Avainsana:
Maanantain mauton: surkeussokeri
Tommi | 12.5.2014 | 18:30

Juttelin männä viikolla parin ruotsalaisen maahantuojan kanssa ja he valottivat minulle ansiokkaasti sikäläisen markkinan erikoisuuksia. Lähinnä Tukholmaan keskittyvän samppanjamanian lisäksi Ruotsiin on parin viime vuoden aikana iskenyt uskomattomat mittasuhteet saanut jäännössokeristen punaviinien invaasio.

Ensin nostivat päätään venetolaiset, nuo alkuperäiset rypäleiden osittaiseen kuivatukseen perustuvan appassimento-tekniikan mestarit. Heidän lempilastensa amaronen ja ripasson myynnin ampaistua jyrkkään nousuun on sokerivaunun kyytiin hypännyt myös koko muu Italia ja etenkin edullisista volyymiviineistään tunnetut, Apulian kaltaiset eteläiset maakunnat. Jopa aiemmin niin luotettavan Veneton keskimääräinen laatu on kärsinyt valtaisan inflaation, kun liitoksistaan jo moneen kertaan revenneeseen markkinarakoon tungetaan kiihtyvällä tahdilla kakkoslaadun raaka-aineista mahdollisimman halvalla tuotettua (mutta onnistuneesti pakattua) tuubaa. Ilmiö on – joskin toistaiseksi pienemmässä mittaluokassa – valitettavan tunnistettava myös kotoisen monopolimme hyllyiltä.

 

Formula for success

Veneton perinteisten laatutuottajien puntissa tutisee varmasti pelko pysyvästä haitasta alueen brändille – siellä kun on lähihistoriassa tehty sama virhe. Soaven, tuon Veneton mainion valkkarin, maine tuhottiin vuosikymmeniksi 1970- ja 80-lukujen massiivisella dollarin kuvien motivoimalla ylituotannolla. Volyymin joustaessa jälleen jatkuvasti ylöspäin laatu joustaa väistämättä alaspäin ja alsacelaisen Claude Gisselbrechtin minulle esittelemä termi misery sugar, surkeussokeri, on jälleen enemmän kuin osuva. ”It means sugar that hides the misery of the wine.”

Ilmiö on Ruotsissa vahvasti sidoksissa siihen, että peräti 60 prosenttia viineistä myydään siellä laatikoissa. En sinänsä dissaa monissa yhteyksissä käteviä bäggäreitä, mutta länsinaapurissa merkittävä osa pakkausmuodosta edustaa nimenomaan juuri tätä yhtä ja samaa viinityyliä. Niinpä uskomattomat määrät 8-20 sokerigrammaa litralta sisältävää bulkkia survotaan Italian satamista joka viikko kohti Pohjoismaiden lukratiivisia markkinoita. Kun vielä Italian oma Primitivo-rypälekin nimetään pakkauksissa paremmin myyvän Amerikan-siskonsa mukaan Zinfandeliksi, voi perinteikkään viinimaan todeta myyneen sielunsa kruunut silmissään kiiltäen.

Tapaamieni maahantuojajentlemannien mukaan tilastoista voi tällä hetkellä suoraan todeta, että aiemmin kuivaksi käytetyn punaviinin valmistuksen muokkaus nyt kevyesti jäännössokeriseksi nostaa automaattisesti myyntikäyrän kulmakerrointa. Kaksi kolmasosaa Ruotsin myydyimmistä viineistä on italialaisia – ja kyllä, melkein kaikissa on jäännössokeria. Samalla viinijournalistien perinteinen yksinvalta maahantuojien tärkeimpänä mainoskanavana on lakonisen kommentin perusteella tullut tiensä päätökseen: ”It used to be 100% journalists. Now it’s 20% journalists and 80% sugar.” Vahva ehdokas Voihan vineton Quote of the Year 2014 -kilpailuun.

Pohjolan kolme vierekkäistä monopolimarkkinaa tarjoavat kaupallisen koulutuksen oppikirjoihin erittäin mielenkiintoisia case studyja. Viini – aivan kuten muutkin kulutustavarat – ovat toki moninaisten syklien armoilla ja ennustankin jäännössokeristen punaviinien suosion hiipuvan pikku hiljaa klassisten muotioikkujen tapaan normaalimpiin mittasuhteisiin. Toivon kuitenkin samalla, että ne onnistuvat nyt suosionsa huipulla paistatellessaan johdattamaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä viinin ja viinikulttuurin pariin.

 


Avainsanat:

VII Sette Vigne 2009
Tommi | 17.4.2013 | 08:00

Alko 923907 (11,78 e / tilausvalikoima)
Rypäleet: Aglianico, Barbera, Corvina, Montepulciano, Nebbiolo, Primitivo, Sangiovese
Maa / alue: Italia / Campania, Lombardia, Veneto, Abruzzo, Piemonte, Salento, Toskana
Tuottaja: Orion Wines

Kuva: Altia

Taustaa: Otetaan vaihteeksi monokkelin fokukseen pullote Alkomahooliliikkeen tilausvalikoimasta, jota kaikkien kannattaisi hyödyntää silloin tällöin – hinnat tosin ovat pienemmistä volyymeistä johtuen usein aavistuksen korkeammat kuin perusvalikoimassa. Pitkästä aikaa käsillä on myös todella innovatiivinen ja mielenkiintoinen konsepti: seitsemän eri viinialueen tyypillistä rypälelajiketta on ennen blendausta kypsytetty erikseen omalla viljelyalueellaan: Aglianico / Campania, Barbera / Lombardia, Corvina / Veneto, Montepulciano / Abruzzo, Nebbiolo / Piemonte, Primitivo / Salento ja Sangiovese / Toskana. Kaikkihan näistä ovat parhaimmillaan erinomaisia rusinan esiasteita ja maahantuojan mukaan saammekin nyt ”Italian parhaat puolet yhdessä viinissä”. Viikonlopun sulkismatsin lisäksi myös pieni pelko kuumottaa pakaroita: voiko näin häiriintyneen hieno idea tosiaan toimia?

Silmä: Vielä reippaasti nuorekkaan purppuraan taittava, läpinäkymättömän tumma rubiininpunainen.

Nenä: Kirsikkaa, mausteita, luumua. Sekamelska, josta on vähän vaikea ottaa kiinni.

Suu: Avohärdelli jatkuu kitalaessa, kun pienen jäännössokerin (7 g/l) pyöristämä koillisitalialainen fiilis yhdistyy tuhtiin uuden maailman Merlot-vetoiseen sekoitteeseen vivahtavaan aromimaailmaan. Riittävä hapokkuus pelastaa onneksi sekavan kokonaisuuden täydelliseltä yhdentekevyydeltä. Vaikka kutakin lajiketta on viinissä saman verran, nostavat aivoni pääosaan Sangiovesen, appassimento-menetelmällä tiiviimmäksi muovatun Corvinan ja eteläisen Aglianicon. Jälkimaku on paahteinen ja melko pitkä, mutta se on tässä sivuseikka.

Käyttö: 16-18 asteessa tarjoiltava yleisviini tuhdeille liharuoille ja varmasti mm. erinomainen kesän grillijuoma. Siis olettaen, että grillikausi joskus alkaa.

Tuomio: Ristiriitainen kokemus. Ensivaikutelman mukaan sekoittamalla Italian parhaat on onnistuttu maskeeraamaan kaikki, mikä maan viineissä on niin hienoa: kirsikkaisuus, hapokkuus ja monimuotoisuus. Kyllähän ne tästäkin lopulta kaivamalla löytyvät, mutta sijoitan silti seuraavat 12 euroa mieluummin vaikka hyvään chiantiin. Makuasioita, sanos.

(maahantuojan näytepullo)