Cono Sur Premium Tasting
Tommi | 13.8.2014 | 18:11

Voihan vinetto palaa pitkältä kesälomalta suoraan laatuchileläisten pariin. Kevät ja alkukesä etenivät päivätyön saneleman aikataulun mukaan siinä määrin, että osallistuminen tarjolla olleisiin viinieventteihin oli lähes luokattoman heikkoa. Maahantuoja Winestaten kutsu Cono Surin ”Premium Tastingiin” Katajanokan Kasinolle osui kuitenkin nassakasti menovapaaseen torstai-iltaan ja kun ns. parempien chileläisten laajempaan maisteluun ja arviointiin ei yleensä mahdollisuuksia juuri siunaannu, olin heti intopoikaa ja hyväksyvä etusormi liikahti hetkessä enterille.

Kun kesä vielä teki tuloaan

Lämpimän kesäillan miellyttävästi taustoittaman tilaisuuden itseoikeutettuna vetäjänä toimi Cono Surin palkittu pääviinintekijä ja toimitusjohtaja Adolfo Hurtado, joka aloitti session avaamalla Suomessakin vahvasti läsnä olevan viinitalon historiaa ja nopeaa nousua erääksi uuden maailman tunnetuimmista viinibrändeistä. Vaikka jättimäisen Concha y Toron omistama Cono Sur perustettiin vasta 21 vuotta sitten, on yhtiö nykyisin jo Chilen toiseksi suurin viinien viejä heti emonsa jälkeen. Paljon asioita on siis tehty oikein ja toki myös taustaresurssit ovat omistustaustasta johtuen vähintäänkin kohtuullisessa kuosissa.

Cono Sur omistaa riittävän oloiset 1 600 hehtaaria tarhoja ulottuen pohjoisen Atacaman aavikon reunamilta aina Etelä-Chilen viileille viinintuotannon raja-alueille. 30 miljoonan pullon kokonaistuotannosta peräti 5 miljoonaa on Pinot Noiria ja tämä nostaakin kaikella todennäköisyydellä firman maailman suurimmaksi yhden brändin Pinot Noir –tuottajaksi (for what it’s worth).

Vaikka ensimmäiset köynnökset istutettiin Chileen jo 1500-luvun puolivälissä, on maan moderni viinihistoria suhteellisesti ottaen nuori (Adolfon maistama vanhin paikallinen vuosikerta on Cabernet-Carmenere –blendi vuodelta 1968) ja sen huippuviinikategorian taival on tätäkin lyhyempi. Vaillinainen aikajana yhdistettynä chileläisten viinien maineeseen edullisina, helppoina ja uudelle viinimaailmalle tyypillisesti suoraviivaisen hedelmäisinä johtaa helposti johtopäätökseen, jonka mukaan 1) Chilestä ei löydy maailmalla kilpailukykyistä huippulaatua, ja 2) chileläinen viini ei ikäänny.

All white – eikun black ’n white

Cono Surin tasting tarjosi kuitenkin evidenssiä vastakkaiseen suuntaan, joskaan ei aivan yksiselitteisellä tasaisuudella. Mielessä pyörinyt avainsana kotiin matkatessa oli elegantti – adjektiivi, jota ei useinkaan yhdistetä Chileen. Testattujen viinien freesit happorakenteet ja niiden kliseiset hillot välttäneet hedelmäprofiilit loivat uskoa maan potentiaaliin murtautua vientimarkkinoilla myös nykyisten stereotypioiden ulkopuolelle.

Ikääntymispotentiaaliakin päästiin testaamaan ryystämällä peräti seitsemän OCIO-viinin eri vuosikertaa (joista osa oli peräisin Winestaten Tuomas Meriluodon MW omasta kellarista). Johtopäätös oli, että kyllähän se ikääntyy – but then again, niin viidenkympin pullohinnalla pitääkin.

Adolfo Hurtado ja baby

Maistetut vinetot alla kronologisessa järjestyksessä.

***************

Single Vineyard Sauvignon Blanc 2013

Hyvin viileältä alueelta Casablancan laaksosta, meren läheltä. Ei maloa, terästankki, pullotettu heinäkuussa 2013. Nenässä kevyttä herukkaa, mutta suussa todella reipasta sitrusta ja happoa (luonnolliset hapot kuuleman mukaan 7,2).

20 Barrels Sauvignon Blanc 2013

Tämäkin on Casablanca Valleyn tuotoksia, mutta tarhat sijaitsevat edellistä korkeammalla ja saavat siten osakseen enemmän tuulta ja viileyttä. Köynnökset pääosin Sancerre-klooneja. Ei maloa ja vain stainless steel => funny name considering… Selvästi edellistä vihreämpi ja reippaan herukkainen, myös enemmän hedelmän konsentraatiota.

Single Vineyard Chardonnay 2013 (Alko)

85 % tehtiin tankissa ja 15 % ensin kävi ja sen jälkeen kypsyi ranskalaisessa tammessa muutaman kuukauden ajan ennen romanttista yhtymistä tankkiserkkunsa kanssa. Casablanca, ei maloa. Reippaan hedelmäinen profiili saa hieman lisää mielenkiintoa tammen kevyestä vaikutuksesta.

20 Barrels Chardonnay 2013

Uudessa tammessa käytetty ja kypsytetty (10 kk) versio. Mielenkiintoinen viininvalmistustekninen knoppi on, että uusien tammitynnyreiden tiukin aromi laimennetaan kolmen viikon suolaliuoskäsittelyllä. Profiilissa reipasta (mutta ei pistävää) tammea ja huikean hyvät hapot – erittäin maukas ja mielenkiintoinen viini. Adolfon mukaan merisumu kuljettaa rannikolle suolaa, joka tarttuu myös rypäleiden kuoriin ja kulkeutuu sitä kautta myös viiniin. Joskus he joutuvat jopa lantraamaan sekaan muuta viiniä, jotta säädöksissä sallittu suolapitoisuus ei ylity – wtf! Sisemmällä mantereen puolella ei tule samaa efektiä.

Single Vineyard Riesling 2013 (Alko)

Viileästä ja sateisesta Bío-Bíon laaksosta, jossa kasteluveden riittävyys ei yleensä ole ongelma. Tankki, ei maloa, käyminen keskeytetään 7,5-8 g/l jäännössokeritasolla. Hieman edellisiä syvempi väri, selvää piikiveä, erittäin rapsakat hapot.

Single Vineyard Pinot Noir 2012

San Antonion laakso Casablancan eteläpuolella ja vieläkin lähempänä merta, vielä nuori 7-vuotias tarha. 18 kk 1-2 vuotta vanhoissa barrique-tynnyreissä). Keskisyvä, hieno eläväinen rubiini. Selkeän hedelmävetoinen, mutta tammikin on selvästi läsnä. Maukas ja hyvät hapot.

20 Barrels Pinot Noir 2012 (vuosikerta 2011 Alkossa)

Casablanca, tarha istutettu 1989. Viikon mittainen hiilidioksidikäyminen antaa lisää väriä ja tanniinia rypäleiden kuorista ja siten 40 prosenttia uuttamisesta on tehty jo ennen varsinaista alkoholikäymistä. 14 kk kypsytys barrique-tynnyrissä. Selvästi tanniinisempi, voimakkaampi ja raskaampi kuin edellinen. Värikin on hieman syvempi ja lisäksi (Pinot Noirille hämmentävästi) lähempänä purppuraa kuin rubiinia.

Single Vineyard Syrah 2012

San Antonio Valley, 15 kk ranskalaisessa tammessa (80 % uutta). Adolfon mukaan tämä tehdään ja kohdellaan kuten Pinot Noir –viinit. Syvähkö purppura, tanniininen, tuhdin hedelmäinen, mutta myös hyvin hapokas. Raikas tapaus.

20 Barrels Syrah 2012

Pohjoisen Elqui Valley: lähellä merta ja siten viileä, vaikka sijaitseekin lähellä Atacaman aavikkoa. 17 kk uudessa ranskistammessa. Syvä purppura väri, reipas hedelmä ja runsaat tanniinit. Silti edeltäjänsä tapaan erittäin raikas. Molemmat maistetut Syrah’t ovat varmasti mahtavia ruokaviinejä. Tuotanto vain 1 200 laatikkoa = 14 400 pulloa.

OCIO 2002

Vuonna 1999 käynnistetty OCIO-projekti on tärkeä pala Chilen viinihistoriaa, sillä kyseessä on nykyisellään eittämättä eräs maan tunnetuimmista viineistä. Projektiin etsittiin aikanaan mukaan Burgundin guru Martin Prieur, jonka johdolla viinistä muovattiin monien mielestä Chilen paras Pinot Noir –pullote (näin siis huhujen mukaan, itselläni ei ole huhun vahvistamiseen tai kumoamiseen riittävään laajaa kokemusta). Kuriositeettina mainittakoon mm. käsin kerättyjen terttujen parin päivän mittainen kuivatus, jonka aikana haihtuu 5-6 prosenttia rypäleiden painosta=vedestä. Terästankissa tapahtuvan hiilidioksidikäymisen jälkeen rypäleet poljetaan perinteiseen tyyliin jaloilla ja normikäymisen jälkeen syntyvä viini siirretään uusiin ranskalaisiin barrique-tynnyreihin. Herra Prieur saapuu kypsytysajan lopulla Chileen maistamaan tynnyrit läpi, jonka jälkeen parhaat valitaan pullotettavaksi OCIO-etiketin alle. Vuosituotanto vain 6 000 – 12 000 pulloa.

Kylmä 2002 oli OCIOn ensimmäinen vuosikerta. Keskisyvän tiilenpunainen, pehmeän hedelmäinen, herkullinen, silti kepeän elegantti. Maukkain maistetuista siskoistaan, vaikka moniulotteisuutta olisikin kaivannut lisää.

OCIO 2005

Viime aikojen kuumin vuosikerta. Ensimmäinen pullo oli reippaan hapettunut, mutta toinen erinomaisessa kunnossa. Selvästi kuivempi, muhkeampi ja tanniinisempi kuin 2002.

OCIO 2006

Viileähkö vuosikerta. Supertanniininen ja hieman kehittyneempi kuin 2005, mutta ei erityisen nautinnollinen.

OCIO 2009

Todella maukkaan hedelmäinen. Raikas ja nuorekas, mutta silti jo orastavaa kompleksisuutta. Erinomainen potentiaali pitkäänkin kypsyttelyyn.

OCIO 2010

Kylmä vintage. Herkullisen hedelmäinen, raikas.

OCIO 2011 (Alko)

Adolfon mukaan yleisesti erinomainen (ja lämpimähkö) vuosikerta Chilessä. Reippaan mokkainen ja kahvinen, hillomaisempi kuin edeltäjänsä. Nuorekkaan pistävä, selvästi haastavampi kuin 2010.

OCIO 2012

Kylmä vuosikerta. Niin nuori ja tanniinien jyräämä, että laatua on mielestäni haastavaa tunnistaa. Adolfon mielestä kuitenkin kolmesta nuorimmasta paras ikääntymispotentiaali. Vaikea kysymys koulutuksen tässä vaiheessa.

20 Barrels Cabernet Sauvignon 2007

Alto Maípo (Chilen paras Cabernet-alue), vuonna 1962 istutettu tarha. Aivan puhtaasta lajike-cäbistä ei ole kuitenkaan kyse, sillä blendissä on lisäksi yhteensä 10 prosenttia Carmenerea ja Syrah’ta. 18 kk uudessa ranskalaisessa tammessa. Lähes läpinäkymättömän tumma, rubiini väri. Tuhti tunnelma, hieman turhankin raskaan puolella. Cassista ja punaista marjaa, myös kevyttä kehitystä.

20 Barrels Cabernet Sauvignon 2011 magnum

”Perfect vintage” Chilessä etenkin Cabernet’lle. Selvästi edellistä maukkaampi, hedelmäisempi ja raikkaampi, joten väite on helppo uskoa.

Silencio Cabernet Sauvignon 2010

Uusi, vasta tämän vuoden marraskuussa markkinoille laskettava ”ikoniviini”, jossa Cabernet Sauvignon dominoi 98 prosentin osuudella, loput Carmenerea – varmaankin patrioottisesta periaatteesta. Eri spesiaalitarhoilta kerättävät rypäleet tuottavat vuosina 1960-75 istutetut köynnökset. Viini kypsyy 25 kk ajan barrique-tynnyrissä. Tuotanto on lievästi sanottuna rajallinen, sillä vain 9 tynnyriä eli noin 2 000 pulloa valittiin pullotukseen. Täysin erilainen kuin edeltävä 20 Barrels Cab. Reippaan tanniininen, mutta myös yllättävän hapokas ja elegantti, lisäksi erittäin tyydyttävästi vain 13,3 volttia – ei siten aivan perinteinen Chilen icon Cab. Suomen noin 120 pullon allokaatio tullaan myymään kolmen pullon puulaatikoissa.

OCIO x 7

Pitkäjalkainen chileläinen (etualalla)

 

 



Alkon uutuudet / toukokuu 2014
Tommi | 29.5.2014 | 13:16

Vihdoinkin!

Alkon uutuudet paikkaavat toukokuussa talven ja alkukevään raikkausvajeet tarjoamalla useita maukkaita valkkareita ja rosé-viinejä eri puolilta maailmaa. Vaikka todellisia huippuviinejä ei tällä kertaa osunutkaan lasiin, löytyy uutuuksien joukosta mm. maukas chileläinen Riesling sekä loistava saksalainen rosé-herkku. Punkkuja ei sitten yltänytkään listoille, vaikka pari kolkuttelikin makuhermoja ihan kivasti.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Nada.


KIITETTÄVÄT

Casa Marin Cartagena Riesling 2012 (VALKO)

Alko 575977 (17,49 e)
Rypäleet: Riesling
Maa / alue: Chile / San Antonion laakso
Tuottaja: Viña Casa Marin

Casa Marin Cartagena Riesling

Vaaleahko keltainen. Tuoksu paljastaa lajikkeen sekunnissa: petrolia ja piikiveä muistuttavaa tunnelmaa, kypsää sitrusta, keltaista omenaakin. Viini on kevyesti jäännössokeroitu, mutta reilut hapot pitävät tunnelman kuivan puolella. Alsacemaisen öljyinen suutuntuma, tasapainoinen kokonaisuus. Hyötynee vielä parin vuoden odottelusta. Toimii.

Château Vignelaure Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 426647 (19,49 e)
Rypäleet: Grenache Noir, Syrah, Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Ranska / AC Coteaux d’Aix en Provence
Tuottaja: Château Vignelaure

Château Vignelaure Rosé

Vaaleahko, kimaltavan pinkin ja oranssin sekoitus. Nenä on suhteellisen hentoinen, vadelmainen, punaherukkainen, kevyen mansikkainenkin. Kuiva ja hapokkaan raikas suutuntuma seuraa tuoksua ja on yllättäen myös kevyen tanniininen. Monipuolinen ruokajuoma: kalat, kanat, salaatit, kevyet liharuoatkin. Ja tietty sellaisenaan hyvin viilennettynä. Hyvä näyte Provencen herkullisista pinkeistä viineistä, mutta kahdenkympin hintaluokassa on toki lupakin odottaa rautaista laatua ja kenties tässä on lopulta pari euroa liikaa.

Neiss Pinot Noir Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 488897 (13,99 e)
Rypäleet: Pinot Noir (saksalaisittain Spätburgunder, mutta pullo löytänee hyllyltä kuluttajan koriin paremmin näin)
Maa / alue: Saksa / Pfalz
Tuottaja: Ludi Neiss

Neiss Pinot Noir Rosé

Alkon kesäroseiden voittaja ja myös erinomainen hinta-laatu. Aiemminkin hyväksi todettu saksalaistuottaja, saignée-menetelmä. Vaaleahko, oranssi roosa. Kevyen mausteinen ja punamarjainen nenä. Suussa kuiva, sitruksisen hapokas ja maukkaan hedelmäinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus houkuttaa nauttimaan toisenkin lasillisen. Hyvin viilennettynä sellaisenaan tai monipuolisten ruoka-annosten kera. Toimi loistavasti niin halloumi-juustolla ryyditetyn savulohisalaatin kuin lohipastankin kera. Perinteinen eteläranskalainen kalakeitto olisi varmasti taivaallinen mätsi. Erittäin tasapainoinen ja rehellisen nautinnollinen esitys.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

San Simone Prestige Sauvignon 2013 (VALKO)

Alko 505087 (12,85 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc
Maa / alue: Italia / DOC Friuli Grave
Tuottaja: San Simone

San Simone Prestige Sauvignon

Olen pitkähkön tauon jälkeen alkanut taas lämmetä Sauvignon Blanceille ja kesähän on mitä parasta aikaa niiden nauttimiseen. Vaalea keltainen. Nenästä löytyy yrttejä ja karviaista eikä niinkään sitä yletöntä herukanlehteä, joka aiheuttaa pahimmillaan kasvolihasten akuuttia kouristelua. Kuivassa maussa herukka puskee enemmän framille, mutta raikas hapokkuus pitää homman balanssissa. 5 kk sur lie tuo hedelmäiseen kokonaisuuteen lisää painoa. Aika kiva ruokaviini.

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 458037 (10,24 e)
Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara
Maa / alue: Italia / DOC Bardolino Chiaretto
Tuottaja: Tommasi

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé

Keskisyvä prinsessapinkki. ”Kemiallisen” mansikkainen (huom. ei negatiivinen ilmaisu) ja punaherukkainen. Erittäin miellyttävä ja suunmyötäinen hedelmäisyys, jossa kevyttä mausteisuutta ja vadelmaakin. Saa odottamaan innolla tulevan kesän lomaa ja Tommasi-vierailua Gardajärven ympäristössä.

 



Bischöfliche Weingüter
Tommi | 5.4.2014 | 01:48

Moselin-retken toinen päivä avautui asiallisesti 12 Bernkasteler Ring -viinin tastingillä. Tämä VDP:n kaltainen, mutta yksinomaan Mosel-Saar-Ruwerin alueeseen rajoittuva 32 laatutuottajan organisaatio reguloi, valvoo ja promoaa jäsentensä parhaita viinejä.

Perjantai ja Robinson?

Kepeän aamupäivän ja raskaan lounaan jälkeen suuntasimme Trierin kaupungissa toimivaan Bischöfliche Weingüter -viinitaloon, jonka piiitkän tynnyrivaraston päässä odotti 9 risukkaa talon eri tarhoilta. Yhtiökokonaisuuteen kuuluu kaksi muutakin tuottajaa ja omistajana häärää nykyaikana melko eksoottinen eläin eli katolinen kirkko. Keskiajalla tilan omistanut munkki meni nimittäin naimisiin ja myi vuosia myöhemmin tilan kirkolle jahvea hyvitelläkseen ja syntisen tekonsa vuoksi hävittyä taivaspaikkaansa havitellakseen.

Wanhat Fuder-tynnyrit palveluksessa

 

Tuoreempaa pystysyytä

Talo eroaa Moselin modernin laidan tuottajista etenkin tammen käytössä, sillä pitkä kellarikerros oli täynnä perinteisiä 1000 litran vetoisia, saksalaisesta tammesta värkättyjä Fuder-tynnyreitä. Osa näistä on jo 70 vuotta vanhoja ja niitä uusitaankin pikku hiljaa niukan saatavuuden (ja kassavirran – uusi tynnyri kustantaa 2 500 – 3 000 euroa kipale) asettamissa rajoissa. Tammen hyödyntämisessä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesti viinin maustamisesta, sillä pitkän käyttöiän lisäksi vain tynnyrien kansi ja pohja on paahdettu kevyesti. Esittelyä vetäneen enologi/viestintä- ja markkinointivastaava Anna Reimannin mukaan tynnyri tarjoaa täysin hapettomaan terästankkivalmistukseen verrattuna mahdollisuuden korostaa rypäleen ja terroirin aromeja – samoin kuin talon myös suosimat villihiivat. Erikoisuuksiin kuuluu myös 25 000 nimen vahvuinen postituslista, jolle myydään merkittävä osa tuotannosta. Listalla on jostain syystä paljon professoreita ja tohtoreita (tosin Saksassahan näitä riittää muutenkin yli tarpeen).

Iltapäivän happomenu

Schiefer Riesling Qualitätswein trocken 2012

Terästankkitavaraa. Erittäin vaalea keltainen, ”talon Riesling” päivittäiseen kulutukseen (kyllä, se on mahdollista). Rypäleet Saarin alueelta, perinteinen liuskekivimaaperä. Poikkeuksellisesti täysin rutikuivan oloinen, erittäin tuhti sitruksinen hapokkuus, suoraviivainen. Vakuuttava aloitus.

Ruwer Riesling Qualitätswein trocken 2012

Myös pääosin terästankin lapsi, vaikkakin pikku osa kävi tammessa. Ns. ”jokiviini”, Bischöfliche kun omistaa tarhoja sekä Moselin, Saarin että Ruwerin rannoilla ja näistä kaikista on portfoliossa oma vinettonsa. Sinistä liuskekiveä, jyrkät tarhat, jokikolmosten viilein ilmasto. Hedelmäisempi tuoksu, mutta suussa teräksisen kuiva, superhapokas, jää ikeniin minuutiksi, bony ass stuff.

Kanzemer Altenberg Riesling Spätlese trocken 2012

Tynnyrissä käynyt ja kypsynyt. Talon jyrkin ja myös suhteessa hyvin lämmin tarha Saarissa. Hyvin kevyttä tammea nenässä. Edellisiä voimakkaampi, mutta hapokkuus paremmassa tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Fritz Willi Riesling Qualitätswein feinherb 2012

Jyrkältä Friedrich-Wilhelm-Gymnasium -tarhalta, jonka nimi muokattu etikettiin houkuttamaan nuorempaa kuluttajaryhmää. Tuoksussa nallekarkkia sitruksen seassa. Puolikuivan puolella, mutta lopussa taittaa takaisin kuivaan.

Kaseler Nies’chen Riesling Spätlese feinherb 2012

Spätlese ei anna tuoksussa juuri lisäarvoa. Puolikuiva sokeripitoisuuden 20 g/l teknisellä luokituksella. Erittäin hapokas, mutta lopulta vähän tylsä ja simppeli, vaikka mukavia fenoleja pyöriikin pitkään poskien takaosissa. Spätlese-luokitus tuntuu jälkimaussa monipuolisuutena ja kypsyytenä, Rieslingin perusaromit aiempia paremmin esillä.

Scharzhofberger Riesling Kabinett 2012

Hyvin omaperäinen tuoksu aiempiin verrattuina: kevyttä hiivaisuutta jäljellä ja joukon tarkkanenäisimpien mukaan jopa pientä reduktiivisuutta. Klassinen kabinett: puolikuiva, herkullinen, tyypillinen… mutta auttamatta liian nuori. Edellisten happopommien jälkeen kaipaisi jopa lisää hapokkuutta.

Graacher Domprobst Riesling Spätlese 2012

Hieman lämpimämmällä Mittelmoselin alueella sijaitseva, harmaata liuskekiveä sisältävä jyrkkä tarha. Kypsää hedelmäisyyttä ja erinomainen tasapaino.

Kanzemer Altenberg Riesling Auslese 2010

Erinomainen suoritus. Sokeri 100, hapot 10. Kypsää hedelmää, korkeat hapot ja kevyttä jalohometta, joka varmastikin tulee vahvistumaan lisävuosien myötä. Ruokasuosituksina mainittiin mm. hapokkaat juustot, omenamurunen ja aprikoosia sisältävät herkut. Pääviesti: ruoassa pitää olla hapokkuutta. Ostin pullon.

Falkensteiner Hofberg Riesling Eiswein 2002

Upea, syvähkö kullankeltainen väri. Halolla päähän: trooppista hedelmää, kevyttä jalohometta, supermakea, mieletön konsentraatio, happoja löytyy. Ostin tätäkin mukaan.

Ostos #1

 

Ostos #2

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)

 



Dr. Pauly-Bergweiler
Tommi | 4.4.2014 | 00:32

Bernkastel-Kausin postikorttikylässä sijaitseva Pauly-Bergweilerin vinjettotalo on Moselin viinien merkittävä viejä ja jokiristeilyturistien suosikkikohde. Omistaja-vetäjä Stefan Paulyn tarjoama 12 Rieslingin maistatus tarjosi kiintoisia vertailukohtia eri tarhojen, makeusasteiden ja vuosikertojen välillä.

Picture perfect Bernkastel-Kues

700 000 pulloa vuodessa tuottavan talon päämarkkina on kohtalaisen yllättävä: Texas. Opimme, että siinä missä vientimarkkina suosii enemmän hedelmäistä ja puolikuivaa tai -makeaa risukkatyyliä, on kotimarkkina lähes täysin kuivien tulkintojen – tosin myös erikseen mainittuina Norja ja Suomi vetävät kuulemma myös pääosin kuivaa. Pelkkä keittiö ei selitä maiden eroja tässä suhteessa, sillä myös Thaimaassa kuiva tyyli on suositumpi vaikka voisi olettaa, että nimenomaan siellä hedelmäisempi ja makeahko tyyli toimisi paremmin paikallisen mätön kyljessä.

House of Herr Doktor

Täysin rutikuivaksi käytettyjä viinejä ei löydy juuri lainkaan vaan kaikkiin jätetään vähintään 6-7 litragramman sokeri pyöristämään happojen terävimpiä reunoja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että samaan kypsyys- tai makeuskategoriaan kuuluvat viinit ovat nykyisin selvästi makeampia kuin 25 vuotta sitten. Esimerkiksi tyypillinen spätlese-viini pyöri ennen 60-70 gramman hujakoilla, mutta nyt ollaan jo yli 100 grammassa.

Vuosikertojen erot ovat kohtalaisen suuria ja esimerkiksi vuodet 2013 ja 2014 vaikuttavat toistensa täydellisiltä vastakohdilta – 2013 on viileänä ja sateisena todella hapokas, kun taas 2014 on köynnösten kehityksen osalta tällä hetkellä peräti neljä viikkoa edellä viime vuotta.

Jyrkkä meininki Alte Badstube am Doktorbergin huipputarhalla

Omiksi suosikeikseni maistettujen viinien joukosta nousivat talon etelään suunnatulta lippulaivatarhalta tuotetut Bernkasteler alte Badstube am Doktorberg Riesling Spätlese Trocken 2011 sekä suuremmalta huipputarhalta niitetty nuori Wehlener Sonnenuhr Riesling Kabinett 2013. 50 grammaa sokeria litrassa sisältänyt herkku oli tunnelmaltaan puhdas ja kirkas sekä toki aivan liian nuori, mutta kyllä tämä tulee olemaan 10 vuoden päästä todella upea.

Hyvän vuosikerran 1976 Braunberger Juffer Riesling Auslesen huikean hieno kullankeltainen väri sekä aprikoosihilloinen ja jalohomeinen tuoksu nostivat odotukset turhankin korkealle – puolikuivan puolelle taittaneessa maussa botrytis dominoi turhan selvästi ja kokonaisuus jäi siten ohueksi. Illallisen yhteydessä nautittu, erään toisen tuottajan -75 olikin sitten huomattavasti mielenkiintoisempi.

Sieben acht, gute Nacht.

(matka on suurelta osin Deutsche Weininstituten sponssaama)



Mosel, ich komme!
Tommi | 3.4.2014 | 12:07

Deutsches Weininstituten järjestämä Moselin valloitus alkaa tunnin päästä täältä Frankfurtin lentokentän ykkösterminaalista. Sitä odotellessa on hyvä satsata sinivalkoisten siipien jäljiltä tyhjyyttään murisevan eturepun lepyttelyyn.

Breakfast of champions

29 osallistujan joukosta löytyy 12 eri kansallisuutta ja suuria viinimaita edustavat Suomen lisäksi mm. muut Pohjoismaat ja Benelux ilman Luxia. Suurin osanotto on kuitenkin Pohjois-Ameriikasta.

Päivän ohjelmaan kuuluu bussimatka komeaan Bernkastel-Kuesin kylään, tasting Weingut Pauly-Bergweilerilla ja lopulta dinner Ylä-Moselin suurimmassa kaupungissa Trierissä, jossa sijaitsee myös reissun tukikohta.

Riesling heaven, here we come.


Avainsanat:

Francesco Ricasoli interview, part two
Tommi | 17.3.2014 | 20:00

In the first part of the interview, Francesco Ricasoli (owner of the Barone Ricasoli estate in Chianti Classico) spoke about his background, how he purchased the old family winery back with his sisters in 1993, and how far the estate has come since. In this second part, the friendly baron discusses his wines, the new Gran Selezione denomination and the importance of terroir as well as serves a welcome reminder of the sometimes limited perspective of wine “experts”.

I have also included my brief notes on the Ricasoli wines that were on offer at the tasting arranged some months ago at Restaurant Nokka in Helsinki. Enjoy!

Fancy a tour of the Brolio castle? (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s finally talk about the wines. Is there a recognizable house style you are seeking to promote or is it more about the appellation?

A: When we are talking about this topic, we are naturally talking mostly about Sangiovese [i.e. the traditional main grape in the Chianti region]. The appellation as such does not really give you a strong identity to track. Therefore we are following our own style, while there is of course a link between some of the Sangioveses as this grape shows different characteristics in different parts of Chianti Classico. Definitely, we are looking more into the kind of Sangiovese that delivers pleasure, length and elegance more than a huge body and structure. The texture and intensity are important, but only when combined with elegance, length and balance. For me this is key. And in the end, it’s of course about the pleasure of drinking wine instead of just tasting it.

Regarding balance, we are now facing the problem of having too much alcohol in the wines. How we can balance this is an interesting question. Considering that most of our vineyards are still quite young I think that each year we will get more and more satisfaction out of them.

Q: How are you tackling climate change – which is also related to alcohol levels?

A: I don’t really know because the changes we have made have a much bigger effect than climate change. Better handling of the clones, higher density of the vines, lower yields, more careful vinification… How much do they contribute to the characteristics of the wines – such as alcohol levels – and what is the effect of climate change? It’s very difficult to say. In vintages such as this one [i.e. the somewhat challenging 2013] – because it’s almost like the old times – we’ll have to wait and see even though we now have all those things I mentioned working for us.

Q: Would you describe your wines as traditionalist or modern, or something in between?

A: Depends on what you mean by traditional.

Q: Let’s say we are comparing to the Chianti style of the 1970’s or 1980’s. The new technology makes it possible to manipulate the wine more by enhancing extraction, softening it already before it reaches the bottle and so on…

A: Then I’ll definitely say our wines are modern. Everything has changed and the wines have a different character. However, the link with the past is Sangiovese. Maybe we make the wines in a different way now, but still they’re Sangiovese. And most importantly: it’s Sangiovese you cannot replicate elsewhere.

The wines of today must be technically well-made because the consumer nowadays has hundreds or even thousands of wine regions to choose from. It’s really a matter of style. Some are fond of Malbec – nothing wrong with that – and others love the spiciness and acidity of Sangiovese and the new Chianti style. But in the end, my competitor is really not Chilean or Californian or French – it’s my neighbour, my friend next door. A consumer chooses our [Chianti Classico] wine because he or she wants that kind of specific taste. A Sangiovese produced anywhere else in the world has a different taste. Good or bad, but different.

Q: This touches upon a very good point you made during the tasting and it’s also something many people – including myself – have not really thought about in depth. If you have a typical Tuscan blend in front of you, with the Merlot and the Cabernet Sauvignon blended with Sangiovese, the straightforward assumption is often that these other varieties should contribute to the blend some of that typical, fruit-forward and powerful New World style. But, instead they are really Tuscan Merlot and Tuscan Cabernet.

A: Yes, and this is key! Even the so called wine experts and writers don’t understand – or don’t want to understand – this concept. Presumably they have been tasting mostly varietal wines and not enough terroir wines.

I really invite you to taste our Casalferro because it’s a real cru. A 100% Merlot, but a Merlot that has been turned completely upside down and one you would never believe to be 100% Merlot. It’s a Tuscan Merlot and has some of the basic characteristics of the variety but at the same time a lot of freshness and acidity that typically don’t belong to Merlot. But they belong to our soil and culture – and Sangiovese. I warmly recommend this wine – the 2010 is fantastic and you will probably be surprised by the strength of the terroir in this wine. I mean, I could blend this with our Sangiovese and it probably wouldn’t distract the harmony, but if you’d get a typical varietal Merlot from Alko it would totally kill the balance. Blending is not a matter of percentages, but of what you are blending.

[Casalferro is currently not distributed in Finland, but is available e.g. in some of the online wine stores focused on Italian wine]

Q: This is certainly a revelation to many people as it’s not the way most are used to thinking about blending.

A: The rule of the Consorzio is that Chianti Classico can only be made with a minimum of 80% of Sangiovese [and up to 100%] and a maximum of 20% of certain other varieties. It is a completely wrong way to rule Chianti Classico!

It’s not a chemical process where you add percentages together. You should put the rules into the vineyards and not into the wine – rule where the vineyards can and should be. There are of course soils that are not well adapted to Sangiovese and so in that sense it’s already too late, but if you’d really want to take things seriously you’d first need to define the ideal soil for Chianti Classico and then say: ok – you must have 80% of Sangiovese and 20% of other varieties in your vineyard, but if you’re not happy with your Sangiovese in a given year you could then produce a Chianti Classico with 50% Merlot. But only if your vineyard is in the right spot. It is of course a completely different philosophy, but it really makes a difference.  In my opinion, forcing percentages in wine is not right.

Q: So how do you feel about the new DOCG Chianti Classico Gran Selezione appellation?

[Gran Selezione is a new denomination “above” the Chianti Classic Riserva, required to be made exclusively from a winery’s own grapes grown in its finest vineyards according to strict regulations. In addition to having the chemical and organoleptic characteristics of premium quality wines, Gran Selezione can be marketed only after a minimum 30-month maturation and an obligatory period of bottle refinement.]

A: I am in the board of the consortium so I’m also responsible for the Gran Selezione. I am in favour of it because in the quality pyramid you have the Chianti Classico, the Chianti Classico Riserva, and now also the Gran Selezione. This gives a new box in which to put the highest quality made within our appellation – a good idea because here you can also put many of those IGT wines that are currently “Super Tuscans” but can now return to the Chianti Classico appellation. Chianti Classico is too often perceived as a flat commodity whereas the Super Tuscans / IGT wines are the most highly regarded, and that is of course bad for the appellation. But, time will tell.

Q: I guess it’s up to the market to decide.

A: Yes, the market and the producers. On paper it looks good but there has been a lot of shooting against this idea. I don’t understand it because it can only benefit us. We are not downgrading anything, we are upgrading. Beautiful wines are being made in this appellation, better than the ones in Montalcino – really elegant, beautiful wines. We started badly because the communication was not done too well.

Our Castello di Brolio can in theory be a Gran Selezione [and is, now that the appellation has been officially launched]. But in the end, we are not producing varietal nor appellation wines. We are producing terroir wines. When you are talking about the grand crus of the most famous wine regions, most of the consumers don’t even know where the appellation is located. Instead they know the name of the chateau. So whatever the appellation rules are – ok – but we are working hard to deliver the best possible expression of the terroir.

Francesco getting his hands (not to mention a pair of white trousers) dirty. (photo: Barone Ricasoli)

Q: One final question on your wines: What is your single favourite Ricasoli wine?

A: I really cannot say as it depends on the mood.

Q: And how about the estate – visits, contacts… I’ve understood you get quite a lot of visitors.

A: Yes, and we have a lot of information on the website. We also have a popular restaurant but no accommodation which is abundant in the surrounding area: Siena, Florence, Chianti… plenty of choices from Relais Chateaux to simple B&B. We have a museum, different tastings and different tours so you can easily stay in Brolio for a whole day.

Q: Sounds good! Many thanks for the interview.

A: Same to you and my best regards to all Finnish wine lovers.

***************

Among the wines I got to taste were the following examples of Ricasoli’s production.

Albia Rosé 2012 (see here, IGT Toscana, available in Alko’s order selection)

Delicate pink in colour, but rather rich and (to my personal taste) somewhat high in alcohol (13.5 vol-%). Sangiovese.

Torricella 2012 (see here, white, IGT Toscana)

Well executed Chardonnay-Sauvignon Blanc blend. Mineral, fresh, seems to even contain some tannin. Will certainly age well. The 13.5 vol-%  alcohol is well balanced in this one.

Chianti 2012 (see here)

Recognisable Chianti aromas of cherry, light dustiness, youthful tannins and nice acidity. Somewhere between the ultra-modern and more traditional styles with a hint of spiciness to top it all up.

Brolio Chianti Classico 2011 (see here, the 2010 available in Alko)

Compared to the basic Chianti shows some classy oak on the nose. Also slightly darker and much more versatile in character. Requires more time and a lot of the underlying potential is lost when drunk this young. Will shine in 5+ years. Delicious stuff and good value for money.

Rocca Guicciardia Chianti Classico Riserva 2010 (see here)

The additional ageing required by the Riserva denomination does not come through on the nose. Certainly rather good but, as is often the case within the Riserva category, the value-added provided by the higher price compared to the Brolio Chianti Classico is not too apparent to me.

Castello di Brolio 2008 (see here, Chianti Classico DOCG Gran Selezione, the 2010 is available in Alko’s order selection)

Still quite closed on the nose, but surprisingly easy on the palate. New vines have produced this fruity wine that does not exhibit the typical sensation of dust. Somehow resembles certain high-quality Aussie or Californian Cabernets that are made in a more elegant style (yes, they do exist – although often at 100 euros per bottle).

Castello di Brolio 2003 (see here)

A vintage produced by a superhot summer. Heavier, darker, even a bit volcanic in character. Somewhat stingy on the palate, perhaps due to the higher alcohol content. However, not overripe and can take on several more years of bottle age. A bit shorter than the 2008.

Castello di Brolio 2001 (see here)

Both new and old vines, cement vats used. Already nicely orange-tinted on the rim and emitting delicious tertiary aromas. Has an amazing structure more than a decade from bottling and will age graciously for another. My favourite of the three Castello di Brolios.

Granello 2011 (see here, sweet, IGT Toscana)

Made with the traditional passito method from grapes that have been dried for one month to concentrate the aromas and increase the sugar content. Mainly Sauvignon Blanc but the blend contains also small quantities of Chardonnay, Traminer, Riesling… No oak, no botrytis. Very fresh and acidic with straightforward fruit. Tasty.

Castello di Brolio Vin Santo (Chianti Classico) 2005 (see here)

Trademark amber in colour. High in viscosity with heavy legs. The saliva-inducing aroma cloud exhibits nuts, dried fruit and slight oxidation. On the palate the sugar and high alcohol is nicely balanced by sufficient acidity. The somewhat drier style compared to many of its peers enables Ricasoli’s Vin Santo to better display its underlying personality.

***************

So there you go. Many thanks to importer Vinetum for arranging the tasting and the interview.

All of my English language articles and interviews can be found here. Share your experiences here or on our Facebook page and remember to follow us on Twitter and Instagram!

 



Voihan jouluvinetto!
Tommi | 13.12.2013 | 18:09

Tulevien juhlapyhien stressiä voi osaltaan lievittää tiedostamalla, ettei täydellistä joulupöydän viiniä ole olemassakaan – jouluruokien makukavalkadista löytyy nimittäin sekä makeutta, suolaisuutta, rasvaa, hapokkuutta että etikkaa. Sormi saattaa silti hiipiä moneen suuhun viinivalintoja pohtiessa.

Nami nami

Fiksu hankkiikin yhden sijaan pari-kolme erityyppistä viiniä ja testailee niitä eri ruokien kanssa turhaa tiukkapipoisuutta välttäen. Yleisvinkkinä voi todeta, että reilu hedelmäisyys ja usein myös pieni makeus ovat joulun viineissä pop. Siispä: tässä jouluviinit á la Voihan vinetto!

(viinien kuvat: Alko)


VOUVRAY ’TÊTE DE CUVÉE BRUT’ 2011

Alko 008863 (14,48 e)
Rypäleet: Chenin Blanc 100 %
Maa / alue: Ranska / AC Vouvray
Tuottaja: Cave des Producteurs de Vouvray

Tästä Chenin Blanc -rypäleestä puristetusta vaaleankeltaisesta Loiren laakson kuohuvasta löytyy runsaasti omenaa, sitrusta ja miellyttävää hedelmäisyyttä. Ärhäköimpien kuplien laantuessa lasissa hedelmäisyys korostuu entisestään eikä joillekin kuohuviineille ominainen kepeän kitkerä jälkimaku pääse dominoimaan. Viini toimii hienosti tunnelmaa ja vienoa poskipunaa kohottavana aperitiivina sekä erityisesti joulun kala- ja äyriäisruokien kanssa. Tarjoile hyvin viilennettynä.


ANSELMANN RIESLING CLASSIC 2012

Alko 555567 (10,99 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Saksa / Qualitätswein Pfalz
Tuottaja: Anselmann

Tämä vaalean kullankeltainen, puolikuiva saksalainen valkoviini on todellinen joulupöydän moniottelija. Tuoksultaan sitruksiin, aprikoosiin ja hedelmäkarkkeihin vivahtava sekä aromaattiselta makuprofiililtaan sitruksinen, omenainen, päärynäinen, kevyen mausteinen ja hapokas viini toimii lähes kaikkien jouluruokien kanssa aina kalasta kinkkuun ja salaateista laatikoihin. Nauti tämäkin vasta reippaan viilennyssession jälkeen.


MATUA MARLBOROUGH PINOT NOIR 2012

Alko 466327 (13,99 e)
Rypäleet: Pinot Noir 100 %
Maa / alue: Uusi-Seelanti / Marlborough
Tuottaja: Matua Wines

Uuden-Seelannin rynnistys laadukkaiden Pinot Noirien tuottajaksi ansaitsee huomiota myös joulupöydässä. Tämä viini soljuu hienosti sekä tyypillisten joulun liharuokien että tuhdimpien kalaruokien kumppanina. Lajikkeelle hyvin ominaisesta tuoksusta löytyy ainakin kirsikkaa, lakritsia, karpaloa, mausteita, yrttejä ja kevyttä tammisuutta. Tuoksua seuraava keskitäyteläinen maku on pehmeähkö ja miellyttävä jälkivaikutelma tummaan vivahtava. Viini soveltuu myös sellaisenaan jouluiseen nautiskeluun, vaikka ainakin yhden lisävuoden pullokypsyttelystä vielä hyötyisikin. Tarjoile 14–18 asteessa.


BURMESTER 20 YEARS OLD TAWNY

Alko 312064 (19,87 e / 0,375 l)
Rypäleet: Touriga Franca, Tinta Amarela, Touriga Nacional, Souzão, Tinta Barroca, Tinta Roriz
Maa / alue: Portugali / Douron maisemat
Tuottaja: Burmester

Jälkiruokiin siirryttäessä kannattaa kaivaa esiin vaikkapa tämä Douron laaksosta tuleva Alkon marraskuun uutuus ja väkevöity aikuisten karkki. Kauniin meripihkanruskean viinin intensiivisessä ja hieman hapettuneessa tuoksussa leijuu viikunaa, pähkinää, taatelia ja rusinaa – ja myös alkoholi pistää kevyesti nenään. Makeus leviää maistettaessa hitaasti suussa ja elegantisti oksidoitunut maku on tuoksun aromien lisäksi hyvin mausteinen. Alkoholi lämmittää mukavasti nielua kuivattuihin hedelmiin ja poltettuun sokeriin viittaavassa pitkässä jälkimaussa. Nauti sellaisenaan hieman viilennettynä ja kokeile ehdottomasti myös pipareiden, pähkinöiden, maustekakkujen, luumukeiton ja tuhdin sinihomejuuston kera. Pikkupullokin riittää pitkälle.

**********

Maukasta joulun odotusta!

 



Santa Rita tasting
Tommi | 26.11.2013 | 01:00

Some very experimental barrel samples, a selection of non-released vintages and a few interesting higher-end Chilean and Argentinian reds were included in the exclusive tasting offered to Voihan vinetto on Monday evening in Espoo with Felipe Ramirez, Santa Rita’s head winemaker, and Carolina Browne, the group’s sales coordinator for Europe. The tasting was kindly facilitated by importer Amka Finland.

Carolina and Felipe: all smiles even after presenting to grumpy Finnish faces

Which ones of the new projects shall materialise into commercially viable products in the long term will naturally remain to be seen, but the tasting made it quite obvious that the wine group with interests in Chile and Argentina is certainly moving places and is not short of innovation. While a few of the experimental samples were some distance off my preference zone, a couple of them showed great promise.

Monday, Monday…

In the first group of less uninspiring wines belonged e.g. a 2013 Riesling from Argentina in which, despite its high citrus-inspired acidity, I struggled to find any of the typical Riesling notes to which lovers of this divine grape variety around the world are so accustomed to.

Another disappointment from a personal perspective was the 5-barrel batch of Pinot Noir from Leyda Valley in Chile, which – despite being early-picked – exhibited such a concentrated and inky-purple style that on the nose the noble variety was practically undetectable. While on the palate the fruit was very focused and there was abundant acidity and tannins to back it up, one really needs to ask what the point of this wine is in the greater scheme of things.

Similarly, the new “icon wine” Bouganville Petite Sirah 2010, with its hypothetical retail price of around 50 euros (in the Finnish monopoly system) strikes me as a marketer’s nightmare. While the style is rather more elegant than e.g. in California, it’s really too soft and mellow to justify the price tag. It’s certainly a nice reminder of Petite Sirah’s potential – but an icon wine?

The second, more exciting group of samples included several small, unreleased 5-barrel artisanal batches of new projects. Among them was a promising, partly barrel-fermented and aged Sauvignon Blanc from Leyda Valley pressed partly with whole bunches. While the partial oak ageing and batonnage on the lees provided the wine with some complexity and depth, I think the concept should be pushed much further as the high-quality Chilean fruit and its natural acidity can easily take on more influence from the oak and the lees.

Another exciting wine was the Doña Paula Los Indios Parcel 2010, from a series of terroir-driven Malbecs from the Tupungato Valley in Argentina. With eucalyptus/menthol, violet, dark cocoa, figs, blackberry and some earthy notes this wine is destined for greatness and at least 10 more years of increasing complexity.

Finally, two more rewarding samples of the 5-barrel experiments convinced me of Santa Rita’s ability to develop new, high-quality Chilean wines. The early-picked 2013 Carmenère from Apalta will remain in barrel for a few more months still, but already now it was showing focused and refined fruit combined with delicious minerality. And such tannins for a Carmenère!

However, my single favourite wine for the evening was a 2013 Cabernet Sauvignon from Maipo, which just blew the roof off with its concentrated blackcurrant fruit and promising notes of pepper, coffee and chocolate. While there was no greenness at all, there was also no hint of any jamminess in this nicely balanced wine that should develop extremely well in bottle.

All in all a very educating experience that strengthened my respect for the efforts of Chilean and Argentinian wine producers in expanding the horizon of their respective wines while searching long-term success and appreciation.

 



André Ostertag in da house
Tommi | 19.11.2013 | 08:00

Finnish wine and spirits importer Vindirekt kindly offered a group of young (or at least young-minded) food and wine professionals a nice Friday treat by serving us two interesting gentlemen: Alsace’s biodynamic revolutionary and pioneer André Ostertag of Domaine Ostertag, and Matthieu Perrin of the famous Perrin family – best known for Château de Beaucastel, one of Chateauneuf-du-Pape’s most prized jewels.

Starting today with André and hopefully following later this week with Matthieu, I’ll briefly and bluntly state my feelings about the wines offered to us during the 4-hour Friday vinobath. So brace yourselves, here we go (in order of appearance).

Calm before the storm

The first two wines came from Montsecano – a tiny 7 ha estate set up about 10 years ago by André and his three Chilean friends. Pictures of the main site’s dramatic and steep hillside location in Chile’s cool Casablanca Valley set up the mood for two examples from the estate. Situated only 10 kilometres from the ocean and at 300-500 metres of altitude, the sites are prone to morning fog. André condensed the overriding philosophy of the estate quite eloquently: high in spirit, low in technique. Harvest decisions are always based purely on physiological ripeness of the grapes instead of daily measurements of sugar and acidity. The grapes ripen early compared to most sites in the region, which André likes to merit on the biodynamic (main site Montsecano) and organic (smaller site Refugio) viticulture.

Refugio Montsecano Pinot Noir 2011

The smaller, 2 ha site. Medium deep ruby. Violet, red cherry, soft darkness. Vibrant fruit with good acidity, fine medium strength tannins. Felt like zero oak, which was confirmed by André – instead 12 to 18 months in egg-shaped concrete vats. To drink young.

Montsecano Pinot Noir 2011

Medium deep, slightly purplish ruby. Quite significantly more spicy than the Refugio and also has more personality. A peculiarly salty mouthfeel, demonstrating André’s view of how terroir should be reflected in the glass. Should possess good ageing ability.

And now… The Alsace Crew

After the warm-up it was time for the main course – a selection of eleven Domaine Ostertag whites of Alsace, including a couple of mature examples of the wines’ long-term potential. (Disclaimer: I absolutely love Alsatian white wines in their dry/off-dry, pure, acidic guise.)

According to André, the estate’s grounds hide 15 different types of soil. Only natural yeasts are used alongside bentonite (for fining) and some sulphur as the only additives. And what comes to batonnage… well, Andre does not like it anymore. ”If you need to do it, you have made a mistake somewhere.” And the same goes for green harvest – so there you have it.

Les Vieilles Vignes de Sylvaner 2012

According to André 2012 is overall a very good vintage, and it seems his old Sylvaner vines (up to 75 years old) have done a sterling job at producing a decent example of this quite rarely-seen varietal wine. Rather light yellow in appearance, the surprisingly aromatic nose reveals nice citrus and floral notes. Somewhat fat on the palate but with nice fruitiness. Still, fat is fat and for me it rarely works in young bottlings without some overriding aromatic compensation e.g. by a rough herbal edge.

Pinot Blanc Barriques 2011

One of the intricacies of Alsatian appellation rules, this one is actually only 50 percent Pinot Blanc and 50 Auxerrois. Auxerrois is very low in acidity but strong in fruit, so in an academic sense it can complement Pinot Blanc’s often austere acidity quite well. Lightish but vibrant yellow. Both the nose and palate exhibit rich and ripe, but still sufficiently subdued, tropical fruit covered by a thin layer of oak- and malo-inspired creaminess. Interesting, but for me more of a one night stand than a long-term romance.

Riesling Vignoble d’E 2011

The Riesling notes on the nose are not too apparent but still immediately mouthwatering. However, while it seemed many others particularly enjoyed this one, a hint of peculiar gummybear sweets in the aromatics blew it for me. The best part of the wine is clearly its unique mouthfeel, with pronounced acidity and identifiable tannic structure! The fruit is ripe but not overly so.

Riesling Fronholz 2011

Fronholz is a particularly sunny and windy hill of quartz and white sand, situated (by Alsatian standards) quite far away from the Vosges mountain range. With its salty backend, this minerality-driven wine is also rich in fruit and has significantly more weight and alcohol than the Vignoble d’E. Both the fruit and acidic structure can easily take on another 15 years of bottle age. Quite impressive but way, way too young to be enjoyed today.

The Man himself: André Ostertag

Riesling Grand Cru Muenchberg 2011

This Grand Cru site is typified by the red sandstone and volcanic elements of the soil. Three different labels can be seen in the bottles of this vintage (nine were actually produced but was deemed too much)! Despite the malo this off-dry is quite austere in the entry, but provides good intensity and length towards the back end. Delicious, but still a baby. Probably quite versatile as a food wine: fish, seafood, white meat, cheese.

Riesling Grand Cru Muenchberg 1982

As a dedicated lover boy of mature Rieslings, this one managed to raise my heartbeat before even sniffing at the glass. As an interesting side story, ’82 was André’s first Muenchberg and was bottled in the then-required 70cl bottles (75cl only from ‘83 onwards). While the appellation rules were quite different from today (i.e. way too loose in the form of high crops and low concentration), also picking was done earlier than now, resulting in greener notes, more acidity and less outright fruit in the finished wine. As a result André considers the ’82 to be “not the best vintage”. However, the earthy/stony/flinty nose got me going immediately and while this absolutely bone dry wine has hardly any primary fruit left, it is still amazingly and vibrantly acidic and fresh, making it feel on the palate like a young wine in the first half of its first decade. Talk about deception! André’s food pick: parmigiano cheese. Even with its shortcomings, for me this was the wine of the evening and the one I will reminisce with warmth for years to come.

A360P Pinot Gris Grand Cru Muenchberg 2011

Friday’s final expression of the Muenchberg site. One of the wines that earned André his non-conformist reputation, it was originally rejected at the local AOC panel tastings (last occurrence in 2000) as atypical of the region, meaning the wine had to be labeled differently to keep it outside the official appellation rules – hence the A360P name, referring to the cadastral name of the Pinot Gris plot. After gaining international reputation the wine was finally “accepted” so the official Grand Cru labeling can now be used. Fermented and aged in barrel (including new, preferably local Vosges oak) – something André feels is important to balance the character of the variety as it is picked early to ensure complete dryness in the finished wine instead of the more typical off-dry style. Somewhat deeper in colour compared to the Rieslings. Amazing structure! Oily tropical fruit is supported by sharp acidity and some tannins from the oak ageing. Very, very powerful.

Pinot Gris Zellberg 2010

Moving on to another site. Again, barrel fermented and aged, including new oak. Despite of what was said above, this one seems off-dry on the palate – I wonder whether it is actual residual sugar or whether it could be due to the rich fruit and oak? In any case I preferred the Muenchberg cousin to this one.

Pinot Gris Zellberg 1996

The 17-year-old big brother of the previous wine. 1996 was the coolest vintage in 20 years, with very little rain. If there ever was a dictionary definition for a truffle nose in wine, this has to be it! While it is apparently typical of a mature cool vintage Pinot Gris, the pungent truffle covers everything else that the wine might have to offer. Too much is too much and so I can’t see much other point in this one except to try it with a rich truffle risotto and see what happens.

Gewurztraminer Vignoble d’E 2009

With potential alcohol of 14-15 percent and the variety’s inherently low acid levels, Ostertag always balances its GWT’s with some residual sugar (here, 35 g/l). This weighty, ripe and super spicy Gewurz was slightly too concentrated for my taste.

Gewurztraminer Fronholz Vendanges Tardives 2010

Moving into the sweet territory with the last, late harvest wine’s 100 g/l residual sugar. Dried fruit and light botrytis have taken over the typical Gewurz aromas on the nose. The palate is sweet but extremely fresh and finishes long and pleasantly (and surprisingly) off-dry. Indeed very nice and has easily another 10 years ahead of it.

***************

And that’s it, not quite so brief after all. None of these wines is available in Alko but at least some of them can be found in a reasonable selection of Finnish restaurants. In any case it was not a bad way to kick off Friday evening, so many thanks to Vindirekt.

ps. I just noticed that my dear and astronomically more famous colleague Arto Koskelo has written a piece on the same tasting so it should be interesting to compare our notes – as long as everyone understands that in case the notes differ, Arto is always the one that got it wrong…

 



Wolfberger (W)3 2011
Tommi | 4.10.2013 | 16:00

Alko 597157 (9,99 e) (Alkossa jo vuosikerta 2012)
Rypäleet: Riesling 50 %, Muscat 30 %, Pinot Gris 20 %
Maa / alue: Ranska / AC Alsace
Tuottaja: Wolfberger

Kuva: Alko

Taustaa: Jos pitäisi valita vain yksi maa tai alue, jonka viinejä olisit velvoitettu lipittämään koko loppuelämäsi, mikä se olisi? Punkkujen osalta oma valintani on ilman muuta mahtavan monipuolinen Italia. Valkoviinien mittelön veisi sen sijaan niukalla korkinmitalla Saksan ja Itävallan nenän edestä Alsacen lumoavan kaunis viinitaivas Koillis-Ranskassa, Saksan vastaisella rajaseudulla.

Hienot rypälelajikkeet ja hedelmäiset, persoonallisen mausteiset aromit sopivat kuin korkki pulloon alueen saksalaisvaikutteisen keittiön kanssa. Tyylien ja makeusasteiden laaja kirjo on toisaalta rikkaus, mutta toisaalta se on alati kiristyvän kilpailun puristuksessa vaikeuttanut alueen viinien johdonmukaista brändäämistä. Sisäisen matematiikkanörttini mielestä oivaltavasti nimetty ja hyvän hinta-laatusuhteen Wolfberger (W)3 on kolmen perinteisen Alsace-lajikkeen sekoite.

Silmä: Keskisyvä kullankeltainen.

Nenä: Riesling dominoi lievästi herkullista tuoksua, jossa sitrus, omena ja ripaus piikiveä sekoittuu Pinot Gris’n trooppiseen hedelmään ja Muscatin hajuvesimäisyyteen – jessss!

Suu: Pienellä jäännössokerilla pyöristetty, mutta silti kuivan puolella pysyttelevä maku on reilun hedelmäinen ja kevyen mausteinen. Suutuntuma on alueelle ja erityisesti PG:lle tyypillisesti hieman öljyinen eikä aivan odotetun hapokas, vaikka pikku purskuttelun jälkeen ikenissä hivenen kutiaakin. Aavistus lisähappoja ja –raikkautta ei tekisi yhtään pahaa.

Käyttö: Tarjoile kolmanteen potenssiin viilennettynä kala-, kana- ja varsinkin possuruokien seuralaisena.

Tuomio: Kun kympillä tarjotaan hyvää Alsace-kamaa, on tilaisuuteen tartuttava. Vivahteikkaampaakin toki löytyy muutamalla lisäeurolla, mutta hintaluokassaan (W)3 on omissa kirjoissani strong buy.

(maahantuojan näytepullo)

 



Alkon uutuudet: kesäkuu 2013
Tommi | 18.6.2013 | 08:00

Voihan vinetto maistoi jälleen ahnaasti tuoreet Alkon uutuudet. Vakiovalikoiman lyhyehköstä kesäkuun uutuuslistasta nousivat esiin etenkin pari hienoa punaista sekä tyylikäs saksalainen Riesling-kuohari. Loistavan vuosikerran hinnakas ja nimekäs Bordeaux-viini otti tällä kertaa rankingin paalupaikan, mutta kukin voi toki kriittisesti kyseenalaistaa maistoinko ns. etikettiä vai pystyinkö arvioimaan objektiivisesti itse sisältöä. Puristienkin on silti hyvä muistaa, että viimeistään ruokapöydässä kyse on molemmista.

Alkusyksyn aikatauluhaasteiden vuoksi tarjoilemme Alkon uutuuksia seuraavan kerran vasta syyskuussa. Mutta nyt: ääntä kohti!


HUIPUT

Alter Ego 2010 (PUNA)

Alko 452497 (87,70 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 51 %, Merlot 49 % (näin tuottajan mukaan, Alkon sivuilla mukana myös Petit Verdot)
Maa / alue: Ranska / AC Margaux
Tuottaja: Château Palmer

Lyhyt kuvaus: Château Palmerin kakkosviini erinomaiselta vuodelta 2010. Nuorekkaan purppurainen (jopa violetti) ja läpinäkymättömän tumma ulkokuori. Aromikkaassa tuoksussa leijuu tummasävyistä ja tyylikästä mustaherukkaa, karhunvatukkaa, mausteista tammea ja (LOL-varoitus) juuri teroitetun lyijykynän lastuja. Täyteläinen, etunojainen ja nuorekkaan tanniininen maku on superherkullinen ja antaa vaihteeksi positiivista pohjaa parhaiden bördööläisten hinnoittelulle. Kyse on toki myös markkinoinnista sekä kysynnän ja tarjonnan laeista, mutta kyllä tämä on todella upea viini. Alter Ego on nuorena Palmerin grand vin’iä selvästi lähestyttävämpi eikä tyypillisesti ole tarkoitettu vuosikymmenien mittaiseen kypsytykseen. Loistava, pitkän kasvukauden ja optimaaliset sadonkorjuolosuhteet tarjonnut vuosi 2010 soi kuitenkin toisellekin minälle niin hyvän happorakenteen, että lipittelyaikaa lienee hyvinkin jäljellä vielä 20 vuotta. Parhaiden liharuokiesi kumppaniksi.

Dao Alvaro Castro Reserva 2009 (PUNA)

Alko 419507 (19,05 e)
Rypäleet: Alfrocheiro, Touriga Nacional, Tinta Roriz
Maa / alue: Portugali / DOC Dão
Tuottaja: Quinta da Pellada

Lyhyt kuvaus: Läpinäkymätön, purppurainen väri. Marjainen, kirsikkainen, mausteinen ja tyylikkään tamminen tuoksu. Täyteläinen maku on herkullinen sekoitus kirsikkaa, karpaloa, metsämarjoja ja mausteita. Keskitanniininen, hyvät hapot. Kypsytetty käytetyissä ranskalaisissa barrique-koon tammitynnyreissä sopivasti reilun vuoden verran ilman, että tammiaromit pääsisivät dominoimaan (niin kuin tässä toisessa uutuudessa). Palkitsee myös kärsivällisen, sillä kehittyy suotuisasti vielä useita vuosia. Portugal rules ok!


KIITETTÄVÄT

Barth Riesling Brut (KUOHU)

Alko 513537 (19,89 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Saksa / Deutscher Sekt B.A. Rheingau
Tuottaja: Wein- und Sektgut Barth

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä kullankeltainen, pirteät kuplat. Kevyen paahtoleipäinen ja sitruksinen tuoksu, jossa myös Riesling on mukavasti tunnistettavissa. Kuiva ja erittäin hapokas maku on mineraalinen, tyylikkään sitruksinen ja kevyen omenainen. Jälkitunnelma nostaa veden kielelle. Hieno perinteisen menetelmän saku kuivan samppanjan ja rieslingin ystäville. Tyylikkäille kala- ja äyriäisruoille.


ERINOMAISTA HINTA-LAATUA

Nativa Terra Reserva Cabernet Sauvignon 2011 (PUNA)

Alko 498987 (9,49 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 100 % (Alkon tietojen mukaan – tosin ainakin aiemmissa vuosikerroissa on ollut mukana myös ripaus Carmenerea, Merlot’ta ja/tai Syrah’ta)
Maa / alue: Chile / Maipo Valley
Tuottaja: Nativa Eco Wines / Santa Rita Group

Lyhyt kuvaus: Erittäin syvä rubiini. Mustaherukkaan ja karpalomehutiivisteeseen viittaava tuoksu on myös kevyen mustapippurinen. Tuoksun aromeja uskollisesti seuraava ja lajikkeen viimeistään paljastava maku on täyteläinen, nuorekkaan tanniininen ja reilun hedelmäinen. Peittoaa kympin bordoot 100-0, vaikka tiivistemehun fiilis jääkin hieman kummittelemaan takaraivoon. Medium-kypsälle biffille ja kypsemmille juustoille.

(kaikki kuvat: Alko)

 



Alkon uutuudet: valkoviinit / toukokuu 2013
Tommi | 23.5.2013 | 08:00

Voihan vinetto maistaa säännöllisesti läpi Alkon uutuudet ja poimii joukosta parhaat päältä. Aloitamme toukokuun tiiviin juttusarjan valkkareista, joiden molemmat huiput löytyivät tällä kertaa yhdestä ehdottomasta suosikkimaastani eli Itävallasta. Viinit ovat aakkosjärjestyksessä. Enjoy! (kaikki kuvat: Alko)


HUIPUT

Kracher Beerenauslese Cuvée 2009

Alko 537514 (16,82 e)
Rypäleet: Welschriesling 75 %, Chardonnay 25 %
Maa / alue: Itävalta / Prädikatswein Burgenland
Tuottaja: Kracher

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä kullankeltainen. Voimakkaan jalohomeinen tuoksu, jossa aprikoosia, sitrusta ja hunajaa. Erittäin makea, keskihapokas. Makuprofiili seuraa tuoksua, jalohome dominoi. Vaatii vielä muutaman vuoden monipuolistuakseen. Lupaava, joskin vuosikerta 2010 on huhujen mukaan vielä parempi.

Tement Morillon Muschelkalk 2011

Alko 583807 (19,89 e)
Rypäleet: Morillon (=Chardonnay) 100 %
Maa / alue: Itävalta / Qualitätswein Südsteiermark
Tuottaja: Weingut Tement

Lyhyt kuvaus: Hyvin vaalea keltainen. Herkullinen ja mielenkiintoinen tuoksu, jossa yrttisyyttä, sitrusta ja 6 kuukauden mittaisen sakkakypsytyksen tuomaa leveyttä. Kuiva, hapokas, mineraalinen, erittäin tyylikäs. Hyötyy vielä 2-3 vuoden lisäkokemuksesta kellarioloissa, mutta jo nyt: avot! Huomaa myös mielenkiintoinen ja suosiotaan lisäävä lasitulppa.


KIITETTÄVÄT

Anakena Single Vineyard Riesling Tiaca 2011

Alko 555547 (14,53 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Chile / DO Leyda Valley
Tuottaja: Viña Anakena

Lyhyt kuvaus: Vaaleahko keltainen. Huikea, tunnistettava ja selvästi petroolinen Rieslingin tuoksu. Greippiä, tiukkaa mineraalisuutta. Rutikuivasta ja hapokkaasta mausta löytyy myös kevyttä yrttisyyttä. Laadukas, mutta vielä turhan nuori – kehittyy suotuisasti 10 vuoden ajan. Mielellään pariksi vuodeksi kellariin, vaikka maistuukin jo nyt.

Clos Nardian 2010

Alko 592997 (44,40 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc 40 %, Sémillon 40 %, Muscadelle 20 %
Maa / alue: Ranska / AC Bordeaux
Tuottaja: Château Teyssier

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä keltainen. Kallis ja jopa hieman luotaantyöntävän tamminen tuoksu huolimatta vain 6 kk kypsytyksestä uudessa ranskalaisessa tammessa. Ei mitään järkeä juoda vielä kehityksen tässä vaiheessa, vaan kaipaa vähintään pari lisävuotta integroituakseen paremmin. Potentiaalia kehittyä todella monipuoliseksi, koska kuivasta mausta löytyy tammen ja sitruksen lisäksi mm. mandariinia ja yrttejä. Viinin tuottaja Château Teyssierin huippuviini Le Dôme 2010 sai muuten hiljattain viinikriitikko Robert Parkerilta täydet 100 pistettä – ja viini myytiin loppuun neljässä päivässä.

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Alko 519237 (9,56 e)
Rypäleet: Riesling 50 %, Gewürztraminer 35 %, Viognier 15 %
Maa / alue: Chile / Valle del Bío Bío
Tuottaja: Viña Cono Sur

Lyhyt kuvaus: Aromipommi: omenaa, mineraalisuutta, sitrusta, trooppista hedelmää, litsiä, kukkaisuutta. Raikas ja hapokkaan hedelmäinen makuprofiili, joka seuraa tuoksua. Tropiikki reilusti esillä. Loistava hinta-laatu reippaan hedelmäisen tyylin ystäville.

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Alko 545127 (19,83 e)
Rypäleet: Pinot Bianco 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Alto Adige
Tuottaja: Colterenzio

Lyhyt kuvaus: Vaalea keltainen. Keltaluumuinen, sitruksinen. Kuiva, erittäin raikas ja miellyttävä suutuntuma, jota 6 kk sakkakypsytys monipuolistaa mukavasti. Valkoista hedelmää, sitrusta, yrttejä, hapokkuutta. Fokusoitunut ja mineraalinen fiilis. Hieno PB osuuskuntatuottajalta.

 



Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken 2011
Tommi | 10.5.2013 | 08:00

Alko 554127 (9,99 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Saksa / Qualitätswein Rheingau
Tuottaja: Schloss Schönborn

Kuva: Alko

Taustaa: Saksalaiset viinit ovat 2000-luvulla kokeneet huikean renessanssin. Yhdysvaltojen ja Britannian massamarkkinoille suunnattujen makeanlatteiden valkkareiden rinnalle ja ohi on noussut modernit viljely- ja valmistusmenetelmät ja viileän ilmaston mahdollisuudet täysimääräisesti hyödyntävä tuottajasukupolvi. Pieni Rheingaun alue Rein-joen varrella on Manner-Euroopan pohjoisimpia viinintuotantoalueita ja ehdotonta Riesling-rypäleen valtakuntaa. Alueen tyypilliset tulkinnat tästä jo keskiajalla tunnetusta ja taas suosiotaan kasvattavasta lajikkeesta ovat konsentroituneen hedelmäisiä ja pirteän hapokkaita. Samat ominaispiirteet nousevat esiin myös tässä Schloss Schönbornin teknisesti moitteettomassa ja raikkaan hedelmäisessä viinissä.

Silmä: Vaalea vihertävänkeltainen.

Nenä: Värin ohella sitruksen, vihreän omenan ja päärynän rapsakat aromit viestivät rypäleiden viileästä kasvuympäristöstä.

Suu: Mikään ei voita saksalaisen tai alsacelaisen Rieslingin rapsakkaa fiilistä! Hengästyttävä hapokkuus (8,1 g/l !) kuivattaa pienestä jäännössokerista huolimatta hedelmäisen ja tuoksun aromeja seuraavan maun täysin ja nostaa jälkimaussa veden voimakkaasti kielelle. Javoll!

Käyttö: Rieslingit ovat mahtavan monipuolisia ruokaviinejä ja esim. joulupöydän todellisia moniottelijoita. Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken kaveeraa mielellään voissa paistettujen kesän kalansaaliiden kyljessä ja pelittää mainiosti myös uunipossun, kevyesti itämaisittain maustetun ruoan ja äyriäisten rinnalla. Nauti hyvin viilennettynä vaikkapa sunnuntain äitienpäivälounaan kyytipoikana…

Tuomio: Maukas johdanto Saksan nykytarjontaan, vaikka Rieslingin monivivahteisuutta etsivät joutuvatkin hakemaan vastauksia hintaluokkaa ylempää. Ja linnakin on varsin vaikuttava.

 



Anakena Ona Viognier Riesling Chardonnay 2010
Tommi | 4.4.2013 | 07:00

Alko 510647 (13,94 e)
Rypäleet: Viognier 35 %, Riesling 35 %, Chardonnay 30 %
Maa/alue: Chile / eri alueita
Tuottaja: Anakena Wines

Kuva: Alko

Taustaa: Monessa suomalaisessakin lähteessä kehuttu, mielenkiintoinen kolmen erityyppisen rypälelajikkeen sekoite Chilestä. Anakena Wines on vasta vuonna 1999 perustettu, mutta jo suureksi toimijaksi noussut tuottaja. 15 % viinistä kypsyi 6 kk uudessa tammessa, 15 % vanhassa tammessa – mielenkiintoista todeta tämänkin vaikutus, sillä esim. Rieslingiä ei käytännössä koskaan kypsytetä tammessa. Onko kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa? Ovatko hedelmäisyys, hapot ja alkoholi tasapainossa? Olenko aivan sekaisin, kun jaksan spekuloida moisilla kysymyksillä?

Silmä: Sopivassa valossa häivähdyksenomaisesti vihreään vivahtava vaaleankeltainen.

Nenä: Viininörtin unelma. Kaikki kolme lajiketta ja osakypsytys tammessa ovat tunnistettavissa, kun vain tietää mitä etsiä. Viognerin kukkainen kepeys, Rieslingin teräksinen täräys ja Chardonnayn troppinen tunnelma yhdistyvät uuden tammen viehkoon voimaisuuteen. Erittäinkin hyvin toimiva kokonaisuus! So far, so good.

Suu: Pow! Suuntäyttävä ja jopa makealta tuntuva hedelmäpommi, jonka kukkaiset, persikkaiset ja mineraaliset aromit seuraavat luotettavasti tuoksua. Osittaisen tammikypsytyksen jäljet pyöristävät hieman reilua hapokkuutta. Mutta mutta: jälkimaun ja samalla koko viinin pilaa nielaisun jälkeen nenäonteloon puskeva pistävä etanoli. AAAARRRRGGGHHH!

Käyttö: Sellaisenaan mielestäni mahdoton upotettava, mutta ronskisti voissa paistettu kala voi helpottaa tuskaa peittämällä ylimääräiset viinahöyryt.

Tuomio: Ei meinaan ole ensimmäinen kerta, kun näin käy chileläisen valkkarin kanssa. Okei, ilmastonmuutos vaikeuttaa alkoholitasojen kurissa pitämistä, mutta hei oikeasti: nykyteknologialla voidaan viinille tehdä käytännössä mitä tahansa. Myönnettäköön, että olen keskimääräistä allergisempi etanolin maulle, mutta silti. Pitää valitettavasti todeta, että ihmettelen kovasti viinin saamia ylistäviä arvioita, vaikka sen konsepti ja tuoksu ovatkin kiehtovia.