleet: Malbec 85 %, Cabernet Sauvignon 5 %, Merlot 5 %, Syrah 5 %
Maa / alue: Tupungato Valley (Mendoza – Uco Valley)
Tuottaja: Domaine Bousquet (ent. Domaine Jean Bousquet)

Kuva: Alko

Taustaa: Argentiinan nousu talouden ongelmapesäkkeestä vientikelpoisten laatuviinien tuottajaksi ja yhdeksi Euroopan ulkopuolisista viinisuurvalloista on tapahtunut hetkessä metamorfoosin käynnistyttyä Chilen vanavedessä vain noin 20 vuotta sitten. Mahdolliset mielikuvat aavalla pampalla paksuja pihvejä käristävien karjapaimenten vaatimattomista kyytipojista kannattaakin päivittää nykyhetkeen ensi tilassa.

Andien itäkyljen kuivat, saastevapaat ja suurilla lämpötilan vaihteluilla siunatut laaksot soveltuvat erinomaisesti luomuviljelyyn. Domaine Bousquet tuottaa laatuviineistään tunnetussa Tupungato Valley’ssä peräti 1200 metrin korkeudella sijaitsevilla luomutarhoillaan pääosin kansallisylpeys Malbec-rypäleeseen pohjautuvia silkkisen hedelmäisiä punaviinejä. Talon Domaine Bousquet Reserve Malbec ilmentää alkuperäänsä erittäin tyylikkäästi.

Silmä: Läpinäkymättömän purppuranpunainen.

Nenä: Nami nami. Ainakin boysenmarjaa, kuivattua luumua, lihaisuutta ja nahkaa.

Suu: Täyteläinen maku seuraa tuoksua ja nuorten köynnösten tuottama puhdas hedelmäisyys yhdistyy korkeaan alkoholipitoisuuteen luoden suuhun selvän makeuden tunteen ennen kuin mukavat hapot kannattelevat kokonaisuuden pitkään jälkimakuun. Hedelmän konsentraatio on huikea.

Käyttö: Taipuu hienosti lähes minkä tahansa tumman liharuoan kumppaniksi ja esimerkiksi grillattu tai pannulla paistettu mehukas pihvi saa siitä loistavan partnerin, vaikkakaan reilun veriseksi jätettyyn lihaan tanniinit eivät ihan riitä. Parhaimmillaan 16-18 asteessa nautittuna.

Tuomio: Herkullinen vinetto, jossa Malbec on ilahduttavan hyvin tunnistettavissa. Sinänsä nerokas mikrohapetusteknologia lienee ollut ahkerassa käytössä, mutta happorakennetta on mielestäni pehmennetty liikaakin ja samalla tehty kokonaisuus asteen verran turhan helpoksi. Omassa tyylilajissaan nuorten köynnösten tuottamana tämä on kuitenkin ehdottomasti huippulaatua.

(maahantuojan näyteviini)

 



Perjantain Parempi Puteli #2: Arboleda Carmenère 2009
Tommi | 17.5.2013 | 08:00

Alko 412787 (huom. uudempi vuosikerta 2010 on jo tarjolla) (16,99 e)
Rypäleet: Carmenère 100 %
Maa / alue: Chile / DO Valle de Colchagua
Tuottaja: Viña Arboleda

Kuva: Alko

Taustaa: Olen nyt kirjoittanut pari postia (se här och här) tästä eräänlaisesta Chilen kansallisrypäleestä, joka on tarinaltaan kiehtova veijari. Cabernet-perheeseen kuuluva Carmenère katosi nimittäin käytännössä kokonaan alkuperäiseltä kotikentältään Bordeaux’n Médocista viinikirvakatastrofin seurauksena jo 1890-luvulla eikä sitä epäluotettavasti kypsyvänä enää haluttu myöhemmin istuttaa uudelleen. Vain hyvä tuuri pelasti lajikkeen lopulliselta unohdukselta – köynnöksiä oli näes kuskattu muiden Bordeaux-lajikkeiden mukana jo 1850-luvulla mm. suotuisamman ilmaston Chileen. Carmenèrea tosin luultiin siellä Merlot’n myöhempään kypsyväksi klooniksi (”late-ripening Merlot”) ja joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet Chilen Merlot-viinien raaka-aineesta oli jossain vaiheessa todellisuudessa Carmenèrea, mikä antoikin niille muun maailman Merloo-vinetoista poikkeavan aromiprofiilin. Carmenère ”löydettiin” uudestaan vasta vuonna 1994, kun Ranskassa tehdyt DNA-tutkimukset varmistivat chileläisten köynnösten perimän ja pian tuo pitkä ja kapoinen maa olikin jo intopiukeana uudesta ja uniikista vientituotteestaan. Nimenomaan Carmenèrelle optimoidut viljely- ja valmistusmenetelmät ovat viime vuosina kehittyneet vauhdilla ja vaikka oppimiskäyrällä ollaankin vähitellen aiempaa loivemmassa nousussa, niin tekemistä riittää vielä vuosikymmeniksi. Suuret volyymit ovat saaneet rinnalleen myös kalliimman kategorian tuotteita, mutta laatutuottajien merkittävistä markkinointipanostuksista huolimatta mielikuvien perus-Carmenère tulee vielä pitkään olemaan edullinen bulkkituote, jota typifioivat tuhdin hedelmäisyyden ja mausteisuuden ohella myös hieman raa’at, välillä häiritsevästikin vihreää paprikaa muistuttavat aromit. Promopuskua ja laatutuotteita tarvitaan siis lisää.

Voihan vineton Carmenère-trilogian päättää portaan verran edellisiä hinnakkaampi pullote nimekkään Eduardo Chadwickin Arboleda-merkiltä. Viiniin puserretut rypäletertut ovat peräisin laadukkaista punaisistaan tunnetun Colchaguan laakson lempeän välimerellisessä ilmastossa kasvaneista tuolloin 12-vuotiaista köynnöksistä. Ennen pullotusta viini kypsyi 12 kuukautta pääosin vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä – tuottaja ilmoittaa uusien tynnyreiden osuudeksi suurpiirteisesti 38 prosenttia – joskin osavastuu valmiin viinin tynnyriaromeista on suotu myös ameriikan tammelle. Markkinointitekstien perusteella odotettavissa on sekä väriltään että aromeiltaan tuhti lajiketulkinta.

Silmä: Läpinäkymättömän tumma, vielä nuorekas purppura.

Nenä: NAM. Tuhtia karhunvadelmaa, mukavaa mustaherukkaa ja sangiovesemäistä kirsikkaa. Kaiken yllä omaan makuuni täydellisyyttä hipova tammikypsytyksen luoma kerros vaniljaa, suklaata, kahvia ja savua. Si!

Suu: Erittäin täyteläinen, keskitanniininen. Vihreys loistaa poissaolollaan. Tuoksua seuraavien tuhtien ja monipuolisten aromien leimaava Arboleda nousee riittävän hapokkuutensa ansiosta uuden maailman tylsempien hedelmäpommien yläpuolelle ja saa samalla useiden vuosien lupaavan ikääntymispotentiaalin.

Käyttö: Erinomainen viini kesän laadukkaammille grillituotoksille ja muille reippaille liharuoille.

Tuomio: Arboleda Carmenère on tämänkertaisen Carmenère-sarjan huipennus ja ylipäänsä loistava ostos. Nostakaamme katseemme ylös kohti nämäkin rypäleet kypsyttänyttä auringonjumalaa ja lausukaamme nöyrä gracias!

(maahantuojan näytepullo)

 



Perjantain Parempi Puteli: Go de Godello 2011
Tommi | 19.4.2013 | 08:00

Alko 573157 (18,90 e)
Rypäleet: Godello 100 %
Maa / alue: Espanja / DO Bierzo
Tuottaja: Soto del Vicario

Kuva:Alko

Taustaa: Kuten niin moni asia viinien maailmassa, myös viinikilpailut jakavat mielipiteitä ja herättävät mm. seuraavia kysymyksiä: Jos tuomari maistaa 50 tai jopa 100 viiniä yhteen putkeen, voiko turtuneiden aistien tuottamiin loppupäivän arvioihin enää luottaa? Jos kilpailuun osallistuvista viineistä palkitaan kaksi kolmasosaa (kenties henkisenä kompensaationa mahdollisesta osallistumismaksusta), mikä on alimman kategorian palkintojen arvo? Jos kilpailuun osallistuu alle puoli promillea maailman viineistä, mitä sen voitto kertoo? Mikä on ammattilaisraatien mieltymysten korrelaatio keskimääräisen kuluttajan preferensseihin? And so on. Fakta kuitenkin on, että viinien markkinoinnissa kilpailumenestyksellä ratsastetaan surutta – esimerkkeinä Suomessakin järjestettävät Viini-lehden ”Vuoden viini” ja melko samanniminen ”Vuoden Viinit”. Huolimatta duubioistani viinikilpailujen yleisestä mielekkyydestä valikoitui Voihan vineton ensimmäiseksi Perjantain Paremmaksi Puteliksi oman sarjansa Vuoden Viinit 2013 –mittelössä voittanut epsanjalainen vino blanco. Mielenkiintoisesta Godello-rypäleestä vanutettu vinetto tulee vauhdilla maineeseen nousevalta Bierzon alueelta, jossa myös punainen Mencia-lajike tuottaa hienoja tuloksia.

Silmä: Ei täysin kirkas, vaaleahko keltainen. Valoa vasten viinistä voi erottaa runsaasti pieniä partikkeleita, joten tämä on selvästi suodatettu ns. isoreikäisellä verkolla (jos silläkään).

Nenä: Voimakkaan sitruksinen, hieman yrttinen. Vaaleaa kukkaa, omenaa ja myös trooppista hedelmää. Jostain syystä myös (puhdas) järvivesi muistuu mieleen. Piristävän persoonallinen!

Suu: Kuiva / lähellä puolikuivaa, melko hapokas. Tiivistä sitrusta, persikkaa ja mineraalisuutta. Pitkähkö jälkimaku, jossa alkoholi tuntuu viinin lämmetessä hieman enemmän kuin voisi volttien perusteella olettaa.

Käyttö: Hieno ruokaviini, joka taipuu pienen jäännössokerin (8 g/l) ansiosta todella moneen asentoon. Possu, kana, kala sekä reilut ja ruokaisat pääruokasalaatit – kaikki toimii.

Tuomio: Persoonaa, hedelmää, happoja. Ehdottomasti kahta kymppiä lähestyvän hintansa väärti tuttavuus, joten tällä kertaa tuomarit ovat kyllä osanneet asiansa. Muutaman gramman olisin silti tiputtanut sokerista pois, kuiva kun olen.

(maahantuojan näytepullo)