Cono Sur Premium Tasting
Tommi | 13.8.2014 | 18:11

Voihan vinetto palaa pitkältä kesälomalta suoraan laatuchileläisten pariin. Kevät ja alkukesä etenivät päivätyön saneleman aikataulun mukaan siinä määrin, että osallistuminen tarjolla olleisiin viinieventteihin oli lähes luokattoman heikkoa. Maahantuoja Winestaten kutsu Cono Surin ”Premium Tastingiin” Katajanokan Kasinolle osui kuitenkin nassakasti menovapaaseen torstai-iltaan ja kun ns. parempien chileläisten laajempaan maisteluun ja arviointiin ei yleensä mahdollisuuksia juuri siunaannu, olin heti intopoikaa ja hyväksyvä etusormi liikahti hetkessä enterille.

Kun kesä vielä teki tuloaan

Lämpimän kesäillan miellyttävästi taustoittaman tilaisuuden itseoikeutettuna vetäjänä toimi Cono Surin palkittu pääviinintekijä ja toimitusjohtaja Adolfo Hurtado, joka aloitti session avaamalla Suomessakin vahvasti läsnä olevan viinitalon historiaa ja nopeaa nousua erääksi uuden maailman tunnetuimmista viinibrändeistä. Vaikka jättimäisen Concha y Toron omistama Cono Sur perustettiin vasta 21 vuotta sitten, on yhtiö nykyisin jo Chilen toiseksi suurin viinien viejä heti emonsa jälkeen. Paljon asioita on siis tehty oikein ja toki myös taustaresurssit ovat omistustaustasta johtuen vähintäänkin kohtuullisessa kuosissa.

Cono Sur omistaa riittävän oloiset 1 600 hehtaaria tarhoja ulottuen pohjoisen Atacaman aavikon reunamilta aina Etelä-Chilen viileille viinintuotannon raja-alueille. 30 miljoonan pullon kokonaistuotannosta peräti 5 miljoonaa on Pinot Noiria ja tämä nostaakin kaikella todennäköisyydellä firman maailman suurimmaksi yhden brändin Pinot Noir –tuottajaksi (for what it’s worth).

Vaikka ensimmäiset köynnökset istutettiin Chileen jo 1500-luvun puolivälissä, on maan moderni viinihistoria suhteellisesti ottaen nuori (Adolfon maistama vanhin paikallinen vuosikerta on Cabernet-Carmenere –blendi vuodelta 1968) ja sen huippuviinikategorian taival on tätäkin lyhyempi. Vaillinainen aikajana yhdistettynä chileläisten viinien maineeseen edullisina, helppoina ja uudelle viinimaailmalle tyypillisesti suoraviivaisen hedelmäisinä johtaa helposti johtopäätökseen, jonka mukaan 1) Chilestä ei löydy maailmalla kilpailukykyistä huippulaatua, ja 2) chileläinen viini ei ikäänny.

All white – eikun black ’n white

Cono Surin tasting tarjosi kuitenkin evidenssiä vastakkaiseen suuntaan, joskaan ei aivan yksiselitteisellä tasaisuudella. Mielessä pyörinyt avainsana kotiin matkatessa oli elegantti – adjektiivi, jota ei useinkaan yhdistetä Chileen. Testattujen viinien freesit happorakenteet ja niiden kliseiset hillot välttäneet hedelmäprofiilit loivat uskoa maan potentiaaliin murtautua vientimarkkinoilla myös nykyisten stereotypioiden ulkopuolelle.

Ikääntymispotentiaaliakin päästiin testaamaan ryystämällä peräti seitsemän OCIO-viinin eri vuosikertaa (joista osa oli peräisin Winestaten Tuomas Meriluodon MW omasta kellarista). Johtopäätös oli, että kyllähän se ikääntyy – but then again, niin viidenkympin pullohinnalla pitääkin.

Adolfo Hurtado ja baby

Maistetut vinetot alla kronologisessa järjestyksessä.

***************

Single Vineyard Sauvignon Blanc 2013

Hyvin viileältä alueelta Casablancan laaksosta, meren läheltä. Ei maloa, terästankki, pullotettu heinäkuussa 2013. Nenässä kevyttä herukkaa, mutta suussa todella reipasta sitrusta ja happoa (luonnolliset hapot kuuleman mukaan 7,2).

20 Barrels Sauvignon Blanc 2013

Tämäkin on Casablanca Valleyn tuotoksia, mutta tarhat sijaitsevat edellistä korkeammalla ja saavat siten osakseen enemmän tuulta ja viileyttä. Köynnökset pääosin Sancerre-klooneja. Ei maloa ja vain stainless steel => funny name considering… Selvästi edellistä vihreämpi ja reippaan herukkainen, myös enemmän hedelmän konsentraatiota.

Single Vineyard Chardonnay 2013 (Alko)

85 % tehtiin tankissa ja 15 % ensin kävi ja sen jälkeen kypsyi ranskalaisessa tammessa muutaman kuukauden ajan ennen romanttista yhtymistä tankkiserkkunsa kanssa. Casablanca, ei maloa. Reippaan hedelmäinen profiili saa hieman lisää mielenkiintoa tammen kevyestä vaikutuksesta.

20 Barrels Chardonnay 2013

Uudessa tammessa käytetty ja kypsytetty (10 kk) versio. Mielenkiintoinen viininvalmistustekninen knoppi on, että uusien tammitynnyreiden tiukin aromi laimennetaan kolmen viikon suolaliuoskäsittelyllä. Profiilissa reipasta (mutta ei pistävää) tammea ja huikean hyvät hapot – erittäin maukas ja mielenkiintoinen viini. Adolfon mukaan merisumu kuljettaa rannikolle suolaa, joka tarttuu myös rypäleiden kuoriin ja kulkeutuu sitä kautta myös viiniin. Joskus he joutuvat jopa lantraamaan sekaan muuta viiniä, jotta säädöksissä sallittu suolapitoisuus ei ylity – wtf! Sisemmällä mantereen puolella ei tule samaa efektiä.

Single Vineyard Riesling 2013 (Alko)

Viileästä ja sateisesta Bío-Bíon laaksosta, jossa kasteluveden riittävyys ei yleensä ole ongelma. Tankki, ei maloa, käyminen keskeytetään 7,5-8 g/l jäännössokeritasolla. Hieman edellisiä syvempi väri, selvää piikiveä, erittäin rapsakat hapot.

Single Vineyard Pinot Noir 2012

San Antonion laakso Casablancan eteläpuolella ja vieläkin lähempänä merta, vielä nuori 7-vuotias tarha. 18 kk 1-2 vuotta vanhoissa barrique-tynnyreissä). Keskisyvä, hieno eläväinen rubiini. Selkeän hedelmävetoinen, mutta tammikin on selvästi läsnä. Maukas ja hyvät hapot.

20 Barrels Pinot Noir 2012 (vuosikerta 2011 Alkossa)

Casablanca, tarha istutettu 1989. Viikon mittainen hiilidioksidikäyminen antaa lisää väriä ja tanniinia rypäleiden kuorista ja siten 40 prosenttia uuttamisesta on tehty jo ennen varsinaista alkoholikäymistä. 14 kk kypsytys barrique-tynnyrissä. Selvästi tanniinisempi, voimakkaampi ja raskaampi kuin edellinen. Värikin on hieman syvempi ja lisäksi (Pinot Noirille hämmentävästi) lähempänä purppuraa kuin rubiinia.

Single Vineyard Syrah 2012

San Antonio Valley, 15 kk ranskalaisessa tammessa (80 % uutta). Adolfon mukaan tämä tehdään ja kohdellaan kuten Pinot Noir –viinit. Syvähkö purppura, tanniininen, tuhdin hedelmäinen, mutta myös hyvin hapokas. Raikas tapaus.

20 Barrels Syrah 2012

Pohjoisen Elqui Valley: lähellä merta ja siten viileä, vaikka sijaitseekin lähellä Atacaman aavikkoa. 17 kk uudessa ranskistammessa. Syvä purppura väri, reipas hedelmä ja runsaat tanniinit. Silti edeltäjänsä tapaan erittäin raikas. Molemmat maistetut Syrah’t ovat varmasti mahtavia ruokaviinejä. Tuotanto vain 1 200 laatikkoa = 14 400 pulloa.

OCIO 2002

Vuonna 1999 käynnistetty OCIO-projekti on tärkeä pala Chilen viinihistoriaa, sillä kyseessä on nykyisellään eittämättä eräs maan tunnetuimmista viineistä. Projektiin etsittiin aikanaan mukaan Burgundin guru Martin Prieur, jonka johdolla viinistä muovattiin monien mielestä Chilen paras Pinot Noir –pullote (näin siis huhujen mukaan, itselläni ei ole huhun vahvistamiseen tai kumoamiseen riittävään laajaa kokemusta). Kuriositeettina mainittakoon mm. käsin kerättyjen terttujen parin päivän mittainen kuivatus, jonka aikana haihtuu 5-6 prosenttia rypäleiden painosta=vedestä. Terästankissa tapahtuvan hiilidioksidikäymisen jälkeen rypäleet poljetaan perinteiseen tyyliin jaloilla ja normikäymisen jälkeen syntyvä viini siirretään uusiin ranskalaisiin barrique-tynnyreihin. Herra Prieur saapuu kypsytysajan lopulla Chileen maistamaan tynnyrit läpi, jonka jälkeen parhaat valitaan pullotettavaksi OCIO-etiketin alle. Vuosituotanto vain 6 000 – 12 000 pulloa.

Kylmä 2002 oli OCIOn ensimmäinen vuosikerta. Keskisyvän tiilenpunainen, pehmeän hedelmäinen, herkullinen, silti kepeän elegantti. Maukkain maistetuista siskoistaan, vaikka moniulotteisuutta olisikin kaivannut lisää.

OCIO 2005

Viime aikojen kuumin vuosikerta. Ensimmäinen pullo oli reippaan hapettunut, mutta toinen erinomaisessa kunnossa. Selvästi kuivempi, muhkeampi ja tanniinisempi kuin 2002.

OCIO 2006

Viileähkö vuosikerta. Supertanniininen ja hieman kehittyneempi kuin 2005, mutta ei erityisen nautinnollinen.

OCIO 2009

Todella maukkaan hedelmäinen. Raikas ja nuorekas, mutta silti jo orastavaa kompleksisuutta. Erinomainen potentiaali pitkäänkin kypsyttelyyn.

OCIO 2010

Kylmä vintage. Herkullisen hedelmäinen, raikas.

OCIO 2011 (Alko)

Adolfon mukaan yleisesti erinomainen (ja lämpimähkö) vuosikerta Chilessä. Reippaan mokkainen ja kahvinen, hillomaisempi kuin edeltäjänsä. Nuorekkaan pistävä, selvästi haastavampi kuin 2010.

OCIO 2012

Kylmä vuosikerta. Niin nuori ja tanniinien jyräämä, että laatua on mielestäni haastavaa tunnistaa. Adolfon mielestä kuitenkin kolmesta nuorimmasta paras ikääntymispotentiaali. Vaikea kysymys koulutuksen tässä vaiheessa.

20 Barrels Cabernet Sauvignon 2007

Alto Maípo (Chilen paras Cabernet-alue), vuonna 1962 istutettu tarha. Aivan puhtaasta lajike-cäbistä ei ole kuitenkaan kyse, sillä blendissä on lisäksi yhteensä 10 prosenttia Carmenerea ja Syrah’ta. 18 kk uudessa ranskalaisessa tammessa. Lähes läpinäkymättömän tumma, rubiini väri. Tuhti tunnelma, hieman turhankin raskaan puolella. Cassista ja punaista marjaa, myös kevyttä kehitystä.

20 Barrels Cabernet Sauvignon 2011 magnum

”Perfect vintage” Chilessä etenkin Cabernet’lle. Selvästi edellistä maukkaampi, hedelmäisempi ja raikkaampi, joten väite on helppo uskoa.

Silencio Cabernet Sauvignon 2010

Uusi, vasta tämän vuoden marraskuussa markkinoille laskettava ”ikoniviini”, jossa Cabernet Sauvignon dominoi 98 prosentin osuudella, loput Carmenerea – varmaankin patrioottisesta periaatteesta. Eri spesiaalitarhoilta kerättävät rypäleet tuottavat vuosina 1960-75 istutetut köynnökset. Viini kypsyy 25 kk ajan barrique-tynnyrissä. Tuotanto on lievästi sanottuna rajallinen, sillä vain 9 tynnyriä eli noin 2 000 pulloa valittiin pullotukseen. Täysin erilainen kuin edeltävä 20 Barrels Cab. Reippaan tanniininen, mutta myös yllättävän hapokas ja elegantti, lisäksi erittäin tyydyttävästi vain 13,3 volttia – ei siten aivan perinteinen Chilen icon Cab. Suomen noin 120 pullon allokaatio tullaan myymään kolmen pullon puulaatikoissa.

OCIO x 7

Pitkäjalkainen chileläinen (etualalla)

 

 



Alkon uutuudet / toukokuu 2014
Tommi | 29.5.2014 | 13:16

Vihdoinkin!

Alkon uutuudet paikkaavat toukokuussa talven ja alkukevään raikkausvajeet tarjoamalla useita maukkaita valkkareita ja rosé-viinejä eri puolilta maailmaa. Vaikka todellisia huippuviinejä ei tällä kertaa osunutkaan lasiin, löytyy uutuuksien joukosta mm. maukas chileläinen Riesling sekä loistava saksalainen rosé-herkku. Punkkuja ei sitten yltänytkään listoille, vaikka pari kolkuttelikin makuhermoja ihan kivasti.

(kuvat Alko; viinit luokittain aakkosjärjestyksessä)


HUIPUT

Nada.


KIITETTÄVÄT

Casa Marin Cartagena Riesling 2012 (VALKO)

Alko 575977 (17,49 e)
Rypäleet: Riesling
Maa / alue: Chile / San Antonion laakso
Tuottaja: Viña Casa Marin

Casa Marin Cartagena Riesling

Vaaleahko keltainen. Tuoksu paljastaa lajikkeen sekunnissa: petrolia ja piikiveä muistuttavaa tunnelmaa, kypsää sitrusta, keltaista omenaakin. Viini on kevyesti jäännössokeroitu, mutta reilut hapot pitävät tunnelman kuivan puolella. Alsacemaisen öljyinen suutuntuma, tasapainoinen kokonaisuus. Hyötynee vielä parin vuoden odottelusta. Toimii.

Château Vignelaure Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 426647 (19,49 e)
Rypäleet: Grenache Noir, Syrah, Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Ranska / AC Coteaux d’Aix en Provence
Tuottaja: Château Vignelaure

Château Vignelaure Rosé

Vaaleahko, kimaltavan pinkin ja oranssin sekoitus. Nenä on suhteellisen hentoinen, vadelmainen, punaherukkainen, kevyen mansikkainenkin. Kuiva ja hapokkaan raikas suutuntuma seuraa tuoksua ja on yllättäen myös kevyen tanniininen. Monipuolinen ruokajuoma: kalat, kanat, salaatit, kevyet liharuoatkin. Ja tietty sellaisenaan hyvin viilennettynä. Hyvä näyte Provencen herkullisista pinkeistä viineistä, mutta kahdenkympin hintaluokassa on toki lupakin odottaa rautaista laatua ja kenties tässä on lopulta pari euroa liikaa.

Neiss Pinot Noir Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 488897 (13,99 e)
Rypäleet: Pinot Noir (saksalaisittain Spätburgunder, mutta pullo löytänee hyllyltä kuluttajan koriin paremmin näin)
Maa / alue: Saksa / Pfalz
Tuottaja: Ludi Neiss

Neiss Pinot Noir Rosé

Alkon kesäroseiden voittaja ja myös erinomainen hinta-laatu. Aiemminkin hyväksi todettu saksalaistuottaja, saignée-menetelmä. Vaaleahko, oranssi roosa. Kevyen mausteinen ja punamarjainen nenä. Suussa kuiva, sitruksisen hapokas ja maukkaan hedelmäinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus houkuttaa nauttimaan toisenkin lasillisen. Hyvin viilennettynä sellaisenaan tai monipuolisten ruoka-annosten kera. Toimi loistavasti niin halloumi-juustolla ryyditetyn savulohisalaatin kuin lohipastankin kera. Perinteinen eteläranskalainen kalakeitto olisi varmasti taivaallinen mätsi. Erittäin tasapainoinen ja rehellisen nautinnollinen esitys.


MUUT / HYVÄ HINTA-LAATU

San Simone Prestige Sauvignon 2013 (VALKO)

Alko 505087 (12,85 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc
Maa / alue: Italia / DOC Friuli Grave
Tuottaja: San Simone

San Simone Prestige Sauvignon

Olen pitkähkön tauon jälkeen alkanut taas lämmetä Sauvignon Blanceille ja kesähän on mitä parasta aikaa niiden nauttimiseen. Vaalea keltainen. Nenästä löytyy yrttejä ja karviaista eikä niinkään sitä yletöntä herukanlehteä, joka aiheuttaa pahimmillaan kasvolihasten akuuttia kouristelua. Kuivassa maussa herukka puskee enemmän framille, mutta raikas hapokkuus pitää homman balanssissa. 5 kk sur lie tuo hedelmäiseen kokonaisuuteen lisää painoa. Aika kiva ruokaviini.

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé 2013 (ROSÉ)

Alko 458037 (10,24 e)
Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara
Maa / alue: Italia / DOC Bardolino Chiaretto
Tuottaja: Tommasi

Tommasi Bardolino Chiaretto Rosé

Keskisyvä prinsessapinkki. ”Kemiallisen” mansikkainen (huom. ei negatiivinen ilmaisu) ja punaherukkainen. Erittäin miellyttävä ja suunmyötäinen hedelmäisyys, jossa kevyttä mausteisuutta ja vadelmaakin. Saa odottamaan innolla tulevan kesän lomaa ja Tommasi-vierailua Gardajärven ympäristössä.

 



Francesco Ricasoli interview, part two
Tommi | 17.3.2014 | 20:00

In the first part of the interview, Francesco Ricasoli (owner of the Barone Ricasoli estate in Chianti Classico) spoke about his background, how he purchased the old family winery back with his sisters in 1993, and how far the estate has come since. In this second part, the friendly baron discusses his wines, the new Gran Selezione denomination and the importance of terroir as well as serves a welcome reminder of the sometimes limited perspective of wine “experts”.

I have also included my brief notes on the Ricasoli wines that were on offer at the tasting arranged some months ago at Restaurant Nokka in Helsinki. Enjoy!

Fancy a tour of the Brolio castle? (photo: Barone Ricasoli)

Q: Let’s finally talk about the wines. Is there a recognizable house style you are seeking to promote or is it more about the appellation?

A: When we are talking about this topic, we are naturally talking mostly about Sangiovese [i.e. the traditional main grape in the Chianti region]. The appellation as such does not really give you a strong identity to track. Therefore we are following our own style, while there is of course a link between some of the Sangioveses as this grape shows different characteristics in different parts of Chianti Classico. Definitely, we are looking more into the kind of Sangiovese that delivers pleasure, length and elegance more than a huge body and structure. The texture and intensity are important, but only when combined with elegance, length and balance. For me this is key. And in the end, it’s of course about the pleasure of drinking wine instead of just tasting it.

Regarding balance, we are now facing the problem of having too much alcohol in the wines. How we can balance this is an interesting question. Considering that most of our vineyards are still quite young I think that each year we will get more and more satisfaction out of them.

Q: How are you tackling climate change – which is also related to alcohol levels?

A: I don’t really know because the changes we have made have a much bigger effect than climate change. Better handling of the clones, higher density of the vines, lower yields, more careful vinification… How much do they contribute to the characteristics of the wines – such as alcohol levels – and what is the effect of climate change? It’s very difficult to say. In vintages such as this one [i.e. the somewhat challenging 2013] – because it’s almost like the old times – we’ll have to wait and see even though we now have all those things I mentioned working for us.

Q: Would you describe your wines as traditionalist or modern, or something in between?

A: Depends on what you mean by traditional.

Q: Let’s say we are comparing to the Chianti style of the 1970’s or 1980’s. The new technology makes it possible to manipulate the wine more by enhancing extraction, softening it already before it reaches the bottle and so on…

A: Then I’ll definitely say our wines are modern. Everything has changed and the wines have a different character. However, the link with the past is Sangiovese. Maybe we make the wines in a different way now, but still they’re Sangiovese. And most importantly: it’s Sangiovese you cannot replicate elsewhere.

The wines of today must be technically well-made because the consumer nowadays has hundreds or even thousands of wine regions to choose from. It’s really a matter of style. Some are fond of Malbec – nothing wrong with that – and others love the spiciness and acidity of Sangiovese and the new Chianti style. But in the end, my competitor is really not Chilean or Californian or French – it’s my neighbour, my friend next door. A consumer chooses our [Chianti Classico] wine because he or she wants that kind of specific taste. A Sangiovese produced anywhere else in the world has a different taste. Good or bad, but different.

Q: This touches upon a very good point you made during the tasting and it’s also something many people – including myself – have not really thought about in depth. If you have a typical Tuscan blend in front of you, with the Merlot and the Cabernet Sauvignon blended with Sangiovese, the straightforward assumption is often that these other varieties should contribute to the blend some of that typical, fruit-forward and powerful New World style. But, instead they are really Tuscan Merlot and Tuscan Cabernet.

A: Yes, and this is key! Even the so called wine experts and writers don’t understand – or don’t want to understand – this concept. Presumably they have been tasting mostly varietal wines and not enough terroir wines.

I really invite you to taste our Casalferro because it’s a real cru. A 100% Merlot, but a Merlot that has been turned completely upside down and one you would never believe to be 100% Merlot. It’s a Tuscan Merlot and has some of the basic characteristics of the variety but at the same time a lot of freshness and acidity that typically don’t belong to Merlot. But they belong to our soil and culture – and Sangiovese. I warmly recommend this wine – the 2010 is fantastic and you will probably be surprised by the strength of the terroir in this wine. I mean, I could blend this with our Sangiovese and it probably wouldn’t distract the harmony, but if you’d get a typical varietal Merlot from Alko it would totally kill the balance. Blending is not a matter of percentages, but of what you are blending.

[Casalferro is currently not distributed in Finland, but is available e.g. in some of the online wine stores focused on Italian wine]

Q: This is certainly a revelation to many people as it’s not the way most are used to thinking about blending.

A: The rule of the Consorzio is that Chianti Classico can only be made with a minimum of 80% of Sangiovese [and up to 100%] and a maximum of 20% of certain other varieties. It is a completely wrong way to rule Chianti Classico!

It’s not a chemical process where you add percentages together. You should put the rules into the vineyards and not into the wine – rule where the vineyards can and should be. There are of course soils that are not well adapted to Sangiovese and so in that sense it’s already too late, but if you’d really want to take things seriously you’d first need to define the ideal soil for Chianti Classico and then say: ok – you must have 80% of Sangiovese and 20% of other varieties in your vineyard, but if you’re not happy with your Sangiovese in a given year you could then produce a Chianti Classico with 50% Merlot. But only if your vineyard is in the right spot. It is of course a completely different philosophy, but it really makes a difference.  In my opinion, forcing percentages in wine is not right.

Q: So how do you feel about the new DOCG Chianti Classico Gran Selezione appellation?

[Gran Selezione is a new denomination “above” the Chianti Classic Riserva, required to be made exclusively from a winery’s own grapes grown in its finest vineyards according to strict regulations. In addition to having the chemical and organoleptic characteristics of premium quality wines, Gran Selezione can be marketed only after a minimum 30-month maturation and an obligatory period of bottle refinement.]

A: I am in the board of the consortium so I’m also responsible for the Gran Selezione. I am in favour of it because in the quality pyramid you have the Chianti Classico, the Chianti Classico Riserva, and now also the Gran Selezione. This gives a new box in which to put the highest quality made within our appellation – a good idea because here you can also put many of those IGT wines that are currently “Super Tuscans” but can now return to the Chianti Classico appellation. Chianti Classico is too often perceived as a flat commodity whereas the Super Tuscans / IGT wines are the most highly regarded, and that is of course bad for the appellation. But, time will tell.

Q: I guess it’s up to the market to decide.

A: Yes, the market and the producers. On paper it looks good but there has been a lot of shooting against this idea. I don’t understand it because it can only benefit us. We are not downgrading anything, we are upgrading. Beautiful wines are being made in this appellation, better than the ones in Montalcino – really elegant, beautiful wines. We started badly because the communication was not done too well.

Our Castello di Brolio can in theory be a Gran Selezione [and is, now that the appellation has been officially launched]. But in the end, we are not producing varietal nor appellation wines. We are producing terroir wines. When you are talking about the grand crus of the most famous wine regions, most of the consumers don’t even know where the appellation is located. Instead they know the name of the chateau. So whatever the appellation rules are – ok – but we are working hard to deliver the best possible expression of the terroir.

Francesco getting his hands (not to mention a pair of white trousers) dirty. (photo: Barone Ricasoli)

Q: One final question on your wines: What is your single favourite Ricasoli wine?

A: I really cannot say as it depends on the mood.

Q: And how about the estate – visits, contacts… I’ve understood you get quite a lot of visitors.

A: Yes, and we have a lot of information on the website. We also have a popular restaurant but no accommodation which is abundant in the surrounding area: Siena, Florence, Chianti… plenty of choices from Relais Chateaux to simple B&B. We have a museum, different tastings and different tours so you can easily stay in Brolio for a whole day.

Q: Sounds good! Many thanks for the interview.

A: Same to you and my best regards to all Finnish wine lovers.

***************

Among the wines I got to taste were the following examples of Ricasoli’s production.

Albia Rosé 2012 (see here, IGT Toscana, available in Alko’s order selection)

Delicate pink in colour, but rather rich and (to my personal taste) somewhat high in alcohol (13.5 vol-%). Sangiovese.

Torricella 2012 (see here, white, IGT Toscana)

Well executed Chardonnay-Sauvignon Blanc blend. Mineral, fresh, seems to even contain some tannin. Will certainly age well. The 13.5 vol-%  alcohol is well balanced in this one.

Chianti 2012 (see here)

Recognisable Chianti aromas of cherry, light dustiness, youthful tannins and nice acidity. Somewhere between the ultra-modern and more traditional styles with a hint of spiciness to top it all up.

Brolio Chianti Classico 2011 (see here, the 2010 available in Alko)

Compared to the basic Chianti shows some classy oak on the nose. Also slightly darker and much more versatile in character. Requires more time and a lot of the underlying potential is lost when drunk this young. Will shine in 5+ years. Delicious stuff and good value for money.

Rocca Guicciardia Chianti Classico Riserva 2010 (see here)

The additional ageing required by the Riserva denomination does not come through on the nose. Certainly rather good but, as is often the case within the Riserva category, the value-added provided by the higher price compared to the Brolio Chianti Classico is not too apparent to me.

Castello di Brolio 2008 (see here, Chianti Classico DOCG Gran Selezione, the 2010 is available in Alko’s order selection)

Still quite closed on the nose, but surprisingly easy on the palate. New vines have produced this fruity wine that does not exhibit the typical sensation of dust. Somehow resembles certain high-quality Aussie or Californian Cabernets that are made in a more elegant style (yes, they do exist – although often at 100 euros per bottle).

Castello di Brolio 2003 (see here)

A vintage produced by a superhot summer. Heavier, darker, even a bit volcanic in character. Somewhat stingy on the palate, perhaps due to the higher alcohol content. However, not overripe and can take on several more years of bottle age. A bit shorter than the 2008.

Castello di Brolio 2001 (see here)

Both new and old vines, cement vats used. Already nicely orange-tinted on the rim and emitting delicious tertiary aromas. Has an amazing structure more than a decade from bottling and will age graciously for another. My favourite of the three Castello di Brolios.

Granello 2011 (see here, sweet, IGT Toscana)

Made with the traditional passito method from grapes that have been dried for one month to concentrate the aromas and increase the sugar content. Mainly Sauvignon Blanc but the blend contains also small quantities of Chardonnay, Traminer, Riesling… No oak, no botrytis. Very fresh and acidic with straightforward fruit. Tasty.

Castello di Brolio Vin Santo (Chianti Classico) 2005 (see here)

Trademark amber in colour. High in viscosity with heavy legs. The saliva-inducing aroma cloud exhibits nuts, dried fruit and slight oxidation. On the palate the sugar and high alcohol is nicely balanced by sufficient acidity. The somewhat drier style compared to many of its peers enables Ricasoli’s Vin Santo to better display its underlying personality.

***************

So there you go. Many thanks to importer Vinetum for arranging the tasting and the interview.

All of my English language articles and interviews can be found here. Share your experiences here or on our Facebook page and remember to follow us on Twitter and Instagram!

 



Voihan vinetto goes Exotique: Moldova
Tommi | 17.1.2014 | 18:00

Että ihanko oikeasti??? Tämä oli ensireaktioni nähdessäni moldovalaisen valkoviinin Alkon uutuuksien listalla viime vuoden toukokuussa. Veikkaanpa, että en ollut ainoa.

Asiaa tarkemmin selviteltyäni paljastui taas kerran (kuten niin monen muunkin Itä-Euroopan maan kohdalla), että kyseessä on todella vanha viinikulttuuri, jonka historia on yhtä kiehtova kuin ylipäänsä koko Mustanmeren ympäristön. Maa elää edelleenkin pitkälti viinistä, sillä viinien myynnistä saatavat tulot muodostavat vuositasolla huikeat 15 prosenttia koko pienen valtion bruttokansantuotteesta!

Moldovan viinintekoperinteet ulottuvat tuhansien vuosien taakse ja maan viininvalmistus on vuosisatojen aikana kokenut komeita nousuja ja vielä komeampia romahduksia. Rakkaan Wikipedian ja Jancis Robinsonin järkälemäisen viiniraamatun mukaan viini oli jo keskiajalla eräs maan tärkeimmistä vientituotteista, mutta sitä seuranneella ottomaanien monisataavuotisella valtakaudella tämä jalo juoma kiellettiin lailla (olenko muuten kertonut, että en ole koskaan erityisemmin pitänyt ottomaaneista?). Ensin Venäjän ja sitten Neuvostoliiton vallan aikana Moldovan viiniteollisuus nousi koko valtakunnan suurimmaksi, kunnes peräkkäiset maailmansodat raunioittivat sekä viinitarhat että koko paikallisen viiniteollisuuden.

Valtio-omisteisen tuottajan Milestii Micin käsittämättömissä 200 km pitkissä kellareissa muhii Guinnessin ennätysten kirjankin mukaan maailman suurin yksittäinen viinikokoelma – noin 2 miljoonaa pulloa alkaen vuosikerrasta 1969. Kuva: Wikipedia

1950-luvulla alkaneiden uudelleenistutusten jälkeen länsimaihin on saatu viiniaiheisia uutisia lähinnä Moldovan viinien boikotteihin johtaneista diplomaattisista konflikteista Venäjän kanssa – ensin vuonna 2006 ja uudestaan viime vuonna. Pitkälti maan aikeista lähentyä EU:n kanssa johtuvat boikotit ovat merkittävästi vahingoittaneet paikallisia viinitaloja valtion budjetista puhumattakaan, sillä Venäjä on Moldovan viinien suurin vientikohde. Saapa nähdä, mitä uutta Moldovan ja Georgian marraskuussa allekirjoittama kumppanuussopimus EU:n kanssa vielä aiheuttaakaan viinipuolella – vai aiheuttaako mitään.

Nyt siis kuitenkin myös Suomeen on saatu maistiaisia valkoviinin muodossa. Château Vartely on eräs merkittävimmistä yksityisistä tuottajista ja keskittyy kansainvälisten lajikkeiden viljelyyn kaikkiaan kolmen eri brändin alla. Kellarit ja maisteluhuoneet ovat kuvien perusteella upeat ja majoitustilat ravintoloineen hulppeat.


Arvio: Château Vartely Sauvignon Blanc 2010

Alko 584387 (10,33 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc
Maa / alue: Moldova / Codrun viinialue maan keskiosassa
Tuottaja: Château Vartely

Château Vartely Sauvignon Blanc

Kuva: Alko

Keskisyvä keltainen. Aromikas tuoksu, jossa mustaherukkaa, sitrusta ja kevyttä tropiikkia sekä omenaa. Kuiva maku on melko tuhti ja tuoksua selvemmin myös yrttinen. Keskihapokas, luokkaa ihan jees. Hauska kuriositeetti, vaikkakin jälleen kerran olisi kiintoisampaa testata paikallisia lajikkeita – Sauvignon Blanc kun on monien muiden lajikkeiden tavoin jo ”tehty loppuun” vuosia sitten.

 



Voihan vinetto goes Exotique: Libanon
Tommi | 15.1.2014 | 07:15

Riippumatta kunkin suhtautumisesta uskonasioihin on ajoittain paikallaan kumartaa kiitokset viininystävien iloksi aikojen saatossa ahkeroineiden kirkonmiesten suuntaan. Monissa maissa nimenomaan luostarit ovat aina viime vuosisadalle asti vastanneet laajalti sekä viiniin liittyvästä tieteellisestä kehityksestä että sen varsinaisesta viljelystä ja valmistamisesta. Näin myös Libanonissa, Voihan vineton Exotique-sarjan tämänkertaisessa kohteessa.

Viinitarha Bekaan laakson maisemissa

Libanon on pieni, mutta ajoittaisten konfliktien karaisema pippurinen laatuviinien tuottaja. Tietolähteestä riippuen noin 10-15 miljoonan litran vuosituotannollaan maa majailee tuottajamaiden listalla sijan 40 paikkeilla. Pitkän, yli kilometrin korkeudella sijaitsevan Bekaan laakson – tai oikeastaan tasangon – suotuisa asema kahden vuorijonon välissä takaa rypäleille kuivan kesän ja pitkät, ennustettavat kasvukaudet. Suuren päivä- (30C) ja yölämpötilojen (12C) eron tulkitaan viinimaailmassa yleisesti vaikuttavan positiivisesti viinien aromikkuuteen ja raikkauteen pidentämällä kasvukautta ja säilömällä rypäleiden luontaista hapokkuutta. Lokakuussa maahantuojan tilaisuudessa tapaamani Château Ksaran vientipäällikkö-viinintekijä Elie Maamarin mukaan keinokastelua ei tarvita, koska keväällä tarhat kastelee talvella satanut lumi ja myöhemmin kesällä sadetta saadaan yleensä sopivasti.

Vaikka monissa länsimaissa Château Musar on se tunnetuin libanonilainen viinitalo, on maan noin 40 tuottajasta ylivoimainen ykkönen silti kansallismonumentin asemasta nauttiva Château Ksara, eräs koko maan tunnetuimmista brändeistä. Tuoreimman paavinkin edustaman jesuiittaveljeskunnan vuonna 1857 perustama Château Ksara on Libanonin vanhin ja suurin viinitalo. Ironista sinänsä, että juuri tämä monien pääsiäispöytien (kts. viiniarvio alla) suosikkituottaja myytiin Vatikaanin mahtikäskyllä 1970-luvulla paikallisille liikemiehille. Ksaran tuotannosta vastaavat pääosin ranskalaiset viinintekijät, mikä näkyy myös mittavaa vientimenestystä saaneiden tuotteiden tyylissä.

Molemmat Alkosta löytyvät libanonilaiset viinit ovat Ksaran käsialaa. Seuraavassa lokakuussa 2013 maahantuojan järjestämässä tastingissä raapustamani arviot viineistä.


Punaviini: Château Ksara Reserve du Couvent 2010

Alko 490447 (11,48 e)
Rypäleet: Syrah, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon
Maa / alue: Libanon / Bekaa Valley
Tuottaja: Château Ksara

Kuva: Alko

Kolmen perinteisen ranskalaisen rypälelajikkeen sekoite kuumalta kesältä 2010 on väriltään keskisyvä, reunoiltaan kevyesti tiilenpunaan vivahtavan rubiini. Herkullinen ja sopivasti kehittynyt tuoksu on mukava sekoitus tummaa kirsikkaa, punaisia marjoja, mustaherukkaa, lakritsia, kevyttä pippurisuutta ja tammea. Keskitäyteläisen maun hedelmä, alkoholi sekä kohtalaiset tanniinit ja hapot ovat erinomaisessa tasapainossa. Maukas, marjainen perusvire on samalla ranskalaistyyppisen hillitty ja saa monipuolisuutta tammikypsytyksen tuomasta mausteisuudesta. Lammas ja muut punaiset lihat toimivat viinin kanssa hienosti esimerkiksi padan tai paahtopaistin muodossa ja myös kypsät juustot saavat siitä hyvän kumppanin. Erinomaisen hinta-laatusuhteen viini on mm. nassakka pääsiäisen ruokajuoma, vaikka soveltuukin myös sellaisenaan nautiskeluun. Tarjoile 16-18 asteessa.


Valkoviini: Château Ksara Blanc de Blancs 2011

Alkon tilausvalikoima 946537 (13,54 e)
Rypäleet: Chardonnay, Sauvignon Blanc, Semillon
Maa / alue: Libanon / Bekaa Valley
Tuottaja: Château Ksara

Kuva: Château Ksara

Tämä valkku tuli Alkon tilausvalikoimaan lokakuussa 2013. Hauska Chardonnayn, Sauvignon Blancin ja Semillonin sekoite 20-30 –vuotiaista köynnöksistä paranee teoriassa joka vuosi etenkin Chardonnayn osalta köynnösten kerätessä lisää maileja. Vaalean keltaisen viinin tuoksu on hieno ja persoonallinen: kevyen kermaista trooppista hedelmää, ruohoista yrttiä sekä ripaus parin kuukauden tammivisiitin tuomaa vaniljaa. Suutuntuma on kuiva ja tuoksuun nähden yllättävän mineraalinen ja hapokas. 13 voltin alkoholi tuhdistaa kokonaisuutta. Vaatii ruokaa seurakseen – possua, savukalaa, paistettua rasvaista kalaa, itämaiset kastikkeet.

 



Santa Rita tasting
Tommi | 26.11.2013 | 01:00

Some very experimental barrel samples, a selection of non-released vintages and a few interesting higher-end Chilean and Argentinian reds were included in the exclusive tasting offered to Voihan vinetto on Monday evening in Espoo with Felipe Ramirez, Santa Rita’s head winemaker, and Carolina Browne, the group’s sales coordinator for Europe. The tasting was kindly facilitated by importer Amka Finland.

Carolina and Felipe: all smiles even after presenting to grumpy Finnish faces

Which ones of the new projects shall materialise into commercially viable products in the long term will naturally remain to be seen, but the tasting made it quite obvious that the wine group with interests in Chile and Argentina is certainly moving places and is not short of innovation. While a few of the experimental samples were some distance off my preference zone, a couple of them showed great promise.

Monday, Monday…

In the first group of less uninspiring wines belonged e.g. a 2013 Riesling from Argentina in which, despite its high citrus-inspired acidity, I struggled to find any of the typical Riesling notes to which lovers of this divine grape variety around the world are so accustomed to.

Another disappointment from a personal perspective was the 5-barrel batch of Pinot Noir from Leyda Valley in Chile, which – despite being early-picked – exhibited such a concentrated and inky-purple style that on the nose the noble variety was practically undetectable. While on the palate the fruit was very focused and there was abundant acidity and tannins to back it up, one really needs to ask what the point of this wine is in the greater scheme of things.

Similarly, the new “icon wine” Bouganville Petite Sirah 2010, with its hypothetical retail price of around 50 euros (in the Finnish monopoly system) strikes me as a marketer’s nightmare. While the style is rather more elegant than e.g. in California, it’s really too soft and mellow to justify the price tag. It’s certainly a nice reminder of Petite Sirah’s potential – but an icon wine?

The second, more exciting group of samples included several small, unreleased 5-barrel artisanal batches of new projects. Among them was a promising, partly barrel-fermented and aged Sauvignon Blanc from Leyda Valley pressed partly with whole bunches. While the partial oak ageing and batonnage on the lees provided the wine with some complexity and depth, I think the concept should be pushed much further as the high-quality Chilean fruit and its natural acidity can easily take on more influence from the oak and the lees.

Another exciting wine was the Doña Paula Los Indios Parcel 2010, from a series of terroir-driven Malbecs from the Tupungato Valley in Argentina. With eucalyptus/menthol, violet, dark cocoa, figs, blackberry and some earthy notes this wine is destined for greatness and at least 10 more years of increasing complexity.

Finally, two more rewarding samples of the 5-barrel experiments convinced me of Santa Rita’s ability to develop new, high-quality Chilean wines. The early-picked 2013 Carmenère from Apalta will remain in barrel for a few more months still, but already now it was showing focused and refined fruit combined with delicious minerality. And such tannins for a Carmenère!

However, my single favourite wine for the evening was a 2013 Cabernet Sauvignon from Maipo, which just blew the roof off with its concentrated blackcurrant fruit and promising notes of pepper, coffee and chocolate. While there was no greenness at all, there was also no hint of any jamminess in this nicely balanced wine that should develop extremely well in bottle.

All in all a very educating experience that strengthened my respect for the efforts of Chilean and Argentinian wine producers in expanding the horizon of their respective wines while searching long-term success and appreciation.

 



Alkon uutuudet: lokakuu 2013
Tommi | 15.10.2013 | 08:00

Alkon lokakuun reilun parinkymmenen viinin uutuuslista sisälsi ennakkoon ajatellen ihan mielenkiintoista tavaraa. Voihan vinetto testasi (paria poikkeusta lukuun ottamatta) koko sarjan muutamalla syyskuulta lisätyllä tuotteella ryyditettynä. 26 maistetun viinin joukosta löytyi yksi todellinen helmi, neljä muuta kiitettävän arvion saanutta pullotetta ja lisäksi kaksi alle kympin mainitsemisen arvoisen hinta-laadun viiniä. Yhden miehen testiryhmämme toteaa silti, että lokakuun uutuustarjonta kuvaa harmillisen osuvasti viinitarjonnan yleistä tilaa: tasaisen varmaa, mutta ei-niin-kovin-innostavaa peruslaatua on tarjolla jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta valtavirrasta poikkeavien erityisherkkujen metsästys käy välillä ihan työstä. Ei tosin sillä, että siinä työssä olisi mitään vikaa… siispä: Alkon uutuudet, s’il vous plaît.

(kuvat: Alko)

 

HUIPUT

Patrono Noto Nero d’Avola 2010 (PUNA)

Alko 423377 (19,84 e)
Rypäleet: Nero d’Avola 100 %
Maa / alue: Italia / DOP Noto
Tuottaja: Feudo Ramaddini

Lyhyt kuvaus: Kaakkois-Sisilian rannikolla sijaitseva Noton viinialue on pieni ja aiemmin paremmin tunnettu makeista Moscato-viineistään. Paikallisten, laadukkaiden punaisten tuotantomäärät ovat pieniä ja tätäkin on tuottajan mukaan tehty vain 5.000 pullon erä, josta on onneksi saatu Suomeen asti jonkinlainen allokaatio. Väri on jo hieman kehittynyt ja reunoilta tiilenpunaiseen vivahtava, syvähkö rubiini. Huumaavasta tuoksusta löytyy mm. hapankirsikkaa, tyylikästä tammea ja yrttejä. Keskitäyteläinen maku on keskitanniininen ja Etelä-Italialle epätyypillisen hapokas. Hapankirsikan dominoidessa meininkiä ovat mukavasti kehittyneet nahkaiset aromit vasta nousemassa esiin. Todella hieno kumppani vaikka kevyen yrttiselle ja tomaattiselle lihapadalle tai sopivasti ruskistetulle ja tomaattikastikkeen kera tarjoillulle karitsankareelle. Pari vuotta lisää pulloikää virittänee kokonaisuuden lähes täydelliseksi Nero d’Avola –nirvanaksi. Italia, I love you.


KIITETTÄVÄT

Bel Echo Wairau Valley Greywacke Pinot Noir 2011 (PUNA)

Alko 461597 (19,60 e)
Rypäleet: Pinot Noir 100 %
Maa / alue: Uusi-Seelanti / Wairau Valley, Marlborough
Tuottaja: Clos Henri

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä tiilenpuna. Hieno tuoksu! Kirsikkaa, orvokkia, mausteita. Keskitäyteläinen maku on jopa hieman kehittynyt ja omaa reilusti potentiaalia. Happoja olisin kaivannut aavistuksen lisää, mutta muuten lasissa lepää oikein nassakka ja tyylikäs NZPN. Lintuviini, jos mikä.

Amplus One 2010 (PUNA)

Alko 481624 (11,97 e / 0,375 l)
Rypäleet: Carmenère, Cabernet Sauvignon, Syrah
Maa / alue: Chile / DO Cachapoal Valley
Tuottaja: Santa Ema

Lyhyt kuvaus: Puolikas pullokoko. Syvä, reilusti violettiin vivahtava purppura. Tuoksu on yllättävän ranskalainen, vakavuudessaan kiehtova – herukkaa, tammea, mausteita. Täyteläinen ja keskitanniininen maku on Bordeaux’maisen kuivakka, mutta Carmenèren paprikaan vivahtava hedelmä tuo kuitenkin viinille omaakin persoonallisuutta. Tämä on hyvä tilaisuus kokeilla vakavampaa chileläistyyliä kohtuukustannuksella. Rinnalle hyvää pihviä, yrttistä pataa tai grillipossua.

Château Malartic-Lagravière 2010 (PUNA)

Alko 412657 (71,20 e)
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc, Petit Verdot
Maa / alue: Ranska / AC Pessac-Léognan
Tuottaja: Château Malartic-Lagravière

Lyhyt kuvaus: Täysin läpinäkymätön, musteisen purppurainen. Mustikkainen, mustaherukkainen, kevyen tamminen, mausteinen. Täyteläinen, tanniininen. Vaatii aikaa saadakseen monitahoisuutta. Vihatun ja rakastetun Michel Rollandin kellarimestaroima, modernin laidan Bordeaux sen ystäville.

Château de Rayne Vigneau 2010 (MAKEA)

Alko 523124 (29,90 e / 0,375 l)
Rypäleet: Sémillon, Sauvignon, Muscadelle
Maa / alue: Ranska / AC Sauternes
Tuottaja: Château de Rayne Vigneau

Lyhyt kuvaus: Puolikas pullokoko. Keskisyvä, kirkkaan keltainen. Tuoksu on reilun jalohomeinen, lisäksi tuhtia hunajaa ja sitrushilloa sekä 12-18 kuukauden tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa. Makea, muttei onneksi aivan ällömakea makuprofiili on hunajaisen mausteinen ja tammi on tyylikkäästi läsnä ilman, että se dominoisi liikaa. Happojakin löytyy kohtalaisesti ja niinpä tämä on oikeinkin kiva Sauternes joko nyt nautittavaksi tai 10-15 vuoden kypsytykseen, jolloin koko viinityylin vahvuudet pääsevät kunnolla esiin.


HYVÄ HINTA-LAATU

Copa de Vina, ei vuosikertaa, hanapakkaus 2l (VALKO)

Alko 532038 (19,48 e / 2 l)
Rypäleet: Sauvignon Blanc, Chardonnay
Maa / alue: Chile / Curicó, Central Valley
Tuottaja: Quantum Wine / Solera Group

Lyhyt kuvaus: Pohjoismaisen tuottajan yksiselitteisesti nimetty Chardonnay/Sauvignon Blanc –sekoite. Hyvin vaalea keltainen. Tuoksussa tunnistettavissa molemmat lajikkeet: ensin SB:n herukanlehti ja sitten Chardonnayn trooppinen voi. Maku on kuiva, hyvin hapokas ja kevyen hedelmäinen. Vihreää omenaa, herukkaa, ripaus keltaluumua. Suoraviivaisen viinin litrahinta jää alle kympin, jolla saa hintaan nähden asiallisen setin myös ruokapöytään. Äyriäiset, rasvaiset kalat, raikkaat salaatit – sellaisenaan monelle (ei minulle) ehkä turhankin hapokas.

Emilia Appassimento 2011 (PUNA)

Alko 420787 (9,98 e)
Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella
Maa / alue: Italia / IGT Rosso Veronese (Veneto)
Tuottaja/maahantuoja: Zengo Import

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä rubiini. Appassimento-viinien usein tympeän sokerisessa maailmassa tämä on miellyttävän vakavasti otettava pullote ja vieläpä alle kympillä. Melko täyteläinen, hyvä tanniini- ja happorakenne. Hapankirsikkaa, mausteita ja maamaisuutta. Monikäyttöinen liharuokaviini.

 



Saint Clair Vicar’s Choice Sauvignon Blanc Bubbles 2010
Tommi | 16.8.2013 | 08:00

Alko 591767 (14,93 e) (huom. Alkossa on tarjolla uudempi vuosikerta – tämä kuitenkin säilyy hyvänä useamman vuoden)
Rypäleet: Sauvignon Blanc 100 %
Maa / alue: Uusi-Seelanti / Marlborough
Tuottaja: Saint Clair Family Estate

Kuva: Alko

Taustaa: Elämäni toinen Sauvignon Blanc -kuohari, jossa ainakin hinta lupailee edellistä parempaa. Tuottaja Saint Clair on vuosien mittaan haalinut kasan palkintoja Sauvignon Blanceistaan, vaikkakin tuotevalikoima kattaa myös muita lajikkeita. Suljinratkaisuna tässä on sinänsä hyödyllinen uudelleensuljettava muovihärpäke eli Zorkki-korkki, jonka avaus ei kuitenkaan ole noviisille aivan läpihuutojuttu. Viinin nimellä kunnioitetaan vuonna 1994 perustetun tilan omistajien sukulaispastoria – asiallinen huomionosoitus, jonka kaltaisten ratkaisujen soisi yleistyvän myös kotomaassa. Pastorin Paloviina, Suntion Syntinen Siideri tai Piispan Parempi Pontikka antaisivat ihan uutta mojoa vanhoille suosikeille – saa käyttää!

Silmä: Vaalea ja vienosti vihertävä kullankeltainen, bubblar.

Nenä: Raikasta mustaherukanlehteä, sitrusta ja reilusti ruohoista tai heinäistä vihreyttä. Uuden-Seelannin yyberaromikkaiden kuplattomien lajikeserkkujensa tavaramerkki passionhedelmä loistaa poissaolollaan.

Suu: Erittäin kuiva ja reilun hapokas. Mustaherukanlehti dominoi makumaailmaa sitruksen ja kevyen karviaisen tukiessa taustalla. Karviaisen kuoren kevyen hapanta kitalakikuorrutusta muistuttava jälkivaikutelma on pitkä ja yleisfiilis raikas.

Käyttö: Sellaisenaan aperitiivina Sauvignon Blancin ja/tai rutikuivien kuoharien ystäville. Food matching vaikkapa osterit, vuohenjuustosalaatti, sitruksella tuunattu reippaan kermainen äyriäispasta tai kenties paistetut vaaleat järvikalat.

Tuomio: +1) Riippumatta siitä pitääkö Uuden-Seelannin SB:stä, on ilahduttavaa, ettei lajikkeen ominaispiirteitä ole pyritty turhaan peittelemään – mikäpä tällaisen pointti muuten olisikaan? Sama pätee esimerkiksi Itävallan persoonallisiin Grüner Veltliner -kuohukkaisiin. +2) Aromiprofiilia ei ole joidenkin Uuden-Seelannin esimerkkien mukaisesti väännetty väkisin yliaromikkaaksi mustaherukka- ja passionpommiksi.

Pähkinänkuoreen pakattuna  Saint Clair Vicar’s Choice on asiallinen paketti ja mielenkiintoinen tajunnanlaajennus NZSB:n ystäville, ja ennen kaikkea myös sen karttajille. Pullote säilyy tuottajan mukaan raikkaana kolmisen vuotta, mikä on helppo uskoa – tämä 2010 kun on edelleenkin timangisessa kuosissa.

Rakastan viiniä! Rakasta sinäkin.

(maahantuojan näytepullo)

 



Alkon uutuudet: valkoviinit / toukokuu 2013
Tommi | 23.5.2013 | 08:00

Voihan vinetto maistaa säännöllisesti läpi Alkon uutuudet ja poimii joukosta parhaat päältä. Aloitamme toukokuun tiiviin juttusarjan valkkareista, joiden molemmat huiput löytyivät tällä kertaa yhdestä ehdottomasta suosikkimaastani eli Itävallasta. Viinit ovat aakkosjärjestyksessä. Enjoy! (kaikki kuvat: Alko)


HUIPUT

Kracher Beerenauslese Cuvée 2009

Alko 537514 (16,82 e)
Rypäleet: Welschriesling 75 %, Chardonnay 25 %
Maa / alue: Itävalta / Prädikatswein Burgenland
Tuottaja: Kracher

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä kullankeltainen. Voimakkaan jalohomeinen tuoksu, jossa aprikoosia, sitrusta ja hunajaa. Erittäin makea, keskihapokas. Makuprofiili seuraa tuoksua, jalohome dominoi. Vaatii vielä muutaman vuoden monipuolistuakseen. Lupaava, joskin vuosikerta 2010 on huhujen mukaan vielä parempi.

Tement Morillon Muschelkalk 2011

Alko 583807 (19,89 e)
Rypäleet: Morillon (=Chardonnay) 100 %
Maa / alue: Itävalta / Qualitätswein Südsteiermark
Tuottaja: Weingut Tement

Lyhyt kuvaus: Hyvin vaalea keltainen. Herkullinen ja mielenkiintoinen tuoksu, jossa yrttisyyttä, sitrusta ja 6 kuukauden mittaisen sakkakypsytyksen tuomaa leveyttä. Kuiva, hapokas, mineraalinen, erittäin tyylikäs. Hyötyy vielä 2-3 vuoden lisäkokemuksesta kellarioloissa, mutta jo nyt: avot! Huomaa myös mielenkiintoinen ja suosiotaan lisäävä lasitulppa.


KIITETTÄVÄT

Anakena Single Vineyard Riesling Tiaca 2011

Alko 555547 (14,53 e)
Rypäleet: Riesling 100 %
Maa / alue: Chile / DO Leyda Valley
Tuottaja: Viña Anakena

Lyhyt kuvaus: Vaaleahko keltainen. Huikea, tunnistettava ja selvästi petroolinen Rieslingin tuoksu. Greippiä, tiukkaa mineraalisuutta. Rutikuivasta ja hapokkaasta mausta löytyy myös kevyttä yrttisyyttä. Laadukas, mutta vielä turhan nuori – kehittyy suotuisasti 10 vuoden ajan. Mielellään pariksi vuodeksi kellariin, vaikka maistuukin jo nyt.

Clos Nardian 2010

Alko 592997 (44,40 e)
Rypäleet: Sauvignon Blanc 40 %, Sémillon 40 %, Muscadelle 20 %
Maa / alue: Ranska / AC Bordeaux
Tuottaja: Château Teyssier

Lyhyt kuvaus: Keskisyvä keltainen. Kallis ja jopa hieman luotaantyöntävän tamminen tuoksu huolimatta vain 6 kk kypsytyksestä uudessa ranskalaisessa tammessa. Ei mitään järkeä juoda vielä kehityksen tässä vaiheessa, vaan kaipaa vähintään pari lisävuotta integroituakseen paremmin. Potentiaalia kehittyä todella monipuoliseksi, koska kuivasta mausta löytyy tammen ja sitruksen lisäksi mm. mandariinia ja yrttejä. Viinin tuottaja Château Teyssierin huippuviini Le Dôme 2010 sai muuten hiljattain viinikriitikko Robert Parkerilta täydet 100 pistettä – ja viini myytiin loppuun neljässä päivässä.

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Alko 519237 (9,56 e)
Rypäleet: Riesling 50 %, Gewürztraminer 35 %, Viognier 15 %
Maa / alue: Chile / Valle del Bío Bío
Tuottaja: Viña Cono Sur

Lyhyt kuvaus: Aromipommi: omenaa, mineraalisuutta, sitrusta, trooppista hedelmää, litsiä, kukkaisuutta. Raikas ja hapokkaan hedelmäinen makuprofiili, joka seuraa tuoksua. Tropiikki reilusti esillä. Loistava hinta-laatu reippaan hedelmäisen tyylin ystäville.

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Weisshaus Pinot Bianco 2011

Alko 545127 (19,83 e)
Rypäleet: Pinot Bianco 100 %
Maa / alue: Italia / DOC Alto Adige
Tuottaja: Colterenzio

Lyhyt kuvaus: Vaalea keltainen. Keltaluumuinen, sitruksinen. Kuiva, erittäin raikas ja miellyttävä suutuntuma, jota 6 kk sakkakypsytys monipuolistaa mukavasti. Valkoista hedelmää, sitrusta, yrttejä, hapokkuutta. Fokusoitunut ja mineraalinen fiilis. Hieno PB osuuskuntatuottajalta.