Trapiche ja Daniel Pi
Tommi | 29.3.2014 | 20:17

Eteläeurooppalaisen myöhäinen torstai-ilta tarjosi mukavia ruoka- ja viinielämyksiä. Neljän tunnin ja Ravintola Sipulin loihtiman seitsemän ruokalajin jälkeen tunnelma oli väsynyt, mutta onnellinen – olinhan saanut muiden osallistujien tapaan nauttia Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi’n hyvästä seurasta ja viihdyttävistä tarinoista.

Ravintola Sipulin kutsuvaa torstai-illan tunnelmaa

Trapiche on Argentiinan suurimpana viinitalona maan viinimaineen soihdunkantaja ja sen tuotteita löytyykin nykyisin lähes joka maailmankolkasta. Alkon perus- ja tilausvalikoimasta löytyy peräti 13 Trapichen pullotetta, joista olin aiemmin testannut kuitenkin vain muutaman. Hyllyillä viime syksyn kertaostona hyllyillä käynyt Broquel-sarjan Pinot Noir ei iskenyt lainkaan, mutta pari vuotta sitten kellaroimani erä kolmenkympin tarha-Malbecia vuodelta 2007 on kestänyt aikaa hyvin.

Oli se hyvää.

Illallisen menu oli maukas ja monipuolinen, vaikka lopuksi tarjoillut kaksi jälkiruokaa olivatkin samankaltaisuudellaan tyylipuhdas overkill. Viinien puolelta suosikeiksi nousivat haudutetun merianturan seurana erinomaisesti pelittänyt ja lajikeskaalalla mitattuna poikkeuksellisen raikas Viognier 2012 sekä porotournedoksen kanssa kilpaa laulanut, mausteisen hedelmäinen Finca Jorge Miralles Malbec 2009. Jälkiruokia escorttasi hyvin aromeiltaan vahvasti ananasmehun ja aprikoosin suuntaan kumartanut, täysin jalohomeeton late harvest –Chardonnay vuodelta 2010.

Vuodesta 1992 Trapichella vaikuttanut Daniel Pi vastaa sekä tarha- että valmistusprosesseista – kuten myös illallisvieraiden viihdyttämisestä

Trapichen tarha- ja viinintekoprosesseista kokonaisuudessaan vastaava Daniel osoittautui erittäin miellyttäväksi tuttavuudeksi ja illan aikana kuulluista tarinoista varsinkin yksi poltti pysyvän muistijäljen. Daniel oli aikoinaan hieromassa rypälekauppoja kahdeksankymppisten viljelijäveljesten kanssa, kun juuri ennen diilin vahvistusta veljekset totesivat: ”we must first ask our father”. Ja toden totta: takahuoneesta pölähti framille tilan suurista linjoista edelleen vastannut 103-vuotias teräsvaari! Lapset pysyvät näemmä aina lapsina, olivat he sitten vauvoja tai vaareja.

Danielin ja myös paikalla olleen Argentiinan suurlähettilään tehokkaat mainoslauseet sytyttivät välittömän palon kokea maan viinit ja lihapainotteinen keittiö paikan päällä. Argentina, here I come.

(maahantuoja tarjosi possuttelun)